Fionan ja Lokin blogi

Kaks risti kaks, kepit hienommaks!

2012-02-13T10:50:00.002+02:00

Keinu saa yhä hautoa, sillä nyt päästään aloittamaan keppien treenaaminen. Tilasin pari viikkoa sitten 2x2 kepit Koirakoulu Heiluhänniltä. Tilasin kolme paria keppejä hintaan 150 euroa. Petteri Kerminen oli ihana ja tuo tänään alkuillasta kepit suoraan kotiovelle ollessaan täälläpäin koulutuksessa, voi että mitä palvelua!

Päädyin tilaamaan omat kepit, koska tuntui tyhmältä tuhlata ohjatuissa koulutuksissa aikaa keppeihin, joita periaatteessa voi treenata kotonakin. Lisäksi koska eri seuroilla ja halleilla on erilaiset kepit enkä yhtään tiedä kuinka nopeasti Loki olisi ne oppinut, en halunnut riskeerata sitä että oltaisiin jouduttu vaihtamaan tekniikkaa treenipaikan vaihtuessa.

Lueskeltuani tästä Susan Garrettin 2x2 metodista, vaikutti se oikein näppärältä opettaa ihan olohuoneagilitynäkin. Garrettilta on ilmestynyt DVD tekniikan opettamisesta, mutta koska olen köyhä opiskelija ja netti on videoita pullollaan, mennään meillä ilman DVD:n oppeja. Tekniikassa tykkään erityisesti siitä, että opetus tapahtuu naksuttimella ja sheippaamalla. Se on jo ainakin nähty miten "hyvin" pakotteilla saadaan Loki oppimaan tai mikä tärkeämpää, nauttimaan siitä mitä tekee.

Melko suuret lupaukset antaa metodista mm. tämä suora lainaus Garrettin sivuilta:

"...as I mention in the DVD, not all dogs will be weaving in 12 days. Some have done it in only 4, others will take longer. What I do know is that your dog will learn ALOT faster with this method then with the other weave pole training methods out there."
- Lähde: http://susangarrettdogagility.com/2008/12/q-a-3-more-talk-on-2x2-weave-training/

Samoin ylläolevan merkinnän yhteydessä olleella videolla Garrett sanoo, että uskoo täysin että tulevaisuudessa 2x2 tulee olemaan ainoa metodi, jolla kepit enää opetetaan.

Näiden lupausten saattelemana ja metodista opiskelleena lähden ERITTÄIN innoissani ja mielenkiinnolla katsomaan, miten metodi toimii Lokilla (ja Fionalla). Koska videoin treenit joka tapauksessa jälkitarkastusta varten, tulen pistämään myös tänne blogiin videoita etenemisestämme. Tavoite olisi jokainen treenisessio dokumentoida ja tiivistää videoksi.

Tässä hyvin havainnollistava video koulutuksen pääperiaatteista:

Aloitan namipalkalla, mutta melko pian pyrin siirtymään lelupalkkaukseen, ainakin Lokilla. Sisällä mennään todennäköisesti niin pitkälle, että kaikki kolme keppiparia ovat käytössä. Siinä vaiheessa tila alkaa loppumaan kesken ja paremman vauhdin hakemiseksi tullaan treenit siirtämään halliin tai pihalle.

Ja selvennykseksi lisättäköön, että en odota Lokin oppivan keppejä neljässä, enkä edes 12 tai 31 päivässä :). Ihan koiran tahtiin mennään ja edetään. Sitä odotan ehkä eniten, että pääsen näkemään näin konkreettista edistymistä jonkin agilityn osa-alueen suhteen.

Run, honey, run

2012-02-11T16:37:00.001+02:00

Loki 1v2kk

Vaikka niin surullista olikin muuttaa Espooseen pois Tampereen Pikkukoirien ulottumattomista, on ollut kiva huomata että muitakin Tappeja on valunut hitaasti mutta varmasti kohti pääkaupunkiseutua. Ollaankin huvittuneena nimetty Tappien pk-seudun alajaosto nimellä Helsingin Pikkukoirat, eli tietysti HePit. Eilen hepit pääsivät todistamaan olevansa nimensä veroisia, tai ainakin niin teki tämän blogin rakkautta pullollaan oleva nuori poika Loki Harmulainen (on sillä sittenkin sukunimi, Ansku :)).

Suoraan agilitytreeneistä ajeltiin hakemaan Iina ja Nala ja seuraava stoppi oli Anskun ja Pennyn luona. Loki ja naiset kävivät ensin hetken juoksentelemassa läheisessä koirapuistossa, mutta -20 asteen pakkanen pisti kaikille vauhtia töppösiin ja siirryttiin sisälle.

Riita poikki ja Loksu väliin! (c) Annamari Henno

Sisällä Loki ihastui täysin pieneen Pennyyn, jonka juoksujen loppumisesta oli kuitenkin jo yli kuukausi. Nalakin selvästi kiinnosti Lokia, mutta pikkumusta teki hienosti selväksi missä menee raja. Penny sen sijaan ei tykännyt kyttyrää Lokin lähestymisyrityksistä, joten tunnelman käydessä liian vastustamattomaksi Loki joutui jäähylle muistelemaan miten niitä tyttöjä pitikään taas kohdella. Tosin vaikka poitsu ei päässyt naistensa luo, niin ilmoille päästetyt säälittävät "miiiisssäää muruseni oooon" kosiohuudot toivat tytön paikalle lähes joka kerta, jolloin korvien pesu ja muu toiminta onnistui myös sylistä. On se rankkaa olla nuori viriili poikamies.

Hepit edustaa: Penny, Nala ja Loki. (c) Annamari Henno

Lokin masterplan, houkutella ensin muka leikkimään

ja sitten hyökätä pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun.
(c) Annamari Henno

Loki "jäähyllä"..
(c) Annamari Henno

Mä ihan vähän tuolta vaan...
(c) Annamari Henno

Raskasta tää naisten viihdyttäminen!
(c) Annamari Henno

Jing ja jang
(c) Annamari Henno

Visiitti oli Lokille raskas kun piti niin tyttöjä yrittää lähennellä ja loppupäivä menikin sitten nukkuessa. Tänään se on ollut myös ihan tööt ja vatsakin oli vähän löysällä. Voi pientä hormonihirmua.

Fionan kanssa otin eilen fleksin käyttöön ja käytiin reippaan pituinen lenkki kun pakkasta oli vain -10 astetta ja aurinko lämmitti mukavasti. Fionalla on hammaslääkärin jälkeen ollut vatsa hieman sekaisin ja jostain syystä sillä on paljon ilmaa suolistossaan. Jospa se siitä taas kohta rauhoittuisi, viimeistään kun ilmat lämpenevät. Nyt on ollut lenkit niin lyhyitä, että liikunta jää tosi vähäiseksi ja sehän se myös vaikuttaa suoliston toimivuuteen.

Kiitos kaikille edellisen merkinnän kommentoijille, pitää vielä hetki sulatella tätä keinuasiaa ja kommentoin sitten mihin päädyin :)

Keinuttaisko

2012-02-10T14:39:00.000+02:00

That's it. Meistä ei koskaan tule aglityssä kisaavaa. Meidän ura on ohi ennen kuin alkoikaan. Lopullisesti mölleihin tuomitut. En ala.

Tämän aamun agilityt ei mennyt ihan putkeen, itse asiassa olivat hyvin kaukana putkesta. Tai no hyppytekniikat meni hyvin niinkuin aina (on aikamoista pakkopullaa nykyään). Tehtiin ensin ihan simppeliä hypylle irtoamisharjoitusta missä lähettelin Lokia hypylle aina vain kauempaa ja kauempaa. Meni ihan hyvin, kunnes Loki bongasi hallin toisella puolella rataa menevän koiran. En ehtinyt reagoida mitenkään kun se jo syöksyi kohti koiraa räyhäten, joka ei onneksi välittänyt mitään vaan jatkoi vain rataansa. Loki ehti lähes koiran luo ja reagoi vasta karjaisuuni ja tuli takaisin. Hermot meni ja pidettiin tauko. Hitto kun hävetti. Ärsytti.

Tässä välissä Aino piti pienen psyykkaustuokion ja kertoi neuvoja miten tällaisen häiriöherkän (lue: ääliön) kanssa kannattaisi tehdä. Hyviä muistutuksia tuli mm. siitä, että pitäisi katsoa että muut ovat rauhassa silloin kun me tehdään, eli ettei aleta tekemään harjoitusta samalla kun muualla joku tekee vaan odotetaan, että he ovat rauhassa. Lisäksi pitäisi opetella ehdottoman varma luoksetulo ja paikallapysyminen. Loki on kyllä kovin häiriöherkkä, voisin sanoa että terävä ja äkkipikainenkin. Mihinköhän Lokin hyvät hermot on kadonneet mitkä sillä oli pentuna? Tuleeko tässä(kin) katsoa peiliin?

Sain itse pitkästä aikaa noottia sekoilevasta ohjauksestani (Aino ei varmaan ole kehdannut aiemmin sanoa, ainakaan niin suoraan :)) ja kun tähän erityisesti keskityin, saatiin menemään tosi hienoja valsseja täysin oikein. Loki toimi hyvin, totteli ja ei ollut säntäilevä rakettispagetti, mutta silti meni vauhdilla. Se oma asenne ja käyttäytyminen, miksi sen vaikutus on niin helppo unohtaa?

Lokin hyvät hermot tippui varmaan pentuturkin kanssa pois samoihin aikoihin, kun Lokin rohkeuskin väistyi ja tilalle tuli nössö poika. Se näkyy nyt erittäin hyvin(?) keinun kanssa. Lokihan meni keinua kolahtamatta parina treenikertana tosi hyvin, mutta sitten keinu kolahti ja Loki tipahti alas. Sen jälkeen ei ole ollut samanlaista menoa pätkääkään. Tänään oli siis keinulla taas arka ja epäileväinen poika. Ei meinannut tulla keinua ylös, kiersi ylösnousua ja sitten kun tuli niin tuli hitaasti ja varovasti. Ärsyttää ja harmittaa yli kaiken nyt meidän keinutilanne. Pelkään lisäksi, että Loki alkaa nyt hidastella myös puomin ylösnousulla (mitä tosin ei nyt tehdä kun tehdään keinua, mutta sitten kun aletaan taas tekemään puomia). Nyt mielestäni Lokia ahdistaa keinussa ainakin ylös kiipeäminen, kynsien rapina alustaa vasten ja tuntuu ettei se oikein ole sinut alas nostamisenkaan kanssa. Puhumattakaan tietysti keinumisliikkeestä ja kolahduksesta jos joskus sinne asti päästään.

Olenkin nyt alkanut miettiä, onko meidän taktiikka ihan väärä Lokille. Aino on kovasti tämän (alhaalta ylös) taktiikan kannalla, mutta itsestäni alkaa tuntua että meidän pitäisi tehdä tätä toisella tavalla. Lokin tapauksessa uskon että keinuun liittyvät ongelmat pitäisi alkaa ratkaista vielä syvemmältä, eli siitä pelosta ja arkuudesta. Voisin epäillä, että Loki pelkää keinua, koska tietää nyt että se saattaa liikkua, mutta ei liiku aina eikä se nyt voi yhtään tietää milloin se liikkuu ja millon ei. Lokille pitäisi esitellä keinu kokonaisuudessaan että se ymmärtää mikä sen periaate on ja totuttaa se siihen, ennen kuin siltä voi vaatia sen suorittamista "oikein". Olen melko varma, että tämän hetkistä tilannetta ei tulla korjaamaan ruoan kanssa. Ruokahan rauhoittaa ja vaikka Loki onkin ahne, niin ahdistuessaan ruoka ei anna tarpeeksi suurta motivaatiota.

Tässä on hieman erilainen lähestymistapa keinun opettamiseen, minkä voisin uskoa toimivan Lokilla huomattavasti paremmin.

Lokin tapauksessa tulisi tosin aloittaa täysin vaakatasossa olevan keinun kanssa. Eli tavoite olisi saada Loki menemään reippaasti keinu päästä päähän ja tämän saavuttaminen olisi ehkä helpompaa lelupalkalla. Tässä ei myöskään tarvitsisi mennä ylöspäin (eikä edes alaspäin), vaan liike ja kolahdus tuodaan mukaan jo "heti" keinun ollessa lähes vaakatasossa, jolloin uskoisin ettei se tunnu niin pelottavalta asialta.

Nyt olenkin sitten taas sen päätöksen edessä, että alanko tekemään itsenäisesti omia harjoituksiani esimerkiksi torstain hallivuorolla, vai pitäisikö kuuliaisesti seurata kokeneempien neuvoja. Toisaaltahan itse oman koiran tuntee parhaiten ja itse treenaan usein "rennommin" ilman kouluttajaa, tai että voi ihan itsekseen rauhassa tehdä eikä ole semmoista ehkä jopa "paineistavaa" tunnelmaa kuin aina jos on kouluttaja mukana. Toivottavasti en kuulosta ihan urpolta, enkä nyt siis mitenkään tarkoita että kukaan kouluttaja olisi koskaan mitenkään painostanut. Mutta jos ihan yksin tekee niin on siinä se tietty erilainen rentous mukana.

Kääntöpuolena sitten on tietysti se, että jos alan itse säätämään niin pahimmassa tapauksessa pilaan keinun täysin. Tämä on vaan riski mikä on hyväksyttävä ja sitten myönnettävä että ei tullut mitään, tai vaihtoehtoisesti alkaa hyyyyyvin pitkä keinunkorjausprojekti minkä onnistumisestahan ei koskaan ole takeita. Se on kuitenkin mielestäni melko varma, että jos tätä nykyistä tekniikkaa jatketaan niin saadaan junnata tässä samassa kohdassa ikuisuus, sillä ei Lokin rohkeus kasva keinua kohtaan näin.

Vaikeita juttuja ja tuleekin mieleen että teenkö asioista jotenkin liian vaikeita, vai onko agility muillakin tämmöistä samankaltaista säätämistä? Teenkö yksinkertaisista asioista ydinfysiikkaa? Eikö tämän pitäisi kuitenkin olla hauskaa yhdessä tekemistä? Tulisiko siis kokeilla sitä mikä itsestä tuntuu parhaalta ja yrittää tehdä hommasta hauskempaa, silläkin riskillä että epäonnistutaan?

Toisaalta, ehkä olen jo itse vastannut tuohon kysymykseen tilaamalla 2x2 kepit, jotka saan maanantaina. Uskon vakaasti, että kaikki mitä voin opettaa omassa olohuoneessa omaan tahtiin, kenenkään katsomatta (korkeintaan videokameran), Loki oppii kivoiksi jutuiksi ja oikean tekemistavan. Vinokepit eteni niin hitaasti, että päätin ostaa omat kepit. Jos meidän keinuongelmat jatkuvat ja se alkaa olla meidän suurin ongelma agilityn suhteen, niin kaikkeni kyllä teen ongelman ratkaisemiseksi, vaikka se sitten vaatisi oman keinun ostamista keskelle olohuonetta :P

Jälkikäteen on helppo nähdä miten olisi pitänyt toimia keinun kanssa. Se olisi pitänyt opettaa/esitellä/totuttaa Lokille jo sen ollessa pentu ja "villeimmillään". Toinen vaihtoehto, minkä toki vieläkin ehtisi jos haluaisi, on jättää keinu myöhemmäksi siltä varalta, että tämänhetkinen arkuus kuuluu ikään. Jos miettii keinun opettamistapoja, niin alusta asti olen ollut hieman epäileväinen tähän tapaan (sitä voi tietysti spekuloida minkä verran oma epävarmuuteni loistaa koiralle ja vaikeuttaa oppimista). Vaikka sitä nykyään usein pidetään huonona tapana, niin en olisi ollenkaan varma ettei Lokilla olisi toiminut vanha kunnon "namilla houkutellen keinua hidastaen kerralla alusta loppuun" -metodi. Tämän nykyisen metodin idea "saada koiralle vauhtia mennä päähän asti" tuntuu toimivan itseään vastaan Lokin kohdalla.

Olipas siinä pohtimista, onnittelut jos tänne asti joku jaksoi lukea :P. Loppulenkillä tuli vielä ärsytystä lisää. Ajattelin heittää Lokille hanskaani, mikä lensikin tuulen voimasta suoraan lumikasaan. Loki juoksi perässä - ja jätti hanskan sinne. Oli muuten tosi miellyttävää könytä puolen metrin lumikasasta hakemaan sitä.

Piti kirjoittaa vielä toisesta aiheesta, mutta taidan tehdä siitä oman päivityksensä kun tämä venähti tämmöiseksi valitusvirreksi.

Hardcoretreeniä Tytit olalla

2012-02-09T13:11:00.000+02:00

Ehheh, niin hauska otsikko että ihan itteäkin naurattaa oma nokkeluuteni.

Tällä viikolle astuimme oikeiden harcoretreenaajien saappaisiin sillä tästä eteenpäin meillä on peräti kolme hallikertaa viikossa. Kahden ohjatun Ainon tunnin lisäksi torstaisin on tokokerta, hallissa missä valitettavasti on myös agiesteet. Valitettavasti siksi, että eihän niillä malta olla tekemättä :)

Laadukas kännykkäkameran kuva osasta kenttää,

meidän käytössämme on koko halli mikä on valtava!

Tänään ensimmäisellä kerralla meillä oli paikalla Lokin lisäksi labradorinnoutaja sekä bolognese. Pidettiin pieni esittäytymiskierros (ison maailman malliin :D) ja päätettiin, että tehdään tällä kertaa yhdessä paikallamakuu ja luoksepäästävyys ja muuten treenailtiin itseksemme.

Lokin kanssa kotona ennen lähtemistä palauttelin mieleen kosketusalustan, sillä halusin totuttaa Lokia keinun ääneen pistämällä sen itse liikuttamaan keinun ylöstuloa ja kolauttelemaan sitä, mistä seuraisi palkka. Näin tekemällä Loki tottuisi ääneen mikä voisi helpottaa itse keinun opettelemista. Tuolla keinu oli kuitenkin semmoinen, ettei siitä lähtenyt kolausta lainkaan! Kerrankin kun olisi ollut tarve kolahtelulle :P. Pistin sen kuitenkin parit naksuttelut painamaan keinun pään maahan (keinu oli irti maasta ehkä n. 5cm toisella kerralla) eikä ongelmaa, tosin miksi olisi ollutkaan kun ei kuulunut edes kolahdusta. Ehkä pitää jatkaa tätä sporttikoirahallin kolahtavalla keinulla.

Lisäksi tehtiin pussia mikä ollessa eri pussi mitä on ennen tehty vaati aika suuren nostamisen ennen kuin Loki tajusi sujahtaa välistä. Nelisen toistoa taidettiin ottaa tätä.

Sitten tietysti tokoiltiin jotain (pitäis ehdottomasti alkaa pitää treenipäiväkirjaa ja suunnitella treenit.....), sivulletuloa ja vähän seuraamista. Paikallamakuu meni Lokilta tosi hyvin, pidin sitä ehkä n. 30 sek paikallaan kerran palkaten välissä. Kun olin menossa sen luo lopuksi niin huomasin maassa namin. Kumarruin nostamaan sitä ja kun pääni nostin niin kenes nälkäinen nassu se siinä olisi ollut jos ei Lokin. Namin poimiminen maasta oli siis liian suuri häiriö vielä :P. Luoksepäästävyydessä Loki pakitti ja otettiinkin sitten helpotettuna eli niin että ihminen tuli vain viereen seisomaan. Näyttelyräpelöintiä tehtiin myös ja saatiinpa aika loistavia vinkkejä näyttelytreenaamiseen, niitä toivottavasti on jatkossa tulossa lisääkin..

Ihan lopuksi Loki innostui kun toinen koira meni putkea ja ajattelin tehdä Lokillekin pienen sylikäännösharjoituksen putkella ja hypyllä. Kun olin viemässä sitä lähtöpaikkaan, lattia kolahti samallalailla kuin surullisen kuuluisassa voittaja 2012 näyttelyssä ja Loki meni ihan samanlaiseksi. Yhden toiston jälkeen putkea ja hyppyä se palautui kuitenkin heti. Oikeastaan hyvä jos tuommoisia tulee, saattaahan niitä tulla kisoissakin radoilla vastaan eikä ole hyvä jos Loki niitä vielä säikkyisi. Toinen toisto meni pipariksi, nälkä kasvoi syödessä ja jatkoin Lokin ohjaamista alkuperäisen suunnitelman jälkeen ja sitten ei ollut enää mitään tolkkua missään. Tässä vaiheesssa kuulin pikku-Tytin olkapäälläni huutavan neuvoja kuten "suunnittele harjoitukset ensin äläkä säädä!" ja sitten teinkin enää yhden pelkän sylkkäriharjoituksen ja lopetin siihen :)

Meidän jälkeen ei tullut kentälle ketään ja juteltiinkin siinä varmaan vartti yli aikaa, minkä jälkeen päästin Lokin juoksentelemaan hallin takanaolevalle metsäpläntille ennen kotimatkaa.

Kotona Fiona on tänään ollut hieman levoton, eilen saatu kipulääke ei varmaan vaikuta enää ja voi olla hieman arka suu. Nyt tätä kirjoittaessa ja ihan kohta juuri gradua jatkaessa Fiona the Kuningatar pääsi tuohon viereen (ruokapöydälle, yep) minkäs muun kuin Häntä varten tuodun oman tyynyni päälle seuraamaan maailman menoa.

Hänen Korkeutensa

Huomenna aamulla vielä Ainoagilityt ja sitten on viikon aksat pulkassa. Kolmessa treenikerrassa on se hyvä puoli, että ei haittaa jos joku jää välistä. Kolme kertaa viikossa voisi kuitenkin pitemmällä aikavälillä olla aika paljon (vaikka torstain tarkoitus onkin treenata lähinnä tokoa). Veikkaan kuitenkin että aika usein jää yksi kerta syystä tai toisesta menemättä.

Hardcore meiningin kunniaksi blogi sai uuden ilmeen Tytin ottamista studiokuvista. Tykkään yläbannerista tosi paljon! Antoi ihan ammattimaisen kuvan koko blogille, sopii siis täydellisesti meidän menoon ;)

Loki agilityssä ja Fiona hammaslääkärissä

2012-02-08T15:30:00.001+02:00

Tasan ei mene nallekarkit. Loki pääsi eilen riehumaan agilityssä kun taas Fiona joutui tänään huomattavasti vastenmielisempään käsittelyyn eli hampaiden puhdistukseen.

Eilen agilityssä heti alussa huomasin Lokin olevan ihan vauhkona. En tiennyt itkeäkö vai nauraa kun se kiljui tai vinkui lähes koko ajan odotellessa omaa vuoroa ja kun oli sen vuoro niin se riuhtoi eikä malttanut yhtään. Hyppytekniikat jäivät pariin toistoon, kun Loki päätti yllättäen syöksyä ihan minne sattui namin syötyään eikä meinannut totella yhtään. Käytin hurjaa energiamäärää hyväksi ja tehtiin pussia (viimeisellä toistolla ei tarvinnut nostaa enää yhtään) ja keinua (kolahtamattomana yhä).

Itse ohjaustreeni näytti tällä kertaa seuraavalta. Tämä on ensimmäinen piirtämäni kuva hienolla agiohjelmalla enkä jaksanut alkaa etsiä mistä tuota turhaa taustaa poistetaan :P

Ensin mentiin noiden valkoisten ympyröiden reitti (ohjaajan reitti punaisella).

Ainolta tuli ohjauskäskyt, piti valssata esteiden 3-4 ja 4-5 välissä. Tämä meni tosi hyvin heti ensimmäisellä kerralla, ei mitään ongelmia. Toisin päin eli nuo mustat numerot (ohjaajan sininen reitti) olikin sitten vaikea. Tässä piti valssata esteiden 2-3 välissä ja niin myöhään, että koira menisi hypylle suorassa linjassa ja suoraan putkelle (4) eikä syöksyisi hypyn jälkeen kuvasta vasemmalle ohjaajan suuntaan liian aikaisin.

Ensin ongelmia tuotti Lokin irtoaminen esteelle 2, jostain syystä meinasi tulla koko ajan ohi. Piti saattaa sen verran pitkälle, että en millään ehtinyt valssaamaan ja kävikin juuri niinkuin uskoin että Loki ei mennyt 3 hypyn jälkeen putkelle vaan kääntyi omaan suuntaani. Pari toistoa ihan vaan esteitä 1-2 ja saatto melkein tuon puomin alla olevan putken suulle, muuten ok mutta Loki meinasi syöksyä puomin alla olevalle putkelle. Se meni vaan niin pirun nopeasti joka kerta etten yksinkertaisesti saanut jalkoja liikkumaan tuota esteiden 2-3 väliä valssineen niin nopeasti, että linja olisi ollut hypyltä 3 suoraan putkelle 4. Hieman avauduin Ainolle valittamaan kun ärsytti kun en pysynyt mukana ja Aino ihanasti psyykkasi siinä jonkun aikaa kun toinen koirakko oli vuorossa. Sitten ihan lopuksi sain Lokin jotenkuten menemään oikein mutta se olikin sitten semmoista sähläämistä, Loki pyöri ympäri tuossa valssikohdassa ja sillä meni jo ihan hermo minuun kun en tehnyt nopeammin, mutta onnistuttiin kuitenkin sitten niin jäi hyvä mieli.

Loki oli koko tämänkin ajan ihan jotenkin ylikierroksilla ja meno oli TÄYSIN erilaista kuin viimeksi, kun mentiin vähän korvat luimussa ja levottomana. Juuri ennen tunnin loppumista tuli Ainon kanssa puheeksi sillä hetkellä radalla ollut bortsu Tigr, joka kuulemma on nyt väliaikaisesti mukana kun on hoidossa juoksujen ajan. Tästä ymmärsin, että Tigrillä olisi ollut juoksut juuri menossa. Selvisipä syy sitten siihen miksi Loki oli niin kierroksilla... Hyvää häiriötreeniä ainakin. Itse asiassa vauhtia oli niin paljon, että pitäisi joka treeneihin hommata yksi juoksuinen narttu paikalle.....

Loppu- sekä aloituslenkillä Loki pääsi kummallakin juoksemaan vapaana ja takkikin oli ensimmäistä kertaa päällä.

Sitten case Fiona, ylläolevat kuvat otettu juuri ennen lähtö lekuriin. Aamulla puoli 8 vein sen Espoon Eläinsairaallalle mihin se jäikin aina puoli kahteen saakka. Tunti sitten hain sen pois ja nyt se nukkuu ihan tokkurassa sylissäni.

Minin kohdannut painajainen kummitteli mielessä ja olinkin melko hermona koko päivän, ei tullut gradun tekemisestä mitään. Fionaa ei nukutettu ennen kuin lähdin ja koko matkan kotiin päässä jyskytti että olisi pitänyt jäädä odottamaan että Fiona nukutettiin, siltä varalta että se ei siitä enää nousisi.

Kotona aika kului nukkumalla ja käytinpä Lokinkin lähimetsässä puoli tuntia vapaana juoksemassa. Kävin kaupassa ja söin ja menin hakemaan Fionaa, mutta tuntia liian aikaisin ja käskivät tulemaan tunnin päästä uudestaan. Näin tehtyäni Fiona tuotiin piipaten luokseni ja kun olin ensin sählännyt maksun kanssa (en tullut ajatelleeksi, että toimenpide, röntgen, ja maksan takia tehty kalliimpi nukutus hengityksestä jolloin aineet eivät mene maksan läpi, voivat maksaa jopa 510 euroa, joten jouduin maksamaan kahdella eri kortilla) päästiin lähtemään kotiin.

Fionalta poistettiin yksi juureton maitohammas, yksi puolikas maitohammas (milloin lie toinen puoli lähtenyt) ja hammaskivet. Ylhäällä takahampaissa oli aika paha ientulehdus ja saatiinkin nyt jämäkkä ohje alkaa harjata vähintään noita hampaita. Parin maitohampaan paikkoihin laitettiin sulavat tikit. Viikon verran pitäisi huuhdella suuta pari kertaa päivässä ja syöttää pehmeää ruokaa. Fiona oli kivasti saanut painoa lisää 100gr. Nyt sitten vahditaan oopiumhöyryissä heräilevää Fionaa ja voisipa sitä gradua koittaa taas jatkaa.

Tokohalli ja summer in the city

2012-02-05T18:28:00.001+02:00

Varasimme Tulevaisuuden tokovaliot osaporukan kanssa Agimesta agilityhallista vakiovuoron, mikä on torstaisin klo 10-11 alkaen 9.2 ja jatkuen koko kevään. Hinta on 20e/h yhteensä ja meitä on tällä hetkellä siinä vakiona mukana 4 koirakkoa. Ajateltiin tehdä lähinnä tokoa, mutta myös agiesteillä voi tehdä (jos mahtuu hyvin ja ei häiritse muita). Itse käytän varmaankin tokon lisäksi tuota aikaa yksittäisten esteiden opetteluun sekä hyppytekniikkaan, niin ei tarvitse ohjattua aikaa käyttää niihin niin paljon.

Mukaan mahtuu vielä, eli jos jotain kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä, aika siis torstaisin klo 10-11.

Voi tulla myös lyhyemmäksikin ajanjaksoksi, eli ei tarvitse koko ajaksi sitoutua.

Sitten hieman kesää talven keskelle. Löysin kamerasta viime kesällä kuvaamani videon Lokin ja Fionan leikeistä omalla rakkaalla pihallamme Tampereen Taatalassa. Ai että kun tuli ikävä sekä kesää, pihaa, tuota asuntoa ja aluetta, Tamperetta. Naapurit oli kivoja, tapit lähellä, lenkkiseura (lähes :) aina saatavilla kun sitä halusi. Oli koirat vaan niin onnessaan saadessaan peuhata omalla pihalla, vaikka se olikin hyvin pieni. Ehkä joskus taas tuo mahdollisuus meille annetaan.

Loki näyttää ihan hirveän pulskalta, mutta se oli oikeastikin tuo turkki :). Mikä oli tuolloin vielä niin ihanan kauniin oranssi ja paksu.. Tällä hetkellä Loki on ihan kuin taas pudottanut turkkiaan sen kasvattamisen sijaan. Ehkäpä se kesäksi sitten kasvattaa muhkean lämpöeristeen itselleen.

Loki luolamies

2012-02-04T18:52:00.001+02:00

Loksutin pääsi tänään kaverinsa Mato-cockerin ja uuden tuttavuuden Oivan kanssa leikkimään ketun metsästäjiä Vantaalla sijaitsevaan virikeluolastoon.

Fiona oli mukana, mutta menetti lippunsa luoliin ennen kuin oltiin päästy edes halliin sisälle. Tutustutimme koiria ensin hieman ulkona ja Mato tuli Fionaa haistelemaan kun Fiona rähähti vastaukseksi, vaikka Mato on ehkä maailman kiltein ja epäpelottavin koira. That's sealed the deal, tästä eteenpäin Fiona ei pääse enää tutustumaan kehenkään uuteen koiraan. Ei edes pentuihin, kohta se varmaan ärisee niillekin. Pääsi Fiona hieman hihnassa haistelemaan luolien sisäänkäyntejä, mutta eipä sitä edes kauheasti kiinnostanut. Se saikin sitten olla enimmäkseen sylissä.

Virikeluolastosta saa hyvän kuvan Heini Korpisaaren ottamasta kuvasta alla, kiitos kuvaajalle! Tarkasti bongaamalla voi nähdä Fionan häntäkarvat pilkistämästä takkini takaa..

Tuollaisia tunneleita meni hallin reunoilla ja koiran tarkoitus olisi itsenäisesti käydä niitä tutkimassa. Tunneleihin on pistetty erilaisten eläinten hajuja, kettujen ja jänisten varmaan ainakin. Lisäksi siellä varmasti haisee lukuiset eri tyttö- ja poikakoirat, namit ja muut mitä sinne on ripoteltu.

Loki oli kovin ihmeissään paikasta, mutta pirun kiinnostunut. Ensin se hieman pöhisi haisteltuaan oksia tunnelin seinissä olevasta reiästä, mutta hieman namilla houkuteltuani sain sille hieman rohkeutta mennä kurkkimaan pidemmälle. Kovin kauas sisäänkäynneistä Loki ei tällä kertaa mennyt. Se sai enimmäkseen ihan omaan tahtiin tutkia paikkoja, mutta aika paljon houkuttelin myös namilla. Tärkeintä kuitenkin on, että koira saa itse tutustua eikä sitä tietenkään missään nimessä saa pakottaa. Ensi kerralla jatkuu sitten tutustuminen.

Kiitos Heinille näistäkin kuvista!

"Äiti mitä tuolla on??"

"Mieli tekisi, mutta uskaltaisiko sitä.."

Loki näki varmaan ensimmäistä kertaa elämässään leikatun uroksen ja voi juku kun Oiva oli mielenkiintoinen. Ei meinannut totella luoksetulokäskyäkään, kun piti tehdä tutkimusta Oivan takapäähän. Kerran kun kävin sen hakemassa pannasta pois niin sen jälkeen tuli käskystäkin hyvin.

"Tännehän voisi jäädä vaikka nukkumaan."

Meille oli 50 minuuttia aikaa varattu ja puolessa välissä käytiin ulkona vähän lepäämässä ja keräämässä voimia. Kyllä selvästi huomasi, miten rankkaa tuo oli Lokille. Kaikki kolme koiraa väsyivät tuona aikana ja ajateltiinkin, että ensi kerralla riittää 25 minuuttia. Loki alkoi läähättää ja paussi oli selvästi paikallaan puolen välin aikana. Ulos mennessä Loki tosin pisti jarrut päälle, ei olisi halunnut lähteä tilasta.

Tuo on varmasti juuri omiaan kehittämään Lokin itsevarmuutta, joten takuuvarmasti tulemme menemään uudelleenkin. Hauska nähdä miten se ensi kerralla menee. Virikkeet vaihtelevat viikottain, joten tylsistymistäkään ei pitäisi ihan heti tulla. Paikalla ollut kouluttaja sanoi, että suurin osa pienistä terriereistäkään ei mene tuota ensimmäisellä kerralla kovin rohkeasti. Kuulemma pari staffia on mennyt tuosta vaan heti aluksi, mutta suurin osa koirista tarvitsee parin kerran totuttautumisen. Lokin nähtyään tosin sanoi, että eikös nuo tuon rotuiset ole normaalistikin aika arkoja. Onhan ne joo.

Hintakaan ei ole kovin paha, 25 minuuttia maksaa 30 euroa. Muuten voisin joskus varata tuon ihan vain Lokille ja Fionalle, mutta koska luolastoissa on vaikka mitä nameja, en ehkä viitsi senkään takia Fionaa päästää sinne seikkailemaan.

Tässä vielä videopätkä Lokin tutkimusmatkalta.

Lumi teki enkelin eteiseen

2012-02-03T22:12:00.000+02:00

Tänään oli melkein helle, vaan -14.7 astetta ulkona! Käytiinkin pitkästä aikaa lähimetsässä, Fionalla takki tietysti päällä. Jännä, miten viidenkin asteen ero tuntuu niin suurelta, nyt tarkeni Fionakin olla yli puoli tuntia ulkona. Loki pääsi spurttailemaan lumikasoissa ja Fionakin spurttaili hieman - ainakin kotiinpäin. Illalla käytiin vielä puolen tunnin lenkki hihnassa.

Loki the murkku on viime aikoina ollut raivostuttava teini, ihan kärppänä ulkona ja jokaiselle äänelle pitää pöristä ja hurista. Ei luulisi olevan aktivoinnin puutettakaan kun aika paljon ollaan viime aikoina touhuttu. Usein tosin rytmi menee niin, että Fiona ensin päästää ensimmäisen äänen ja sitten Loki vastaa ja hoitaa loput. Vastaantulevat ihmisetkin on usein pelottavia, jos en ota Lokia ensin kontaktiin ja vie vierellä ohi. Ollaan me varmaan aika huvittava ilmestys ulkona ohi meneville ihmisille, kun Fiona hörisee ja vetää hihnassa minkä pienistä tappijaloistaan pääsee ja Loki menee täydellisessä seurausasennossa samaan aikaan vierellä.. Nimeän tämän kahden koiran kiroukseksi, lenkkikäyttäytymisen hiominen on tuskaista hommaa.

Sekin on kyllä jännä, miten oma fiilis vaikuttaa niin satavarmasti koiraan. Huomaan usein lenkillä käveleväni tosi intensiivisesti, semmoisella reippaalla "nyt ollaan kunnon lenkillä" asenteella ja koirat menevät puolen hihnan mittaa edellä. Sitten joku tulee näköpiiriin ja koirat on heti "wtf kuka kehtaa tulla vastaan!!1" mielentilassa. Mutta jos tässä vaiheessa pysähtyy, rauhoittuu, vetää henkeä niin koirat pysähtyy, rauhoittuu ja vetää henkeä. Kierrokset laskee ja voidaan rauhassa katsella vastaantulijaa ja antaa mennä ohi.

Tähän olen pyrkinyt viime aikoina tietoisesti vaikuttamaan. Rauhallisempaan lenkkitahtiin. Kai se on se, kun itse yleensä olen pitänyt kävelemistä vain välivaiheena sijaintien A ja B välillä. Kaupassa tai kaupungillakin hitaasti kävelevät ärsyttävät. Luonnetestin perusteella olisin varmaan analysoitavissa teräväksi, minulla olisi huono hermorakenne ja temperamenttia paljon. Joten lenkilläkin sitten mennään eikä meinata. Onhan meillä tietysti hitaita nuuskulenkkejäkin ja nuuskutteluja joka lenkillä, mutta tuo yleinen (hihna)lenkkitahti pitäisi saada hitaammaksi ja rauhallisemmaksi. Sellainen koira mimmoinen omistaja pitää kyllä täysin paikkaansa.

Ajattelin testata vähän tällaista pienempien tekstien tahtia, eli sen sijaan että kerään monen päivän jutut yhteen maratonpäivitykseen, pyrin kirjoittelemaan vaikka sitten useita kertoja päivässä jos juttua riittää (ei kai meidän elämässä normaalisti niin paljon tapahdu).

Tämä nyt on tämmöistä päiväkirjan pitämistä minulle ehkä enemmänkin aina ollut, kuin pelkkää blogimaista raportointia.

Uuudeeet..... simpukat?

2012-02-02T19:48:00.002+02:00

Fiona sai maanantaina syntymäpäivälahjansa mammaltaan, vain hieman myöhässä. Kauniit pinkit Hurtan Lifeguard valjaat lähti kaupasta mukaan. Fiona ei kovin välitä valjaistaan. Ulkona mennään kyllä ihan ok, mutta sisällä juostaan sohvan alle mikäli Fiona havaitsee käyttäytymistä, mitä yleensä seuraa ulos lähteminen. Valjaat sillä on tosin ollut päällä vasta pari kertaa, eli eiköhän katoamistempun syy ole enemmänkin -20 asteen pakkasessa ja/tai vaatteissa. Yksi ero on muuten jännä huomata viime talveen, tänä talvena Fiona tulee sohvan alta pois pelkästä käskystä "pihalle", eikä sitä tarvitse kaivaa! Muistan ihmetelleeni joskus koirat.comissa, kun jonkun koira tuli sohvan alta vaatteiden luo käskystä. Ja nyt Fionakin tekee niin! Jännä fiilis!

Fionan tassut jäätyvät näissä pakkasasteissa niin pian, että hyvä että se ehtii kakat tekemään. Nämä säät tietävätkin melkoista sisään-ulos-sisään-ulos rallia kun ulkona ei voidakaan kovin odotella tarpeiden tekemistä. Lokin tassut alkoivat jäätyä kylmemmässä kuin Fionan, mutta näillä asteilla sekin linkkaa jo viiden minuutin jälkeen kymmenellä tassulla. Se ei tietenkään ole este kaikkien ihanien hajujen luo pysähtymiselle...

Tänään oli yllättävän rankka päivä kummallekin. Lokin kanssa ajeltiin Jumbon Faunattareen (kiitos Kaisa pomppailmoituksesta!) hakemaan koon 41 pomppa. Koko ehkä hieman mietitytti, tai että olisiko pitänyt ostaa seuraava koko missä olisi enemmän kasvuvaraa.. Tämä oli kuitenkin selän pituudelta hyvä ja takaosa oli hieman leveäkin, eli mahtuu pakaroita vielä lisää :). Mahakappaleenkaan ei olisi tarvinnut olla paljon isompi niin tulisi pissat sisään. Eiköhän tämä mene tämän talven ja voi olla ettei Loki niin paljon massivoidu koskaan että pitäisi isompi ostaa. Normilenkeillä tuskin alan takkia käyttämään, lähinnä siksi että Loki tarvitsisi myös tossut jos näillä ilmoilla haluaisi kunnon lenkkejä tehdä. Lisäksi Katiskassa oli ihan hyviä pointteja koiran pukemiseen liittyen. Loki ei koskaan ole tutissut tai muuten osoittanut kylmyyttä, ainoastaan tassut jäätyvät. Takki tulee siis varmaan käyttöön lähinnä agilityn lämmittely-/jäähdyttelylenkeille viileille ilmoille.

Loki sai odotella autossa vielä Sellon lämmitetyssä hallissa, kun kävin isän kanssa syömässä ja vielä kaupassa. Useampi tunti vierähtikin sitten reissussa ja kotiin tullessa huomasin, että Fiona oli pissannut kahdesti ja ilmeisesti oksentanutkin jotain karvoja tänä aikana. Se oli aamulla aivan täynnä virtaa, joten epäilen kyseessä olleen stressiä rutiinien muutoksesta kun olin Lokin kanssa poissa kummalliseen aikaan.

Kumpikin meni heti nukkumaan kun pääsin kotiin, niinkuin olisi ollut rankempikin päivä. Mutta sehän minulle passasi, loppuilta onkin tullut röhnötettyä koneella, vaan ei valitettavasti gradua edistettäessä. Huomenna jatkuu sitten taas se homma. Aamu klo 8.00 on luvattu -18 astetta, joten valitettavasti vaikka hieno uusi takki onkin niin jää agility meiltä välistä :(. Ajattelin noudattaa samaa pakkasrajaa kuin Tampereen koutsimme, eli jos mittari näyttää alle -15 astetta niin ei lämmittelyt onnistu tarpeeksi hyvin eli ei treenata.

Minulla on vähän se periaate, että en lähde koiria pistämään miljoonaan toppakerrokseen siksi että voitaisiin tehdä pitkiä lenkkejä. Fionalla ei edes tossut pysyisi jalassa (kokeiltu on...). Enkä itsekään viihdy ulkona näillä lämpötiloilla eikä koiratkaan (ainakaan Fiona) yhtään sen paremmin. Luovutetaan siis sen suhteen ja pidetään pienimuotoista talvilepoa, sisällä sitten keksitään enemmän tekemistä.

Mutta nyt brietä, omenaa, viinirypäleitä, olutta ja frendit, paukkukoon ulkona miten tykkää minä viihdyn sisällä <3

Mistä on pienet Fionat tehty?

2012-02-02T07:17:00.000+02:00

Söpöydestä,

loputtomasta leikinhalusta,

kainalorapsutuksista,

huomiovikinästä,

optimistisista silmistä,

sisukkuudesta ja sinnikkyydestä,
loppumattomasta rakkaudesta,

silmän edessä jatkuvasti keikkuvista valkoisista viiksistä.

Fiona sai selkeästi syntymälahjaksi niin paljon ihania ominaisuuksia, että sen kestettäväksi jouduttiin antamaan myös ihan liikaa huonoja puolia. Näihin lasketaan synnynnäinen maksan vajaatoiminta, huonokuntoiset hampaat, luksoituvat polvet. Löytyisi niitä terveydestä enemmänkin, mutta nämä kolme ovat ne suurimmat murheen aiheuttajat Fionalla.

Tänään käytiin tosiaan eläinlääkärillä Espoon Eläinsairaalassa, missä meitä hoiti Laila Castrén. Loki sai ensin rokotukset ja lääkäri vähän muutenkin sitä pyöritteli. Ei mitään sen kummempaa, ei muuta kun koiran vaihto. Paitsi että Lokilta katsottiin siru ja voi APUA miten pelottava laite se oli. Aloitinkin heti kotona taas mittausharjoitukset pitkästä aikaa ja huiiii kun Lokia jänskätti kun joku keppi tuli siihen viereen. Harjoitukset siis jatkuvat :P. Loki sai muiden lisäksi kennelyskä rokotteen, mikä Fionalla on vanhentunut mutta Fionaa ei enää yhtään ylimääräistä rokoteta.

Fionasta selittelin tämänhetkisen tilanteen ja eläinlääkäri kyseli paljon. Verikokeet otettiin ja ultrattiin, mutta virtsakokeesta päätettiin ettei siitä saataisi oikeastaan mitään mikä muuttaisi tilannetta joten jätettiin se pois. Ultra ei paljastanut mitään sen kummempaa, ei mitään hälyttävää, ehkä jopa positiivisempia uutisia kuin viimeksi:

"Fiona tuli kontrollikäynnille maksan vajaatoiminnan takia. Verikokein tutkitaan maksa-, munuais-, verensokeri-, kokonaisvalkuais- ja albumiiniarvot. Tuloksista soitetaan.

Fionalla on runsaasti hammaskiveä ja ientulehdus. Suunnitellaan hammashoito kun veriarvot on saatu. Ultraäänitutkimuksessa todettiin munuaisten olevan pienet (3cm pituiset) ja sileät. Ydinkerroksissa oli tiiviyttä mutta ei kalkkeumia. Virtsarakossa ei ollut virtsakiviä eikä sakkaa. Maksan koko oli normaali ja näkyvissä oleva verisuonitus tavanomaista. Sappiteiden rakenne normaali. Muissa vatsaontelon elimissä ei havaittu poikkeavaa.

Jatka erikoisruokavaliota ja Samylin ravintolisää. Lisää hieman valkuaista (keitettyä kananmunaa, laktoositonta raejuustoa, vaaleaa lihaa) ruoan mukana. Fionan polvilumpiot tuntuvat löysiltä lateraalisuuntaan (ulospäin)."

Tuo polvien tilanne tuli uutena, vaikkakaan ei yllätyksenä. Fiona makasi ultrapöydällä kun totesin että niin ja tämähän käveleekin kummallisesti. Lääkäri totesi vain että "joo ne on ne polvet", piti itsestään selvänä että tiesin jo. Fionan polvethan tutkittiin aiemmin ja ne ovat virallisesti todettu 0/0. Nyt ell kuitenkin sanoi, että ne tuntuvat löysiltä ulospäin, yleensä patella on ilmeisesti toisinpäin löysä. Mutta meidän Fiona ei olekaan mikään tavallinen tapaus, se on tullut jo todettua. Sitten eläinlääkärin kanssa hetki ihmeteltiin Fionan kävelytapaa ja hieman imitoitiinkin (mustaa huumoria..). Kyllähän se hassulta vähän näyttää kun kävelee, vaikka tietysti vakava asia onkin. Ei jalat sitä onneksi tunnu vaivaavan sen enempää.

Puhuttiin virtsakokeen tai maksan koepalan oton merkityksellisyydestä. Ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan eläinlääkäri uskalsi sanoa että ehkä ei kannata ottaa niitä, koska ei niillä olisi varsinaisesti hoidon kannalta merkitystä. Olisi kuparikertymään ja mihin lie tulehdukseen mikä on yksi vaihtoehto hoitoja, mutta nekään eivät ongelmaa poista vaan lieventävät vain oireita ja ehkä hidastavat etenemistä. Fiona on eläinlääkärin mielestä niin selkeästi rodun, yleisvaikutelman, iän jne. suhteen perinteinen shunttipotilas, että hän piti epätodennäköisenä että kyse olisi jostain muusta. Muutenkin eläinlääkärin puheista sain ensimmäistä kertaa koskaan sen kuvan, että hoidetaan Fionaa tukihoidolla niin kauan kun se voi hyvin ja hän sanoikin että kannattaa miettiä mihin asti tutkiminenkaan kannattaa. Eli ei mitään "kyllä se vielä saadaan paranemaan" scheissea tai yritystä tutkia mahdollisimman paljon, semmoista ei kiinnosta kuulla. Lääkäri kertoi myös niitä oireita mistä tietää että maksa alkaa vetelemään viimeisiään, että osattaisiin pistää stoppi ajoissa eikä päästettäisi vointia liian huonoksi. Se on ainoa asia mitä tällä hetkellä pelkään, että tunnistanko ajoissa kun aika tulee.

Tämänkertaiset "huvit" maksoivat 226e mistä vakuutuksen jälkeen minulle maksettavaksi jäi 75e.

Erittäin tyytyväinen olin lääkäriin ja hänelle varmasti tulen viemään Fionan jatkossa jos tarvetta on. Pakko tosin myöntää, että olen miettinyt sitäkin missä haluan Fionan joskus sitten lopettaa ja se paikka ei ole eläinlääkäriasema. Mikäli en saa ketään eläinlääkäriä tulemaan kotiin (eikös jotkut tee näinkin? anyone? espoon seudulla?) niin sitten vien sen johonkin missä se ei ole ennen ollut ja mikä ei muistuttaisi välttämättä ihan niin eläinlääkäriasemaa. Nuottaniemen eläinlääkäristä olen kuullut hyvää ja henkilöllä on itsellään havannankoiria joten hänelle voisin myös viedä Fionan lopetettavaksi. Heidän sivuiltaan muistelisin myös lukeneeni ensimmäistä kertaa käyristä etujaloista.

Vaikka tämä ehkä menikin vähän synkistelyksi, niin ei siis todellakaan tällä hetkellä tilanne ole mitenkään huolestuttava. Veriarvoista lääkäri soitti äsken ja ne ovat aika yllättävästi parantuneet viime kertaisiin nähden. Kaikki muut olivat viiterajojen sisällä, paitsi alat lievästi koholla. Viimeksihän kumpikin maksa-arvoista oli selvästi koholla, proteiini matala ja albumiini taisi olla korkea. Elävät vissiin omaa elämäänsä, nuo Fionan veriarvot. Maksan vajaatoiminnassa maksa-arvot saattavat vaihdella hyvästä huonoon, että ei tämä silti sitä tarkoita että Fiona olisi jotenkin maagisesti parantunut, mutta on tämä ainakin parempi kuin jos olisi arvot ollut selvästi huonommat kuin viimeksi.

Fiona on pirteä kuin peipponen ja vaikkei ulkoilu pakkasella maistukaan niin sisällä pitäisi sitten leikkiä senkin edestä. Ja voi sitä onnen päivää jos testaan Fionalle lekurin ohjeen mukaisesti jotain vaaleaa lihaa pieniä määriä, kyllä tulisi pieni tyttö iloiseksi. Muutenkin ruoan määrää olen lisännyt kun Fiona on päässyt vähän liiaksi laihtumaan. Eikä eläinlääkäri selvästikään uskonut, että Fionan vointi lähiaikoina romahtaisi, sillä suositteli varaamaan samantien ajan hammashoitoon. Sen jälkeen on taas puhtaat hampaat ja mennään niinkuin ennenkin, leikitään ja pusutellaan ja riehutaan, parhaassa tapauksessa vuositolkulla :)

Laskua odotellessa Fiona ihastutti hoitohenkilökuntaa ja paria asiakasta söpöydellään ja saikin taas useita rapsuttajia. On se vaan semmoinen sydäntenmurskaaja. Ei sitä söpömpää koiraa oikeasti ole varmaan missään.

Mä paikasta paikkaan näin kiidän

2012-02-01T11:13:00.002+02:00

Loksuttimella lienee tarvetta nyt vähän levätä ja ottaa rennosti, on ollut kovasti tapahtumia viime päivinä. Sunnuntain kuvauspäivä taisi olla sille aika raskas ja maanantaina kävimme pitkästä aikaa kiertelemässä lemmikkieläinkauppoja. Tavoitteena oli löytää Lokille Pomppa, mutta eikös tietenkin ollut vain koot 34 ja 45, kun Lokin koko mitä todennäköisimmin olisi 41. Fionalle löytyi täydellisen sopiva pomppa kokoa 28, mutta koska sillä on jo pari takkia en viitsisi ihan täyttä hintaa eli 50 euroa noin pienestä kankaan palasesta maksaa. Elikkäs heitetäänpä ilmoille siltä varalta että jollain on ylimääräinen: Ostetaan Peruspomppa kokoa 41 tai 28!

Tässä pari Loksutinta alá Tytti Käyhkö. Eikä yhtään paista poitsun hämmennys, nämä on ekasta kuvaussessiosta :). Alimmaisessa varsinkin tunnelma suorastaan huutaa "tähän mut pistettiin istumaan, en uskalla liikkua mutta en myöskään uskaltaisi tässä istua. mammmaaaaa!".

Fiona yllätti kaupoissa sosiaalisuudellaan. Heti ensimmäiseen kauppaan mentyämme se köpötteli suoraan erään hyvin isokokoisen mieshenkilön eteen istumaan hieman vielä kylmästä vapisten ja nosti toista etujalkaansa sanoen sillä että "rapsuta tuolta kainalosta kiitos". Toki Fiona sai sitten rapsutuksia. Kaupan myyjän kanssa se innostui ihan melkein riekkumaan, myyjä leikitti Fionaa käsillään ja rapsutteli pitkän aikaa. Loki oli levoton, mutta kävi myös nuuskimassa myyjää ja oli hetken siliteltävänä. Toisesta kaupasta haettiin sitten vain Lokille ruokaa ja se oli pikaisempi visiitti. Vaikka matka ei kestänyt kuin reilun tunnin, niin koirat olivat huomattavasti väsyneempiä kuin parin tunnin lenkkeilyn jälkeen. Nyt vain sitten odotetaan mitä pöpöjä eläinkaupoista tarttui mukaan parin vinkulelun lisäksi.

Eilen Loki oli jo ennen agilityä selkeästi väsynyt, mutta en halunnut skipata kokonaan vaan otettiin sitten vaan rauhallisemmin ja tehtiin vähemmän. Keinua otettiin täysin kolahtamattomana ja mentiin suhteellisen vauhdilla mutta silti hillitysti kolmisen kertaa. Perjantaina varmaan otetaan hieman liikettä mukaan, arvaan jo etukäteen miten siinä käy tämän herkkiksen kanssa. Ei vaan, reippain mielin niin ehkä Loksukkakin yllättää reippaudellaan. Ja toki voisin varustautua maksan paloilla.

Harjoiteltiin myös pussia, Loki meni ensin ohi pari kertaa, mutta sitten hoksasi että jaaaaa tästä pääsee läpikin. Hieman piti vielä nostaa toisesta päästä, mutta eiköhän parilla treenikerralla päästä siihen ettei tarvitse juurikaan avuttaa.

Näiden harjoitusten jälkeen Loki oli jotenkin epänormaalin levoton ja kyräilevä, varmaan väsymys vaivasi. Otettiin parit valssi-, sylkkäri- ja takaa-harjoitukset pelkillä putkilla ja hypyillä ja jo löytyi vauhtia, kun pistin poikaa menemään kahdeksikkoa näiden esteiden välissä valssaamalla. Putkestakin kuului vaan vinkunaa kun Loki valitti kun ei tassut mennyt lujempaa. Viimeisen toiston jälkeen riehuttiin kunnolla lelun kanssa vähän kauempana ja jätettiin siihen.

Nyt pidän koirille kunnolla lepopäiviä, paitsi että tänään on kummallakin vielä edessä käynti eläinlääkärille. Loki saa rokotukset ja Fionalta otetaan kontrolli virtsa- ja verinäytteet ja ultrataan. Pitäisi olla aika peruskäynti, Fionan tuloksetkin kun tulevat sitten vasta päivän/päivien päästä. Perjantaiaamusta vielä agility ja sitten viikonloppu taas lepoa.

Agilityä, siivoamista ja mallin hommia

2012-01-30T14:00:00.001+02:00

Perjantaina päästiin testaamaan miten agility luonnistuu aamulla klo 8-9. Tässä ryhmässä ei ole paikalla meidän lisäksi muita kuin Aino ja joku kolmas ohjaaja, heillä kummallakin on kaksi bortsua minkä kanssa treenailevat. Ihanan tilavaa ja avointa, pitää vaan muistaa pitää itse raja siinä paljonko tehdään ettei pääse poika kyllästymään liikoihin toistoihin.

Muuten meni treenit hyvin, mutta Loki pääsi säikähtämään keinua, mikä rämähti Lokin kiivetessä sitä ylös. Valitettava tapahtuma, mikä olisi voitu välttää jos en olisi alkanut sooloilemaan keinun vaikeuttamisen kanssa.. Vaikeutinpa totisesti kyllä. Tämän jälkeen Loki meni onneksi kaksi kertaa täysin paikallaan olevan keinun, vaikkakin ensin sain vähän houkutella. Pistää kyllä välillä miettimään kuka sai koskaan päähänsä pistää agilityradalle keinun aiheuttamaan harmaita hiuksia ohjaajille. Olisi sitä ehkä kivempiakin esteitä löytynyt, niinkun vaikka lisää putkia :D

Keinun lisäksi opeteltiin selkäkäännöstä. Termi ei googlella löydä juurikaan mitään, joten lienee kyseessä joku Ainon oma sovellus muista ohjauskuvioista. Nyt ei ole aikaa siitä sen enempää selitellä, mutta ihan hyvin meidän harjoitukset meni tämän osalta. Lisäksi tehtiin perus valssiharjoituksia lyhyehköllä radanpätkällä missä oli myös pussi. Lokille piti pussia vähän nostaa ja saatiinkin suositukseksi ensi tiistain tunnilla harjoitella yksinään pussia. Muutenkin ajateltiin, että nyt kun meidän treenit on kaksi kertaa viikossa niin pyritään ottamaan rytmiksi semmoinen, että tiistain ruuhkaisemmalla tunnilla harjoitellaan yksittäisiä esteitä ja ohjauskuvioita ja sitten perjantain hiljaisemmalla tunnilla mennään vauhdilla pitempiä ratoja.

Lokin agilitystä ei nyt ole kuvia (onko viime aikoina joskus ollut..), mutta tässä teille Fionan taidonnäyte viime ajoilta. Ollaan opeteltu siivoamista ja pikku tyttö on jo aika taitava!

Eilen sunnuntaina oli odotettu päivä, sillä ajelimme koirien kanssa Ansku ja Penny-jackrussel kyydissämme Tampereen ohi Ylöjärvelle Tytin koululle, missä meitä odotti hienot ja kalliit studiovehkeet. Otettiin koirista (ja omistajista) laadukkaita kuvia, jotka tulevat hitaasti mutta varmasti valumaan tänne blogiin sitä mukaa kun ne valmistuvat. Lokia jänskätti kovasti studio-olosuhteet: pimeä sali, mustat matot ja suuret salamat ja heijastimet saivat poitsun korvat taakse ja seisomisesta oli kaikki puhti täysin pois. Toisella kierroksella Loki oli huomattavasti rennompi, toivottavasti se jossain niistä kuvista seisoi edustavasti.

Ensimmäinen meidän perheen julkaistu vedos on tässä, pikkuinen Fiona-neiti edustavana. Fionaa ei jänskättänyt yhtään niin paljon ja tyttö oli muutenkin kovin reipas. Alla Janan ja Lokin potretti. Loki ei näytä tässä yhtään itseltään ja istuukin kummallisessa asennossa, varmaan joku jännä ääni kuulunut juuri kuvan ottamisen aikaan. Tai sitten Tytti on photoshopannut kaiken Lokin jalouden ja ylväyden pois :D

Fiona ja Fionan silmä. (c) Tytti Käyhkö

Urpo ja Turpo studiolla. (c) Tytti Käyhkö

Jotta koirilla olisi ollut vähän muutakin tekemistä reissulla kuin pönöttää ja odottaa häkissä (mikä Fionan tapauksessa tarkoitti lähes 3h kiljumista nonstoppina, sori kaverit!), pääsivät sosiaaliset tapaukset juoksemaan vapaana. Fiona odotteli tämän ajan autossa, sillä en luota sen ärhäkkään riidan haastamiskäyttäytymiseen silloin, kun mukana on yhtään kovapäisempiä narttuja. Loki sai sitten nauttia Pennyn ja Janan seurasta. Janan kanssa vetelivät rallia enimmäkseen Loki peränpitäjänä ja Pennyä Loki haki leikkimään ja kyllä oli ihmetystä pojalla, kun Penny epä-kooikermaiseen tapaan ei juossutkaan vain juoksuleikkejä vaan hyppi päin pojan naamaa ja läpsi tassuilla :)

Toki kameranainen oli paikalla ulkonakin joten tässä muutamat vauhtikuvat vielä loppuu. Kaikki kuvat (c) Tytti Käyhkö.

Kiitos päivän emännälle, koskas otetaan uudestaan :D

Jaksaa jaksaa tokoa ja aksaa (ja kirjoittaa)

2012-01-25T11:08:00.001+02:00

Noniin, mistäs sitä aloittaisi. Lokilla on pitänyt kiirettä lauantaista asti, jolloin oli kooikertoko jälleen Espoossa. Paikallla taisi olla viitisen koiraa: Savina, Vili, Hetja, Qarisma (kirjoitusasusta en ole ihan varma) ja Loki. Pidettiin koirat erossa toisistaan heti alusta alkaen ja kun mentiin Lokin kanssa hankeen että Vili pääsi ohitse, Loki murisi(!) ihan kunnolla Vilille. Vissiin luuli olevansa kovakin jätkä kun piti ruveta isottelemaan.

Vili

Tehtiin erilaisia ohitusharjoituksia ja vastaantulijan tervehtimistä, Loki oli enimmäkseen tosi hienosti. Jotain tuolla treenialueella kyllä on, kun Loki joka kerta nykyään paljon mielummin haistelisi kuin treenaisi. Käytinkin palkkiona hajuille vapauttamista pariin otteeseen. Lisäksi tehtiin seuraamisesta maahanmenoa ja tokomaista luoksetuloa, Loki suorastaan häikäisi (ainakin melkein) taidoillaan. Teki tosi hienosti vaikkei ollakaan tokoiltu vähään aikaan taas.

Tietysti joka välissä piti yrittää repiä hihnassa ja hakea muita (myös Viliä) leikkimään ja voi sitä valituksen määrää, kun Loki-poika ei päässyt Hetjan perässä lumipallojen perässä juoksemaan. Kaikki tytöt olivat irti lähes koko ajan ja pysyivät hienosti omistajiensa läsnä, Lokista ei olisi ollut siihen ihanat naiset ympärillä. Lisäksi tosiaan vieressä oleva vesilätäkkö also known as meri saattaisi houkutella poikaa liiaksi avantouinnille. Heittelinkin (tai oikeastaan potkin) sille lumipalloja korvaukseksi, niitä Loki tykkää metsästää hihnassakin.

Treenien päätteeksi muut jäivät juoksemaan vapaana, mutta Lokia en päästänyt ylläolevista syistä ja poistuttiin ennen kuin Vili pääsi hihnasta - en halua ottaa yhtään riskiä tuntemattomien poikakoirien kanssa. Parempi siis tyytyä tuttuihin leikkikavereihin.

Hetja

Autolle kävellessämme saimme kokea taas yhden irtokoirakokemuksen, tämä tosin ei tullut iholle asti. Kuulin jo kauempaa kun joku huusi "Netta! Netta!" tai jotain sinnepäin ja sitten vaan kauhulla odottelin mikä kaveri lumikasan takaa ilmestyisi näkyviin. Toivoin jotain pientä valkoista karvapalloa, mutta eikös sieltä tullut musta suomenlapinkoira - ihan kiltti tosin onneksi. Koira lähti juoksemaan meidän luo ja karjaisin tuttuun tapaani perkelettä jolloin koira pysähtyi. Omistaja jäi kauemmas kutsumaan koiraa, joka päätti sinkaista sivullepäin mihin omistaja seurasi ja sai sitten koiran kiinni. Normaalista tavastani poiketen en jaksanut alkaa luennoimaan omistajalle (tavallisesti käytän kyllä kaikki valitusmahdollisuudet hyväksi, voi sopivasti purkaa kaikki keräytyeet agressiot..), sillä hän vaikutti itsekin säikähtäneeltä eivätkä tosiaan olleet ihan meidän lähellä enää tässä vaiheessa. Loki oli hieman lamaantunut, oli kyyryssä ja silmäili epäluuloisena ympärilleen. Tarjoilin loput nakit ja matka jatkui normaalisti. Totta puhuen alan epäillä, että Loki lamaantuu enemmän omasta karjumisestani kuin irtokoirista, ehkä olisi kehittämisen paikka omassa irtokoirakäyttäytymisessäni. Jollain ne kuitenkin on pidettävä poissa iholta.

"Minä olla herkässä iässä oleva poikamies, sinä pysyä kaukana!"

Maanantaina oli pitkästä aikaa oman TuTo ryhmämme tokotreenit lepuskin urheilupuiston parkkipaikalla. Meitä oli paikalla kolme ja teimme yhdessä paikallamakuun ja kukin itseksemme muuta, Lokin kanssa tein seuraamista, sivulletuloa ja avustajan kanssa luoksepäästävyyttä. Meni hyvin, luoksepäästävyydessä istui nätisti vierellä koko ajan ja muissa harjoituksissa toimi ihan hyvin sekä lelu- että namipalkalla. Treenien jälkeen käytiin läheisellä peltoalueella juoksuttamassa koiria treenikaverin Heinin kanssa, jolla on Mato cockeri. Mato ja Loki tulevat hyvin toimeen, totaalisesti toisensa ignooraamalla :). Nyt oli tosin kovin kylmä eikä päässyt helposti lumessa mihinkään liikkumaan joten Loki keskittyi lumipallojen metsästämiseen ja hajuja seuraamiseen. Oltiin aika lähellä Lokin katoamisen hoodeja, onneksi poitsu ei ollut kiinnostunut toistamaan katoamistemppuaan.

Pakko tunnustaa pienoinen blondi hetki kun tultiin autolle. Ovet olivat jäässä ja avain ei kääntynyt lukossa. Sulattelin käsillä lukkoa varmaan 5min mutta ei auttanut. Ajattelin että puhdistanpa auton lumesta sillä aikaa kun lukkoon käsilläni tekemä lämpö jotenkin menisi syvemmälle lukon osiin (don't ask) ja puhdistin auton lumesta takin hihoilla ja palasin ovelle, ei auennut vieläkäään. Lisää lämmittelyä, mutta lukko ei hievahtanutkaan. Menin pelkääjän ovelle ja yritin avata siitä, ei auennut. Sulattelin tätä lukkoa varmaan toiset 5min ja puhdistin taas välissä lisää autoa ja kokeilin vielä kuskin oveakin, kummankaan puolen ovi ei suostunut aukeamaan. Tässä vaiheessa Lokilla oli jo kunnon valitus päällä kun oli kylmä ja piti tönöttää paikallaan. Omatkin hermot alkoivat jo hieman hajoilla. Viereen ajoi auto ja päätin mennä kysymään olisiko heillä lainata lukkosulaa. Kun kiersin oman autoni takaa kohti tuota toista autoa ihmettelin, onko mun autossani aina ollut antenni takakontin päällä..... Ei ollut, oman autoni rekisterinumero ei myöskään ala jotenkin VDN-xxx... Kiitin onneani etten ollut ehtinyt kysyä lukkosulaa lainaksi ja kävelin kiltisti oikealle omalle autolleni viereisellä parkkipaikalla ja avasin ovet mitkä avautuivat täysin ilman ongelmia.

Eilen päästiin pitkästä aikaa agilityyn, ja voi pojat kun oltiinkaan liekeissä! Lämmittelylenkillä meitä vastaan käveli yllätyksekseni Kaisa ja Veiko. Loki ja Veiko olivat kiinnostuneita toisistaan ja meno vaikutti ihan siltä, kun pikkutyttö tapaa ensimmäistä kertaa suuren idolinsa. Lokin "ihanaaihanaa mä oon sun greatest tuuletin!111!" hyrrämäiset tanssahtelut oli nykyään tuttua lähinnä Mikon tervehtimisrituaaleista. Pikaisesti koirat saivat toisaan haistella - niin pikaisesti ettei Veikolla ehtinyt siinä ajassa leikata mitä ylimääräistä innokkaan faninsa jalkojen välistä roikkuukaan.

Treeneissä oli paikalla tosi monta koiraa, ainakin kolme bordercollieta, keeshond(?), toyvillis ja taisi olla vielä pari muuta. Loki ja keeshond olisivat ottaneet varmaan yhteen ennen kuin päästiin edes sisälle halliin, sen verran kovaa yllyttivät ovella toisiaan haukkumaan ja murisemaan. Miehet.

Rakennettiin hyppysuora ja kolmen hypyn + kahden putken rata. Muut jäivät hetkeksi odottamaan, kun minä ja kaksi muuta (me "edistyneemmät", onks vähän hienoa :D) mentiin tutustumaan rataan. Rata oli simppeli, kolme hyppyä lähes suorassa linjassa, sitten putki mistä valssattiin hypylle ja siitä valssattiin toiseen putkeen. Agilityn peruskauraa, eli juuri niitä perusasioita mitä minun tarvitsee harjoitella. Lokilla oli ensin vaikeuksia mennä kaikki hypyt eli esteiden hakemisessa oli hakemista. Pari välipalkkaustoistoa Ainon ohjeiden mukaan ja sitten mentiinkin koko pätkä, ihan just eikä melkein täydellisesti! Mun valssini oli niin hienoa että olisin pärjännyt vaikka tanssii tähtien kanssa -kilpailussa! Ja Loki totteli kuin unelma sekä lähihallintakäskyissä että kaikissa muissakin. Otettiin pari onnistunutta toistoa ja tauko minkä jälkeen hyppysuoraa (meni ok niinkuin aina).

Seuraavaksi tehtiin keinua toista kertaa koskaan. Keinu ei vieläkään heilunut yhtään vaan haluttiin vaan, että Loki syöksyy päähän apinan raivolla ja sitten nostan sen sieltä alas. Viimeksihän oli vähän jänskätystä ilmassa, mutta nyt ei ollut siitä tietoakaan. Loki veti kuin riivattu keinua kohti ja syöksyi hakemaan juustot salamannopeasti. Palkkaukset ja sylissä alas, joku kolme kertaa kokeiltiin. Ensi kerralla voisi ihan hieman pistää kolahdusta mukaan.

Lopuksi mentiin vielä alun pätkä toiseen suuntaan, eli jälleen hypyt ja putket mutta valssattiin eri suuntaan. Lisäksi käytettiin yhdessä kohdassa "takaa" käskyä hypyn kiertämiseen. Tehtiinpä koko pätkä heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti! Jossain välissä tosin taisin vähän kompuroida omiin jalkoihini. Pari kertaa otettiin pelkkä kolmen hypyn suora ja ohjasin hieman kauempaa eli harjoiteltiin hakeutumista ja kauempaa ohjautumista. Sitten kerran vielä koko pätkä, jotain pientä sählinkiä taisi olla, Loki oli putkessa kun koira haukkui toisessa osassa hallia ja putkesta tullessaan Loki pysähtyi sitä ihmettelemään. Saattoi olla viimeinen toisto se kuuluisa yksi liian monta, kun keskittyminen pääsi herpaantumaan että ehkä virta alkoi jo loppua. Kehotin jatkamaan matkaa ja mentiin loppuun hienosti. On mulla vaan taitava pieni poika!

Fiona on viime aikoina nirsoillut ruokansa kanssa. Olen vähän suurentanut sen annoksia kun tuntuu tyttö päässeen ehkä hieman liian laihaksi. Toivottavasti olisi vain kyse liian suurista annoksista ja että paino siitä pikkuhiljaa lisääntyisi kun Fiona saa syödäkseen sen minkä jaksaa. Parin viikon sisällä se on myös oksentanut kahdesti mahahappoja yön aikana. Tänään aloitin molemmille axilur kuurit, parin viikon päähän olisi tarkoitus varata kummallekin aika eläinlääkärille, Lokille rokotuksiin ja Fionalle veri- ja virtsakoekontrolliin ja ultraan. Mielelläni olisin autuaan tietämätön mitä Fionan kropan sisällä tapahtuu, jotenkin tuntuu että tässä voi olla tieto lisää tuskaa ilmiö Fionan maksa-arvojen takia. Virkeä se kyllä on ja leikkisi ja touhuisi paljon, ulkona ei viihdy tippaakaan mutta liekö tuo ihme näillä pakkasilla.

-----------------------------

Loppuun vielä pieni mainos:

"Tuntuuko sinusta, että voimat ovat lopussa? Eikö treenit maistu? Eivätkö blogikirjoituksesi ole vähintään 7000 merkkiä pitkiä, sisällä lukuisia sivistyssanoja, vaikeita lauserakenteita ja hauskoja vertauskuvia (ainakin omasta mielestäsi)? Nyt on apua saatavilla! Testaa Scho-ka-kola suklaata, lisätyllä kofeiinilla lisäenergiaa!"

Varoitus: Ei suositella nautittavaksi kahden ison kahvikupillisen jälkeen, ei edes vaikka meinaisit nukahtaa gradukirjojen ääreen.

"Opiskelu"päivä

2012-01-20T23:06:00.001+02:00

Tänään oli "gradupäivä". Rakensin Lokille hyllypalasesta ja kahdesta matosta kontaktiesteen ja siinähän se päivä sitten sujuikin sutjakasti.

Ja juu, minulla on pilvihousut, seppälän yösukat ja Ruisrockista vuonna nakki voittamani komea koff t-paita, live with it. Ja kuten lattiasta saattaa huomata, meillä asustaa pehmolelujen suolestaja.

Aloitin lisäksi opettamaan Fionaa siivoamaan. Siitäkin kuvasin videota, mutta tuo temppu on vielä niin alkutekijöissään etten jaksanut muokata videota. Tehtiin joku kolme harjoituskertaa ja viimeisimmällä Fiona siivosi lelun jo nätisti pahvilaatikkoon, mutta eikös tietysti kamerasta loppunut akku juuri kun olisi pitänyt tuo kuvata.

Tänään ja eilen, kun ollaan oltu kotona tekemässä ahkerasti gradua, ollaan päästy puolen päivän aikaan valoisalla lähimetsään ja koirat on päässyt juoksemaan vapaana. Lunta on tosin ollut niin paljon, että Fiona on saanut/joutunut nauttia sylimatkustamisesta, sillä ei olisi toivoakaan päästä etenemään tuolla hangessa. Sääli sinänsä, mutta se vähän mitä Fiona rimpuilee tuolla eteenpäin on sille varmasti rankempaa kuin tunnin lenkki kuivalla maalla. Pokkari ja kännykkä on päässyt mukaan joten tässä vähän ulkoilutunnelmia.

Joulun jälkeinen myrsky vieraili myös Espoossa kaatamassa puita.

"Äiti koti on täälläpäin!"

Päivän bonus kännykästä: Jampula ja Loksutin, ajankohdasta ei harmainta aavistusta :)

2012 must win battles

2012-01-18T22:38:00.000+02:00

Ei ehkä ihan niin vakavasti otettavia must win battleja, mutta hienoja termejä on aina kiva käyttää. Aiheena kuitenkin siis tämän vuoden tavoitteet (pikkaisen myöhässä tulevat tosin). Viime vuodelle ei ollut kuin pari hassua tavoitetta, joten tänä vuonna kurotellaan hieman korkeammalle, varmaan liian korkealle mutta ei saa tehdä elämästä liian helppoa :)

Fiona

Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa tavoite tai enemmänkin toive on, että Fiona pysyy terveenä ja vointi vakaana. Käydään varmaan tässä heti alkuvuodesta kontrollissa ja kaiken mennessä hyvin kontrolloidaan varmaan parikin kertaa vuoden aikana veriarvoja, virtsaa ja ultrataan kroppa. Isoihin toimenpiteisiin en tätä pientä koiraa enää pistä.
Leppoisan sohvachampioonin elämä, hyvä ruoka, paljon leikkimistä, lenkkeilyä Fionan tahtiin, paijaamista ja hyvänä pitämistä.
Ohituksien ja sosiaalisen käyttäytymisen saaminen parempaan jamaan, eli turha hyökkiminen ja äkkipikaisuus olisi kiva saada vähemmäksi erityisesti ihmisiä kohtaan.
Fionalle olisi kiva tehdä verijälkiä silloin kuin Lokillekin, sillä se tykkäsi ainoan kerran jäljelle päästyään touhusta ja saisi siitä kivaa vaihtelua.

Loki

Itsevarmuutta + rohkeutta lisää ja ohitukset siinä sivussa lopullisesti kuntoon.
Agilityssä alkusyksystä mölleihin! Keinu/kepit tuskin tuolloin vielä valmiita. Kun Loki kunnolla tästä ripaskasta paranee niin agilitytreenit pari kertaa viikossa jotta edistystä tapahtuisi. Pääasia silti kuitenkin, että into ja motivaatio lajiin säilyy niin koiralla kuin omistajalla.
Mejässä tavoitteena jäljen teko 2-3 viikon välein koko jäljestyskauden, kenties päästäisiin sitten kisaamaan jo vuoden 2013 ekoissa kokeissa.
Näyttelyitä/mätsäreitä sopivien sijaintien tai tuomarien mukaan ja riippuen miten Loki kehittyy ja minkä väriseksi turkki asettuu. Ulkomailla olisi kiva käydä, mutta se riippuu ihan poitsun kehittymisestä. Pärjäämistavoitteiksi en laita muuta kuin hyvän kehäkäyttäytymisen, koska arvosanoista ei näköjään Lokilla kannata arvata mitään. Lähinnä nämä ovat omistajan sosialistumisen ja kilpailunhalun tyydyttämistä :)
Terveystutkimukset syksyllä tai loppuvuodesta. Pitäisi tutkia silmät, polvet ja kuvata lonkat, kyynärät ja selkä.
Uimisen opetteleminen niin, että hallinta koiraan pysyy. Tähän kohtaan luotto ei jostain syystä ole kovin kova..

Jemima

Pro gradun tekeminen viimeistään alkusyksystä, eli valmistuminen!
Agilityseuraan hakeutuminen keväällä ja omien ohjaustaitojen kehittäminen hurjasti.
Kärsivällisyyden parantaminen ja sitä kautta vähemmän hihnasta nykimistä, koirille hermojen menettämistä ja muita itsensä hillitsemättömyydestä aiheutuvia ikäviä tilanteita. Pitää muistaa Fionan omat rajoitteet ja olla menettämättä hermoja esimerkiksi siihen että sitä saa välillä vetää perässä tai että se kiljuu tai vinkuu erinäisissä tilanteissa. Se on juuri sellainen minkälaiseksi olen itse sen kasvattanut.
Kahden keskisen ajan pyhittäminen molemmille. Loki saa sitä lähes itsestään harrastusten kautta ja Fionalta meinaa välillä unohtua. Lokille useammin pitkiä lenkkejä ilman Fionaa jolloin eteneminen on reippaampaa.
Mahdollisimman paljon koirien joka päiväistä aktivointia, lenkkeilyä mieluiten vapaana ja koirakavereiden tapaamista. Muutenkin koirista nauttimista joka päivä ja ylipäänsä elämän ottamista rennosti, ei asioiden pidä olla liian vakavia :)

Jeeeeee, it's hard to be a (tonttu)mies

2012-01-16T20:41:00.000+02:00

Meidän tonttupoika ei ole mikään viaton pukin apulainen, vaan tämän nimenomaisen tontun voisi tällä hetkellä kuvitella tirkistelevän firman pikkujouluissa naisten pukukoppiin sellaiset asiat mielessä. Tietynlaista toimintaa on ollut ilmassa jo jonkun aikaa, mutta vasta nyt Mikon viriilistä poikamieselämästä lukemisen jälkeen tajusin, että täälläpäin on varmaan sama tilanne.

Liekö jollain naapurin nartulla on juoksut, sillä Loki on viime aikoina osoittanut miehisiä elkeitä nuolemalla jokaista vastaantulevaa pissaa, vetämällä ihan hulluna ulkona hajujen perässä, yrittämällä monen monta kertaa nylkyttää Fionaa ja vinkumalla sisällä ollessaan normaalia enemmän ja olemalla yleisestikin levottomampi. Ajattelin että käyttäytymiset voisi johtua sairastamisesta, mutta näitä on kyllä ollut ilmassa jo pitempään.

Omg, nainen, vänta på mig, meille vai teille?

Niinhän se taitaa olla, että suuri osa nartuista ajoittaa juoksunsa tähän väliin, että pennut saavat sitten piipertää ja kasvaa kesän lämmössä. Kumman lisän asiaan tekee kyllä se, että se jonka pissoja Loki ulkona kaikista mieluiten lutkuttaa on meidän steriloitu Fiona. Tosin onhan Fionallakin niitä steriloinnin jälkeisiä juoksuoireita tasaisin väliajoin, joten ehkäpä nyt on taas semmoinen aika. Pakko myöntää, että on nartun omistamisessa omat hyvät puolensa.

Vointi on kummallakin koiralla jo parempi, eipä ole tylosinin voittanutta. Viime viikolla jäi agility harmittavasti välistä ja samoin taitaa käydä tälläkin viikolla. Viime tiistaina Loki oli kipeä ja nyt kun se voisi olla jo agilitykunnossa, on minulla huomenna töissä erityinen päivä ja pääsen kotiin varmaan vasta kuuden jälkeen. Koirat menevätkin pitkästä aikaa vanhemmilleni päiväksi niin ei sitten tarvitse kiirehtiä kotiin. Jos tuntuu että myöhästyisin vain vähän, niin ajan suoraan töistä hakemaan Lokin ja suuntaan agilityhalliin.. Epäilen kuitenkin että menee vielä myöhemmäksi.

Tuli kyllä harvinaisen tyhmään aikaan näiden mahatauti, kun jäi etukäteen ilmoittautumani mätsäri välistä lauantaina ja samoin kooikertoko olisi ollut samana päivänä. Lisäksi minun oli tarkoitus tänä keskiviikkona suunata ensin Tappien vuosikokoukseen Tampereelle ja jäädä sinne iltaa viettämään kavereiden kanssa, mutta en nyt ehkä viitsikään jättää koiria porukoille lääkkeine kaikkineen yöhoitoon.

Ollaan nyt sairaslomalla kulutettu energioita tekemällä sisällä pieniä ohjaus- ja kiertämisharjoituksia tuoleilla ja lelupalkalla. Mikä siinäkin on, että juuri silloin tekisi mieli treenata vaikka tokoakin kun ei koiralle saisi antaa mitään nameja. Meidän tokotreenaamisesta on ikuisuus, mutta niin vaan Loki teki kaikkien aikojen täydellisimmän sivulletulon kun palkkasin sitä lelulla tänään ja kokeilin vieläkö muistaa mitään.

On muuten ollut lokakuusta asti aivan törkeän paljon tekemistä, kiirettä ja ohjelmaa. Tokoa ei olla treenattu ikuisuuksiin ja hakutreeneissäkään en muista koska olisimme viimeksi käyneet. Kunnon talviloma koirajutuista ollut siis (eikös ne sano, että tauko tekee hyvää..). Nyt vihdoin tuntuu, että elämä alkaa rauhoittua ja ai että kun on ihana tunne. Ensi viikonloppunakaan ei ole mitään ohjelmaa, ihanaaihanaaihanaa!

Loki 1v 1kk 25pv

Lokilla on nyt ikää jo sen verran, että sen kanssa voisi Aikuisten Oikeasti treenata vaikka tokoa tai jälkeä. Ei tarvitse enää ajatella että se on ihan mäntti pentu (mäntti junnu onkin toinen asia).

Tokoa, agilityä, jälkeä, hakua, ihan sama mitä, meikä tahtoo jo treenaamaan!!!

Can't be cool when I'm feeling blue

2012-01-13T14:56:00.003+02:00

Joo-o, perjantai 13. päivä ilmoittaa olemassaolostaan. Kumpikin koirista on nyt missä lie mahataudissa ja tylosinkuurilla. Eilen hain Lokin maanantaista asti kestäneeseen ripaskaan eläinlääkäriltä tabletit ja tänään oli työpäivän aikana Fiona oksentanut sisälle ja ulos tuli sitten ripulia. Onneksi olin kaukaa viisas (ikuinen pessimisti) ja pyysin eilen koko purkin tylosinia, enpä vaan arvannut että sitä oikeasti joutuisin Fionallekin antamaan nyt. Aloitin kuitenkin samantien Fionankin kuurin, ettei pääsisi vointi sitten sen pahemmaksi.

Siitä en tiedä onko hyvä vai huono, jos tämä Lokin ripulointi onkin jotain tarttuvaa mahatautia. Toisaalta hyvä ettei kyse ole mistään vakavammasta, mutta Fionalle en kyllä missään tilanteessa tahtoisi mitään sairastelua.

Lokin vatsa oli tosiaan vesiripulilla maanantaista torstaihin ja ruoaksi se sai vain pienen määrän riisiä keskiviikkona ja torstaina. Eilen eläinlääkärin vaa'alla se painoikin sitten vain 8,9kg. Voi pientä raasua. Muuten se on ollut ihan suhteellisen virkeä, paaston jälkeen tosin ollut nuutunut joten pakko se oli lähteä eläinlääkäriin. Espoon Eläinsairaalassa, tuossa viiden minuutin ajomatkan päässä, Loki sai nesteitä ja kotiin lähti tylosinin lisäksi royal caninin gastro-mitälie purkkiruokaa. Sillä mennään tässä ensimmäiset päivät ja kun uloste on hetken ollut kiinteää niin palataan omaan ruokintaan.

Eläinlääkäri säikäytti kyllä minut aika lailla kun totesi Lokin tutkittuaan, että sen syke oli 62 kun normaali koiran syke on välillä 70-130. Hän kysyi onko Loki joku "huippu-urheilija" ja siksi syke olisi noin matala. Sanoin että ei mielestäni. Ell totesi, että Lokilla voisi olla Addisonin tauti, mikä selittäisi alhaisen sykkeen ja ripulin. Tässä vaiheessa pään sisällä lensi kirosanoja kaikilla osaamillani kielillä ja teki mieli samantien lähteä Alkon kautta kotiin hoitamaan kahta kroonisesti sairasta koiraani ja vannomaan etten koskaan enää hanki mitään elävää, kun mikään huonekasveista koiriin ei selviä terveenä kun minun kodistani on kyse.

Lekuri sanoi, että mikäli oireet jatkuvat niin kannattaisi ottaa Lokilta verikokeesta elektrolyytit (kalium & natrium) joista saattaa nähdä addisonin taudin. Addison voi myös olla vaikka nämä arvot ovat normaalit ja varsinainen diagnoosi tehdään rasitustestillä, mutta nämä veriarvot ovat usein persiillään addisonissa. Totesin, että en jää katsomaan ja odottamaan vaan halusin tietää samantien jos Lokilla on jokin sairaus. Verikokeen ottaminen oli Lokista maailman kamalin juttu ja lääkäri ensin kysyikin pitäisikö sille hakea kuonokoppa, sanoin kuitenkin että ei Loki pure. Sain sen pidettyä paikallaan ja veri saatiin otettua. Loki tosin pakkopidossa jäysti kaulahuivistani palasia irti paniikissa, joten jos kädet olisi eksynyt väliin niin samalla olisi voinut testata omat elektrolyyttiarvoni. Nesteytys olikin sitten helpompi, Loki makasi nätisti paikallaan varmaan kaikki energiat jo tuhlanneena tutkimuspöydällä. Sitten odoteltiin hetki tuloksia, jotka kuitenkin taivaan kiitos olivat normaalit. Eläinlääkäri totesi että jos oireita tulee lisää niin kannattaa tutkia, mutta kyseessä voi olla myös vaan Lokille ominainen hieman normaalia alempi syke (voisi liittyä sen muutenkin leppoiseen ja melko rauhalliseen luonteeseen) tai sitten sen kunto on oikeasti sen verran hyvä että sydämen tarvitsee tehdä vähemmän töitä (en kyllä meinaa tätä uskoa).

Pakko myöntää ettei ole alkanut ihan parhaiten tämä vuosi, ensin Lokin karkaaminen ja nyt tämä. Pakko myöntää myös ettei Lokikaan niin priimaa ole kuin ehkä olisin toivonut. Tämä on kuitenkin jo toinen antibiootteja tarvinnut ripuli sillä, vaikkaan eihän sitä tiedä jos olisi mennyt ohi ajan kanssa ilmankin, mutta minä en lähde mahataudin kanssa leikkimään niin kauan kuin apu on saatavilla. Mutta herkkä maha on aina herkkä maha.

Mutta nyt sitten vain parannellaan kumpaakin, Lokin ripaska helpottui heti ensimmäisen tylosinin jälkeen ja toivottavasti Fionan mahatauti ei tämän pahemmaksi menekään. Loki saa kunhan uloste kunnolla kiinteytyy niin ainakin reippaita ruoka-annoksia että saisi kerättyä takaisin paastopäivien menetetyn painon. Fionalle annan varmaan hetken vain purkkiruokaa ja jätän nappulat antamatta.

Jospa tämä tästä ja kohta minulla on taas kaksi (Fionan maksasairautta lukuunottamatta) normaalia koiraa taloudessani.

Varpusia talvipäivänä

2012-01-09T23:15:00.001+02:00

Tänään työpäivän jälkeen Lokilla oli kova kiire ulos - ja äkkiä ripaskalle. Pari annosta on saanut canicuria kahteen otteeseen, ensin yhden tabun ja äsken kaksi. Päivällä ei sisälle ole tullut, mutta äsken iltalenkillä tuli lisää löysää tavaraa. Loki ei ole riisiä koskaan syönyt ja olen ollut taipuvainen uusiin "ohjeisiin", joiden mukaan paras lääke ripuliin on lääkkeet (Lokilla on toiminut canicur), paasto ja sen jälkeen omaa ruokaa varovaisesti pieninä annoksina. Iltaruoan se sai pienempänä ilman lisukkeita.

Mahdollisia syitä mahaoireisiin voi olla eilen illalla syödyt kurkut pitkästä aikaa (vaikkakin epäilen), öljylorautus pitkästä aikaa ruoan sekaan eilen illalla (epäilen myöskin) ja/tai niinikään eilen illalla Lokin itse itselleen tarjoilemat ihokarvanhöyläysgeeliroiskeet suihkun lattialta.. Tai vaihtoehto d-ö: mikä tahansa mitä se on ulkoa vetänyt, bakteerit, pöpöt, jne jne jne.

Huomenna päätin kuitenkin pyhittää aamupäivän gradun tekemiselle (kerrankin isosta G:stä on jotain hyötyä) ja mennä vasta puolen päivän aikoihin töihin. Ei sitten tarvitse Loksukan olla niin pitkää päivää yksin ja mahdollisesti ripuloida sisälle. Illalla olisi agility, mutta saa nähdä miten sen käy jos Lokin massu on vielä huomenna sekaisin.

Näinä hetkinä muistuu mieleen mm. unohtuneet madotukset (pitäisi hakea lisää matolääkettä) ja sekin, että Lokille pitäisi varata rokotusajat pikkuhiljaa. Jahka tästä ripaskasta poika tervehtyy niin voisi miettiä noita.

Ei ihme ettei se turkki kasva kun poitsu vetää Veet:iä minkä kerkeää.

Kooikeräpläystä

2012-01-06T21:52:00.001+02:00

Näyttelytreenit on totista hommaa!

Tänään ajelin Lokin kanssa Kiloon koirapuistoon missä näyttelytreeneihin tuli lisäksi Miko, Tessa, Retu, Niko ja Vili (Oorbellen pentueesta).

Loki sekosi sukkiinsa nähtyään Mikon, Tessan ja Retun eikä tiennyt ketä olisi pitänyt eniten tervehtiä, mutta kyllä se Miko taisi viedä voiton.

Nosteltiin ensin koiria vuorotellen koirapuistossa olleelle pöydälle ja mentiin pari kopelointikierrosta. Loki oli ihan nätisti, vähän ensin jänskätti joko pöytää tai tilannetta yleensä mutta toinen kierros meni jo paremmin. Sen jälkeen Tessa, Retu, Niko ja Vili pääsivät vapaaksi juoksemaan puistoon kun Suvin kanssa poistuttiin koirinemme ulkopuolelle. En halunnut ottaa riskiä vieraiden urosten kanssa joten mielummin pidin Lokin hihnassa ja annoin muiden juosta. Lokista tämä oli epäreilua.

Tämän jälkeen siirryttiin puistosta pois läheiselle nurmikentälle missä otettiin yksi kierros maassa räpläystä siten, että kukin kerrallaan vei koiran pois ja kiersi kopeloimassa kaikkien koirat. Loki oli nyt tosi nätisti ja antoi tutkia hyvin, ei siis jäänyt pojalle traumoja voittajasta. Kai se on nyt jo vesiselvää, että se kumpi tarvitsisi näyttelytreeniä löytyy hihnan toisesta päästä. Kai sitä pitäisi jotain ihmisten Serene UM:ia alkaa napsia ennen näyttelyitä..

Lopuksi kävelimme vielä vajaan tunnin lenkin ja käytiinkin Lokin ja Fionan Leppävaaran vakiopellon toisessa päässä mistä käännyimme takaisin Kiloon päin. Loki varmaan olisi mielellään esitellyt ystävilleen vajaan viikon takaisen seikkailunsa maastoja, jos olisi päässyt vapaaksi juoksemaan.

Oorbellenin Vili-poika oli jo useita kiloja Lokia kookkaampi.

Niko

Retu ja Tessa

Miko poseeraa

Vili ja Niko innostuivat painimaan

Huomenna onkin taas Espoon kooikereiden arkitoko Nuottaniemessä joten sinne suuntaamme Lokin kanssa. Onkin pitkä aika kun viimeksi olimme arkitokossa. Onpa kiva saada Lokille nyt enemmän tekemistä, tänään on ollut harvinaista herkkua väsynyt koikkeripoika.

Ilmoittauduin eilen ja tänään sain vahvistuksen, että pääsen osallistumaan maaliskuussa Helsingin Kennelpiirissä järjestettävälle kasvattajan peruskurssille. Jonkun aikaa olen jo miettinyt että olisi kiva käydä tuo kurssi. Jalostuskoiraahan minulla ei ole enkä vielä moneen vuoteen ajattelisi muutenkaan kasvattamista, mutta kun aihe kiinnostaa niin on kiva päästä kuulemaan vähän oppeja aiheen tiimoilta.

HeJW-11 Harm v.d. Schoonheden

2012-01-05T22:49:00.000+02:00

Loksuttimella näkyy nyt koiranetissä ensimmäinen ikioma titteli! Niinikään näkyy kaikki muutkin enemmän tai vähemmän hienot näyttelytulokset. Olisihan se ollut kiva jos nimestä löytyisi myös se JW-11 mutta se joka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa.. :)

Äitin pokkarilla napsaistu kuva sunnuntain voittajanäyttelystä.

Tänään on ollut Lokilla tosi tylsä päivä, sillä olen flunssassa ja jäin kotiin sairaslomalle. Lenkit on ollut kolme kappaletta talon kiertämistä ja sisällä Loksutin on napostellut ainakin kaksi luuta ja silti vinkunut vähän väliä rasittavasti että tehtäiskö jotain mitä tehtäis mulla on tylsäääää. Lisäksi se on jahdannut läppärin näytöltä hiiren kursoria, haukkunut ties mille ja päivystänyt jokaisen epäilyttävän äänen kohdalla ovea josko joku tulisi sisään. Fiona on helppo, se on nukkunut sohvalla jalkopäässäni lähes koko päivän, mitä nyt välillä tullut rapsutettavaksi ja ihmettelemään että eikö me muuta tänään tehdä.

Huomenna päästään katsomaan miten Loksuttimen esiintyminen ja räpläyksen kohteena oleminen sujuu kooikerihmisten näyttelytreeneissä Kilossa. Sinne menen vaikka pää kainalossa! Kameran ajattelin myös ottaa mukaan kun pääsee pitkästä aikaa näkemään muita koikkereita.

Muuten perjantai ja lauantai sujuvat varmaan yhtälailla lepäilyn merkeissä kuin tämäkin päivä. Tammikuun megatahti blogipäivityksissä siis todennäköisesti jatkuu, tulossa ainakin tämän viikon agilitypäivitys, huomisen näyttelytreenien päivitys ja vuoden 2012 tavoitteet. Voisihan niistä lämäistä yhden mammuttipäivityksen, mutta tykkään pitää aiheet erillään niin niiden hakeminen tägien mukaan on helpompaa. Erityisesti kun käytän blogia agilityn treenipäiväkirjana niin agsapäivitykset pidän siksi erillään.

Have a nice loppiainen everyone!

Vuoden 2011 strategiset mitat

2012-01-04T20:43:00.000+02:00

Tylsä kuvaton lukuja ja prosentteja sisältävä päivitys tulossa, beware. Ajattelin hieman kirjata ylös blogin kävijämääriä ja kävijöiden tietoa väliltä 1.1.2011 - 31.12.2011.

Jemima-ink.blogspot.com vuonna 2011 näytti tältä:

21 669 käyntiä
3 054 yksilöityä kävijää (woah)
39 494 sivun katselua
1,82 sivua keskimäärin katsottu per käynti
3 min 23 sek keskimääräinen aika sivustolla

Käyntien määrä nousi huimasti ensimmäisen Loki päivityksen jälkeen (vrt. 15.tammikuuta 7 käyntiä/16. tammikuuta 27 käyntiä/17.tammikuuta 89 käyntiä)
Lokin hakemisen jälkeen käyntien määrä vaihteli 26 (9.heinäkuuta) ja 102 (23.lokakuuta) välillä.
Keskiarvo käynneille per päivä on 59,4 käyntiä.

Eniten käyntejä
(suluissa kyseisenä päivänä tehty merkintä, tämähän ei välttämättä tarkoita että sitä ollaan katsottu jos merkintä on tehty vaikka juuri ennen päivän vaihtumista)

102 käyntiä 23.10.2011 ("Loki 11kk")
91 käyntiä 25.10.2011 ("Lokin aktiiviviikonloppu" -spanielierkkarimerkintä)
89 käyntiä 17.1.2011 ("Loki is in da house")

Eniten yksilöityjä kävijöitä

58 kävijää 20.9.2011 ("Loki 10kk")
57 kävijää 23.5.2011 ("Loki PUN3 ja talviturkin heitto")
57 kävijää 11.9.2011 ("Pelastuskoiran pentu")
57 kävijää 18.9.2011 ("Tulevaisuuden tokovaliot")
56 kävijää 21.9.2011 ("Mä tulin voittamaan" -Lokin haplotyyppimerkintä)
51 kävijää 17.1.2011 ("Loki is in da house")

(Tämä vuosi alkaa nousujohdanteisesti, 2.1.2011 eli Lokin uuden vuoden seikkailu -merkintä kiinnosti peräti 66 kävijää!)

Maa/alue

Finland 21 382 käyntiä
Netherlands 90 käyntiä
Muita maita mistä vähemmän käyntejä germany, brazil, denmark, thailand, sweden, united states, chile, uk, croatia, latvia, estonia, spain, italy, belgium..

Aiemmassa blogissa, Fionan blogissa, kävijöitä ei ollut kuin Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista.

Suomen kaupungeista eniten kävijöitä on Helsingistä, Tampereelta, Espoosta, Joensuusta, Jyväskylästä, Turusta, Oulusta, Lahdesta, Rovaniemeltä ja Vantaalta.

Liikenteen lähteet
Kursiivilla aiemman blogin vastaavia lukuja.

6,6% tulee hakukoneiden kautta (99% googlesta, hakusanat kaikkea jemima/loki/fiona/havannankoira/kooikerhondje yhdistelmiä), Aiempi blogi: 30,1%
72,9% viittausliikenteestä, Aiempi blogi: 35,2%
20,6% suorasta liikenteestä, Aiempi blogi: 34,7%

Voi päätellä, että Fionan blogin aikaan suuri osa kävijöistä löysi blogiini hakukoneiden kautta Fionan terveyspäivitysten luokse. Tällöin hakusanat olivat pitkälti terveyspainotteisia.

Selaimista sanottakoon, että IE:n käyttäjien osuus on pysynyt suurinpiirtein samana kun taas Firefoxin käyttäjien määrä on pienentynyt viime blogin aikoihin verrattuna. Chromen osuus on kasvanut räjähdysmäisesti(?) aiemmasta 1,8% kun nyt se on 7,99%.

Sisältö

29 952 etusivun katselua
1 007 Lokin sivun katselua
718 kalenterin katselua
537 Fionan sivun katselua
305 "Loki kasvaa" tägien sivujen katselua
294 Tulokset sivun katselua

Random facts

71% kävijöistä on käynyt blogissa edellisen kerran alle 24h sisällä.
76% käynneistä kestää 0-10 sekuntia.
86% kävijöistä on sivustolle palaavia kävijöitä.

-----------------

Ootteks vähän ihania meidän vakiolukijat!

Kadonnut koira. Mitä tehdä kun koira katoaa?

2012-01-03T12:41:00.000+02:00

Yllättäen viime päivinä on tullut hieman luettua mitä tulee tehdä jos koira ottaa ritolat. Jokaisen koiranomistajan on hyvä silloin tällöin muistuttaa itselleen toimintaohjeita. Tässä pieni linkkipaketti hyödyllisistä sivuista, joissa on tarkempaa tietoa aiheesta.

Suomen Löytöeläinavun valtakunnallinen päivystysnumero (24/7)

0 4 5 - 8861307

ÄLÄ EPÄRÖI SOITTAA!

- karkurit.fi

www.etsijakoiraliitto.fi
www.karkulaiset.fi
www.karkurit.fi

HESY: Eläin kadonnut
Mihin ilmoittaa, mitä tehdä ja yleisiä eläimen kiinniottamisen vinkkejä.

Karkurit.fi: Etsintäohjeet, kadonneen koiran etsiminen
Hyvät yksityiskohtaiset ohjeet karkurin etsimiseen.

Karkurit.fi: Vieraan karkurikoiran houkuttelu
Miten houkutella vapaana oleva vieras koira.

Etsijäkoiraliitto: Ilotulitteet ja lemmikit, Ohjeet karkaamisen ehkäisyyn ja karkulaisen kotiin saamiseen
Miten ehkäistä karkaamista ja mitä tehdä jos koira kuitenkin katoaa.

Karkulaiset.fi: Mitä tehdä jos koirasi katoaa?
Selkeät askeleet mitä tehdä ensimmäisenä jos koirasi katoaa.

Karkulaiset.fi: Kadonneen koiran käyttäytyminen
Miten koira käyttäytyy vapaudessa? Mitä se tarvitsee, mihin pyrkii?

Karkulaiset.fi: Miten toimia, kun koiran etsintä on aloitettu?
Ohjeita mitä tehdä, sen jälkeen kun karkurin olinpaikka on tiedossa.

Linkit tarkistettu 2.1.2012

New year adventure of Loksutin

2012-01-02T15:41:00.003+02:00

Tällaisia lappuja jaettiin ympäriinsä Espoon Leppävaaraa 31.12.2011 aamulla klo 09-12. Jotta mahdolliset non-facebook kaverit eivät pidättäisi hengitystään koko todennäköisesti pitkän kertomuksen ajan sanottakoon heti alkuun, että loppu hyvin kaikki hyvin. Yritän kirjoittaa tähän kaiken minkä muistan muistoksi verta, kyyneliä ja sydämentykytyksiä aiheuttaneesta Lokin uuden vuoden seikkailusta.

Meidän oli tarkoitus mennä Suvin ja Mikon kanssa agilityyn uudenvuoden aattona jotta Loksutin jäisi väsyneenä porukoiden hoiviin vuoden vaihteeksi. Olimme siis Leppävaarassa vanhemmillani yötä. Aamulla heräsin äidin soittoon joskus hieman yhdeksän jälkeen. Hän oli ollut koirien kanssa juuri lähtenyt aamulenkille, kun vastaan oli tullut mustiin pukeutunut mies rottweiler rotuinen koira vapaana. Koira oli lähtenyt lähestymään äitiä, Fionaa ja Lokia ja vaikka oli ollut ihan ystävällinen koira, Loki oli säikähtänyt pahasti, kiertänyt hihnan äidin jalkojen ympärille ja vetänyt hänet nurin päästen samalla irti panta päässään ja hihna perässään. Rotikan omistaja oli yrittänyt huutaa koiralleen ja oli jotenkin kuulemma ottanut sen kiinni jollain kummallisella koukkuhässäkällä (koiralla oli valjaat joihin mies pisti kiinni pitkän kiinteän koukun jonkun pitkän kepin päässä tms). Äidillä aukesi kaatumisessa polvi. Loki oli juossut suoraan vanhempieni kerrostalon alaovelle, mutta kun äiti pääsi ovelle ei Lokia näkynyt missään. Hetken hän oli pälyillyt ympärilleen, mutta kun Lokia ei näkynyt oli hän soittanut minulle joka nukuin autuaan tietämättömänä sisällä.

Heitin salamannopeasti takin päälle ja kengät jalkaan ja syöksyin ulos. Äidin kanssa kierreltiin hetki Lokia huudelleen. Soitettiin isä sisältä mukaan ja käskin hänen jäädä alaoville siltä varalta että Loki tulisi sinne. Alkoi kolmisen tuntia kestänyt Lokin etsimisoperaatio, jonka aikana soitettiin ainakin Etsijäkoiraliittoon, poliisille (ilmoitettiin myös tästä irti olleesta rotikasta), Espoon löytöeläintaloon ja ilmoitus laitettiin karkurit.fi palstalle. Heti kun tajusin ettei Loki löydy helposti talon lähettyviltä, laitoin statuspäivityksen facebookiin. Tieto levisi tosi nopeasti netin kautta ja useat soittivat huolestuneena ja ilmoittivat tulevansa auttamaan etsinnöissä. Tyttiä pyysin laittamaan karkurit ilmoituksen ja päivittämään Lokista tietoja facebookiin. Siskon hälytin läheltä avuksi ja hän tulikin sopivasti pyörällä ja myöhemmin vei Lokin katoamisilmoituksia läheiseen koirapuistoon ja teiden varsille.

Lokin katoamisilmoitus kauempana olevassa koirapuistossa.

Pariin kertaan kävin hakemassa lisää vaatetta päälle ja tekemässä pikapikaa noita Loki kadonnut -ilmoituksia. Äiti kävi jossain välissä lämmittämässä etsintäporukalle nakkeja mikrossa Lokin houkuttelua varten. Ajeltiin myös autolla ympäriinsä Lokia etsimässä.

Kyseltiin jokaiselta vastaantulijalta ja koirakoilta ja lähes jokainen oli hyvin huolestunut Lokista. Useammat vastaantulleet ihmiset kävivät hakemassa sisältä nameja ja lähtivät auttamaan etsinnöissä. Useat koirakot muuttivat aamulenkin suuntaansa sinne missä Lokin oletettiin olevan. Ihmisten auttamishalu ja ystävällisyys lämmitti oikeasti sydäntä. Yksi nainen sanoi kyseessä olevan "yhteinen huoli" ja välillä tuntuikin että jokainen vastaantulija tiesi jo että koira on kadonnut lähistöllä. Eräs pariskunta lähti viemään lappua kauempanakin olevaan koirapuistoon. Eräs pari kahden belgianpaimenkoiran kanssa oli käynyt haistelemassa Lokin katoamispaikalla ja kiertelivät paljon ympäriinsä alueella. Useat vastaantulijat kysyivät koiran rotua ja nimeä. Parin ensimmäinen reaktio oli "Hui, onko se vaarallinen?". Ehkä vain hieman liioittelen jos sanon että tieto levisi koko Sellon ympärille kulovalkean tavoin.

Ensimmäinen näköhavainto oli kauppakeskus Sellon lähistöllä olevassa puistossa, jossa nainen koiran kanssa oli yrittänyt houkutella Lokia luokseen. Ajoin autolla ohi ja näin naisen kurkkivan puskiin ja pysäytin. Olin jopa näkevinäni vilauksen Lokista, luulin ensin että naisella oli useampi koira joista yksi oli vapaana puistossa. Ehkä oli Loki. Hetken etsittyäni haettiin Fiona paikalle Lokia houkuttelemaan, mutta todellisuudessa Loki taisi olla vain pikaisella ohikulkumatkalla siinä kohdassa, sillä myöhemmin kuulin että vain hetkeä myöhemmin Loki oltiin nähty juoksemassa toiseen suuntaan. Lisää näköhavaintoja tuli hieman myöhemmin Sellon edestä, siellä oltiin nähty Loki juoksemassa hihna perässään Citymarketin/Prisman ja Sellon välissä olevalla tiellä. Loki oli myös jossain välissä istunut keskellä tietä. Mahtoi ihmisiä kummastuttaa Loki vetelemässä tuhatta ja sataa sielläpäin.

Tämän jälkeen tuli hetken aikaa kestänyt katkos näköhavainnoissa ja aloin jo miettiä että kannattiko seudulla haravoida enää vai tulisiko mennä sisälle odottamaan näköhavaintoja. Tuntui että katoamisesta oli jo niin kauan ja Lokin menosta ei ollut tietoa. Lähdin vielä ajamaan autolla Sellon lähettyville apuun tulleen työkaverin kanssa kun kännykkä soi. Sieltä soitti miesvartija, joka oli löytänyt Lokin ja saanut sen kiinni. Helpotus oli aivan sanoinkuvaamaton ja äkkiä ajoin miehen ilmoittamaan paikkaan ihan junaradan viereen vain sadan metrin päähän Sellosta.

Näin Lokin miehen luona ja juoksin heidän luokseen puskien läpi. Loki ensin haukkui hieman, mutta kun tajusi kuka olen niin tuli tervehtimään niinkuin aina. Se oli ihan oma itsensä jo tässä vaiheessa. Mies oli houkutellut Lokia paketilla keittokinkkua, minkä oli ihan sitä varten käynyt ostamassa kaupasta. Vaihdettiin pikaisesti kuulumisia ja kiiteltiin miestä vuolaasti. Hän ei suostunut ottamaan mitään korvausta edes ostamistaan kinkuista.

Sylin täydeltä kiitosta löytäjälle sekä äidille, isälle, Sallalle ja apuun rientäneelle tai rientämässä oleville Laurille, Suville ja Mikolle, Kaisalle ja Veikolle, Anskulle ja Pennylle (joka ihanine juoksun tuoksuineen oli tulossa houkutukseksi paikalle), Iinalle ja kaikille niille tuntemattomille ihanille ihmisille jotka etsivät Lokia meidän kanssa! Kiitos myös Tytille joka ahkerasti päivitti tietoja nettiin ja kaikille netissä tukensa antaneille ja viestiä levittäneille. Etsiminen oli huomattavasti vähemmän kamalaa kun tiesi niin monen olevan pienestä kooikerpojasta huolissaan. Mikon blogista luin, että Sellolla oli ihmisiä myös etsinyt Lokia ja eräs nainen oli käynyt levittämässä Lokin tuntomerkkejä ohikulkijoille. Harmi ettei pääse henkilökohtaisesti kiittämään jokaista mukana ollutta.

Käytiin viemässä lähikoirapuistoon lapulla tieto Lokin löytymisestä ja kiitokset kaikille.

Joku oli sanonut, että pahinta mitä koiranomistajalle voi tapahtua on, että koira katoaa. Vaikka onnistuin pysymään aika rauhallisena koko etsintäoperaation ajan, en halua kuvitellakaan minkälaiset tunnelmat on niillä joiden koira on kateissa yhtään pitempään. Lokin ajoitus oli huono kun oli juuri tulossa rakettien täyteinen yö, mutta onneksi Loki katosi aamulla kun oli valoisaa ja liikennettä vähän. Ja parit kiitokset taisi mennä korkeammille voimille siitäkin, ettei pakkasta ollut kuin aste tai pari.

Katoamispaikka ei ollut paras mahdollinen, sillä isoja teitä menee tuolla alueella ristiin rastiin. Toisaalta taas siellä pyörii todella paljon ihmisiä joten joku olisi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin sen nähnyt tai löytänyt. Yksi huoli tietysti on myös se, minkälainen ihminen sen olisi sattunut löytämään. Mieltäni huojensi se, että Lokilla oli hihna perässään jolloin sen kiinniottaminen oli varmasti helpompaa. Ja suunnitellun agilityn takia sillä oli panta, missä roikkui yhteystietoni. Ilman pantaa ja hihnaa sen kiinniottaminen olisi ollut huomattavasti haastavampaa.

Agility jäi siis välistä, mutta taisi tällä Lokin seikkailulla olla vielä suurempi väsyttävä vaikutus iltaa varten. Olisi mielenkiintoista tietää mihin Loki oli suunnistamassa ja mitä sen mielessä liikkui. Oliko se koko ajan niin sanotusti "pakoon pakoon" mielentilassa vai kävikö etsimässä ruokaa tai muuta. Ensimmäisen silminnäkijän mukaan Loki oli kovasti haistellut maata ja käyttäytynyt kovin "villisti", mikä karanneille lemmikeille on tyypillistä. Eivät välttämättä lähestyisi edes omistajaansa tuossa mielentilassa. Epäiltiin ettei Loki olisi missään nimessä tullut kotia kohti, koska rotikka tuli vastaan ihan kotioven lähellä joten Loki todennäköisemmin pyrki mahdollisimman kauas siitä paikasta.

Sellon läpi ollaan usein lenkillä kuljettu joten ehkä siellä oli tuttuja reittejä Lokille. Tai sitten se oli menossa alennusmyynteihin, M&M:kin mainosti ikkunassa suurin mainoksin että kaikki vinkulelut alennuksessa.. Pitää varmaan jatkoa ajatellen pistää Lokin kaulaan pieni rahapurkki siltä varalta että päättää jatkossa lähteä ostoksille ilman omistajaansa.

Loksutin heti "aamulenkkinsä" jälkeen kotiutuneena.

Poliisit muuten saapuivat heti ensimmäisen ilmoituksen jälkeen paikalle, rotikkaa tai omistajaansa ei tällöin enää näkynyt. Poliisit kiertelivät jonkun aikaa autollaan ympäri Leppävaaraa, olipa kivasti tehty.

Oli varmaan aika rankka aamu Lokilla, puhumattakaan meistä ihmisistä. Aika näyttää kenelle jää suurimmat arvet tapahtuneesta. Loki on ollut yllättävän oma itsensä tapahtuneen jälkeen, vaikkakin on ehkä ollut hieman enemmän sylivauva ja haukkunut möröille normaalia enemmän. Kaiken kaikkiaan epäilen että se palautuu tästä nopeammin kuin ihmiset. Onneksi tällä viikolla on huomenna agility ja loppiaisena kooikerporukan räpläystreenit. Heti takaisin satulaan vai miten sitä sanotaan niin pääsee tapahtuma unohtumaan mielestä eikä herkän pojan sielunelämä tästä sen enempää ottaisi osumaa.

-------------------

PS. Lisäsin tuohon alas tuon "Luitko: Joo" kohdan, käykääpä klikkailemassa sitä jos luitte tekstit tästä eteenpäin :)

In the year 2000 (and eleven)

2011-12-30T10:03:00.001+02:00

Lokin vuoden 2011 näyttely- ja mätsäripalkinnot.

Minäkin kun kerran muutkin. Piti ihan vanhasta blogista kaivaa viime vuoden lopulla vuodelle 2011 asetetut tavoitteet, joita ei kovin montaa ollut.

1) (Fionan) Ruokinta kuntoon ja sitä kautta myös sisäsiisteys parempaan jamaan.
- Check! Fionan massu on onneksi toiminut nyt ok RC:n Hepaticin nappulan ja purkin yhdistelmällä ja se on oikeastaan Lokin tulosta asti ollut melko stabiilissa voinnissa. Syitä ja seurauksia voi yrittää miettiä mutta pääasia että asia on näin. Hidasta huononemistahan Fionalla tuskin voi mitenkään välttää, mutta kunhan elämä noin niinkun pääpiirteissään rullailee Fionalle miellyttävästi ja tutusti ja turvallisesti niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Sisälle pissimisiä sattuu harvakseltaan lähinnä silloin jos työpäivät venyvät normaalia yhtään pitemmäksi.

Testasin valotusta ja Fiona meni suoraan keskelle
kuvaa selkeästi poseeraamaan :P

2) Ne käytöstavat, ne käytöstavat.. Jaan nämä puuttuviin osiin:
- Ohitetaan (koirat) nätisti. - Noup.
- Otetaan vieraat vastaan nätisti. - Noup.
Fionalla on omat ihanat(?) perusominaisuutensa jo niin lujaan juurtunut että niiden muuttaminen tuskin käy nopeasti. Toki pyrin vastaavasti kouluttamaan sitä pois näistä tavoista kuin Lokiakin, mutta enemmän tilanne taitaa olla se, että Fiona opettaa Lokille pahoja tapoja tuplasti niin nopeasti kuin minä yritän opettaa kumpaakin niistä pois :). Ei vaan, on sekä ohittaminen että vieraiden vastaanottaminen ehkä jonkun verran parantunut viime vuodesta, tai ainakin näin voin itselleni uskotella.

3) Jos se pentu taloon tulee, niin sen opettaminen talon tavoille (ja sisäsiistiksi!)
- Check! Tulihan se. Sisäsiistiksi opettamista en ala edes kommentoimaan, se osuus on ollut kunnossa lähes pikkupennusta saakka. Mitä nyt koipi on pariin otteeseen noussut sisällä.. Loki on oppinut talon tavoille paremmin kuin hyvin mistä enemmän alempana.

Siinäpä ne, jos saisi edes yhden noista kuntoon niin olisin tyytyväinen.
- 2/3, eli kyllä pyyhkii hyvin!!

Vuoden kaksi kohokohtaa olivat ilman minkäänlaista epäilystä Lokin saapuminen talouteen ja hieman sen jälkeen tapahtunut Fionan voinnin stabiloituminen.

Fionan terveyden suhteellisen hyvästä voinnista osaan kyllä nauttia ensimmäisten vuosien sairastelujen jälkeen. Nyt tilanne on mikä on ja sillä mennään hamaan loppuun saakka, jos luoja suo niin parhaimmassa tapauksessa kymmenenkin vuotta. Muutaman kerran Fiona pääsi agiradalle juoksentelemaan vuoden aikana, mutta muuten se on keskittynyt pitämään yllä sohvakuningattaren, lenkkikaverin (hyvällä säällä) ja yleisen viihdyttäjän roolia sekä Tampereella että Espoossa.

Lokin hakeminen Hollannista ja sitä edeltänyt pennun etsiminen Suomesta ja sen ulkopuolelta aiheutti paljon mietintää ja päänvaivaa vuoden 2010 aikana. Toisaalta mietin kannattaako pentua ottaa Fionan terveyden ollessa tuolloin niin heittelevä, mutta hinku harrastuskoiraan oli niin kova että päätin ottaa riskin.

Yksi Lokista koskaan otetuista lempikuvistani.
Loki-vauvan ensimmäinen matka suureen maailmaan.
(c) Tytti Käyhkö

Nyt kun Loki on ollut taloudessa melkein vuoden, voin sanoa hyvällä omallatunnolla ja täysin sitä tarkoittaen etten ole katunut päivääkään. Everything happens for a reason ajattelin kun pentusuunnitelmat kerta toisensa jälkeen menivät mönkään ja nyt on helppo todeta että se pitää täysin paikkaansa. En olisi voinut saada parempaa pentua. En kuitenkaan olisi uskaltanut hakea pentua ilman ystävällisiä auttavia ihania kooikerihmisiä täällä kotimaassa. Sain paljon neuvoja ja opastuksia kokeneemmilta ja olen niistä suuresti kiitollinen!

Mitäs kaikkea vaihtaripojan ensimmäiseen vuoteen sitten on tarkalleen mahtunut? Enemmän harrastamista kuin uskalsin toivoakaan: Agilityä, hakua, mejää, jonkun verran tokoa, huimaa menestystä pentunäyttelyistä ja hieman vaihtelevampaa virallisista kehistä.

Lokista on vuoden aikana kasvanut upea komea nuori mies joka luonteensa puolesta soveltuu itselleni harrastuskoiraksi kuin nenä päähän. Into ei lopu kesken, mutta kotona jaksaa (yleensä) olla rauhassa. Hermoja on Fionaan tottuneena tosi paljon enemmän, keskittymiskykyä löytyy ja vaikka tuo onkin melkoinen perskärpänen kotioloissa voi sen jättää melkein mihin vaan ja se jää rauhassa yksin. Itsevarmuutta ja rohkeutta saisi tulla ja varmaan iän myötä tuleekin lisää. Kovin herkkis tuo on ja monessa asiassa kovemman tapauksen kanssa pääsisi varmaankin helpommalla. Tosi helppo koira tuo on silti ollut ja on jotenkin niin "koira peruskoira", Jeppe, isäni mukaan ilmetty Rantanplan (imartelevasti kuvattu "varjoaan tyhmempi koira"). En tiedä miten Lokista tuollaisen kuvan saa, minustahan se on niin kovin fiksu! :)

Joko Loki on täyttänyt kaikki toiveeni harrastuskoirasta tai sitten sen pentuajassa oli jotain kuitenkin rasittavaa, koska pentukuumetta en ole potenut Lokin tulon jälkeen. Pentujen katsominen ei aiheuta minussa normaalin "aww" efektin lisäksi minkäänlaisia "haluan tuollaisen" fiiliksiä, mikä on tosi kiva. Nyt keskityn vain nauttimaan näistä kahdesta mussukasta ja elämään normaalia aikuisten koirien omistajan arkea.

Lokin synttäreitä ei taidettu blogissa juhlistaa juurikaan, joten olkoon tässä sisällä huonossa valossa "peura ajovaloissa" efektillä otettu kuva Loksulaisen, gangsta nimeltään Sir LoXaLotin vuosikaskuva (oikeasti se on tässä 1v1kk).

"Tyhmin, mutta kiltein tällä puolen Mississippiä!"<3

Agility: Keppejä, keinua ja kontaktiteoriaa

2011-12-29T11:47:00.000+02:00

Eilen käytiin Loksun kanssa viimeistä kertaa tuon ryhmän treeneissä. Vähän haikeaa, mutta eiköhän se uusi ryhmä ole ihan yhtä mukava. Ensi tiistainahan se alkaa sitten uusi aika uudet kujeet. Kenties tällä viikolla vielä päästään omatoimeilemaan mikäli hyvä tuuri käy.

Eilen tein keppejä alussa nelisen toistoa kepit melkein maassa ja Loki meni hienosti ja oikein. En vaikeuttanut tällä kertaa vaan mentiin vaan noita matalia keppejä. Tein itsenäisesti Lokin kanssa siivekkeen kiertoa ”takaa” käskyllä, joka on Ainon neuvosta eri kuin toinen ”kierrä” käsky. ”Takaa” käskyn idea on, että koira käskyn kuullessaan osaa etsiä siivekkeen ja kiertää sen eli hypätä esteen. ”Kierrä” käskyllä kierretään sitten kaikennäköisiä esteitä takaakierrolla. En ihan vielä täysin käsitä miksi pitää olla eri käsky siivekkeen kiertämiselle ja muille esteille, pitää varmaan kysyä tätä uudestaan ensi tunnilla.

Teoriaosuudella vuorossa oli kontaktit, mistä voisin kirjoittaa vaikka oman postauksensa, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna Ainon mielestä Loki on epävarma kun ei ymmärrä mitä siltä kontaktilla halutaan ja siksi ei toimi niin kuin haluaisin. Vaadin Lokilta tällä hetkellä kontaktilla kahta temppua: kontaktiasentoa sekä namilätkän eteen pysähtymistä. Näistä Ainon mukaan pitää valita vain toinen ja vahvistaa se ensin niin vahvaksi, että voin siirtää tempun puomille ja Loki vapaana ollessaan osaa tehdä tempun puomin alastulossa tuosta noin vaan. Se miten me tästä eteenpäin aletaan tuota treenaamaan jäi vielä auki ja palaamme siihen ensi tunnilla.

Uutena esteenä harjoitteluun mukaan tuli keinu, tuo niin monen agiliitäjän kompastuskivi. Taktiikka on alhaalta-ylös keinu keinumatta ja palkka keinun päästä ja koiran nostaminen alas. Näin kasvatetaan koiran hinkua mennä keinulle ja pikkuhiljaa aletaan lisätä kolahdusta. Kun palkka odottaa keinun huipulla, koira oppii yhdistämään itsestään kolahduksen namin syömiseen eikä kolahdusta sitten tarvitse pehmentää erilaisilla viritelmillä. Kun koira menee keinun niin että keinu kolahtaa maahan asti, sitten vasta siirretään keinun päähän sama kontaktitemppu mitä käytetään puomilla ja A:lla.

Loki ensin jänskätti kovin keinua. Se ei uskaltanut kiivetä lainkaan keinun päälle vaikka miten nameilla houkuttelin. Apuun tuli treenikaveri, jonka nakit olivat selvästi parempia kuin omani ja niiden perässä Loki tuli hienosti ylös asti missä sai varmaan koko treenikaverin nakkikokoelmat palkaksi :). Nosto alas ja uusi toisto, tällä kertaa Loki syöksyi keinulle hienosti vauhdilla ja sai jälleen isot palkat päässä. Jätettiin tähän ja olin tosi tyytyväinen poitsuun ja sen hinkuun mennä keinulle toisella toistolla. Ensi tunnille ajattelin varustautua jollain vielä paremmalla namilla varmuuden vuoksi, esimerkiksi maksan palat voisivat vähän vielä lisätä pojan motivaatiota ;)

Kovin oli kiva treenikerta eikä tehty edes liikaa niinkuin nykyään vähän liian usein tuppaa käymään.

Aatonaaton agilityt

2011-12-25T21:49:00.001+02:00

23. päivä päästiin Suvin ja Mikon siivellä Kivikon agilitykentälle omatoimitreenaamaan. Netticoachimme Tytti antoi etukäteen treenineuvoja ja opasti harjoituksia mitä voisimme tehdä. Koska ohjatuissa treeneissä usein keskitytään tekniikkaan ja ohjaamiseen, näiden treenien teema oli vauhti ja yksinkertaiseen, selkeään ohjaukseen keskittyminen.

Radalle pistettiin parit hypyt, putki välillä suorana ja välillä mutkana, ajatuksena välillä treenata irtoamista ja välillä antaa Lokin vaan painella täysiä. Lisäksi harjoiteltiin kontakteja puomilla, mentiin Loksun kanssa tosi kivasti vaikka ei olla treenattu kontakteja pitkään aikaan.

Suvi kuvasi Lokin menemisestä videota mikä on alla, Kiitos! Siitäpä sen näkee miten meillä meni joten turha alkaa enempää rustailemaan. Erittäin tyytyväinen olen, Loki meni hienosti ja onnistuin keskittymään vähään ohjaukseen mielestäni ihan hyvin. Oli jotenkin todella hauskaa treenata tämmöistä vähän "helpompaa" välillä! Maltoin kuitenkin lopettaa ajoissa. Erityisesti tykkään tuosta ihan lopun kontaktilta poistumisesta kun Loki pomppii mennessään :)

Kamera oli mukana ja hieman kuvailin Lokia lopussa. Yllättävän kivoja kuvia tuli vaikka oli tosi pimeää. Mukavan tunnelmallista.

Miko meni tosi taitavasti, tässä hieman todistusaineistoa Mikostakin :). Tykkään ylimmäisestä kuvasta erityisesti! Loki fanitti Mikoa yhä eli näiden poitsujen väliseen suhteeseen ei Lokin kasvamisella ole ollut toistaiseksi vaikutusta, tosi hienoa.

Kiitos Suville kun päästiin teidän mukana treenaamaan! Otetaan taas uusiksi pian! :)

That's what Christmas means to me

2011-12-23T21:30:00.001+02:00

Pieni jouluenkeli, pakkasyössä lenteli.
Pyörähteli, lauleskeli, ikkunoihin kurkisteli.
Pienet onnen hippuset hän ripotteli portaille.

Me hiljennymme joulun viettoon, hiljentykää tekin.
Muistellaan lämmöllä niitä jotka eivät enää ole luonamme.

Aksapäivitys: Vinokeppejä ja sylikäännöstä

2011-12-22T08:25:00.000+02:00

Lyhyt päivitys eilisen agilitystä itselle muistiin. Tehtiin vinokeppejä ja sylikäännösohjaustreeniä parilla esteellä. Alun toistot kepeillä meni tosi hyvin, kepit oli jo jo reippaastikin maasta nostettuna (vaikea sanoa mikä on reippaasti :)). Sylikäännösveivaus parilla hypyllä meni myös itse asiassa tosi hyvin. Ihan yllätyin miten hyvin, ei tullut kuin onnistuneita suorituksia.

Toiset toistokerrat ei sitten mennytkään niin putkeen. Ennen kuin lähdettiin kepeille australianpaimenkoira pääsi moikkaamaan Lokia toiselta radalta, tosin tökin sen kädellä pois ja Loki ollessaan hihnassa tyytyi "vain" pari kertaa haukahtamaan. Silti harmitti ja en tiedä vaikuttiko se sitten lopun treeneihin.

Kuitenkin, liekö sitten kepit olleet liian pystyssä tällä toisella kerralla vai mitä, mutta Loki ensimmäistä kertaa koskaan kiersi kepit ja tuli luokseni niiden ohitse. Ei tämä vielä mitään, tämän olisi voinut korjata. Mutta mitä tekee tyhmä idiootti kokematon aivoton ohjaaja? Palkkaa Lokin tästä(?!?!?!?!). Miksi, se olisi hyvä kysymys. Liekö mielessä ollut jotain "palkkaa vaikka koira tekee väärin jos itse ohjaat väärin" mantraa mikä tuossa nopeassa tilanteessa tuli ensimmäisenä mieleen. Oikea taktiikkahan olisi varmaan ollut palauttaa koira lähtöön ja koittaa uudelleen. Noh, palkkaamisen jälkeen pistin Lokin kiinni, laitoin kepit alemmas ja uusi yritys. Uusi kierto. Kolmas yritys -> Kolmas kierto. Näiltä en sentään palkannut, mutta tuon viimeisen kierron jälkeen oli meidän vuoro toisella harjoituksella, joten kepit jäi tähän. Harmittaa! Sekä se, että koira pääsi Lokia moikkaamaan, että nämä omat typeryydet keppien kanssa että se ettei saatu loppuun onnistunutta suoritusta. Ensi kerralla saa sitten pistää kepit käytännössä maahan ja alkaa paikkaamaan tämän kerran mokia. Oh well, shit happens.

Tämän jälkeen oli ehkä itsellä (ja siksi varmaan koirallakin) hämmentyneet fiilikset ja seuraava sylikäännösharjoitus ei sitten mennytkään ihan niin putkeen. Kirjaimellisesti, Loki olisi pitänyt sylkkärillä ohjata putkeen ja minä ohjasin miten sattuu. Saatiin yksi onnistunut toisto ja jätettiin siihen. Ihan lopussa tehtiin vielä tosi helppo sylkkäriharjoitus missä minä palauttelin mieleen kropan ja käden yhteistyötä. Ensin Ainon opastuksella ilman koiraa ja sitten erittäin keskittyneenä yksi onnistunut toisto Lokin kanssa ja innokkaat palkaamiset. Perussyntini agilityssä eli ruohonkorsien silittäminen ohjauksen aikana oli taas mukana kuvioissa. Toinen ongelmani on ohjaaminen liian läheltä estettä jolloin Loki ei käytännössä voi edes mahtua esteelle, hyvä minä. Onneksi tunnistan nuo ongelmat itsekin, usein valitettavasti vasta siinä vaiheessa kun mietitään miksi koira ei mennyt niinkuin piti. Lähtötreeniä tein myös pariin kertaan kun Loki kertaalleen yritti varastaa. Läksyksi joululomalle saatiin lähihallintakäskyn "tästästäs" treenaus.

Tiivistettynä

Vinokepit jotka Loki alkoi ohittaa, ensi kerralla aloitetaan tosi helposta!
Sylikäännös, muista käden ja kropan yhteistyö eikä niin että toinen osoittaa toiseen ja toinen toiseen. Leveä uuuuuuu.
Tästästäs-harjoituksia niin että Loki tulee varmasti.
PIDÄ SE HITON SELKÄ PYSTYSSÄ ÄLÄKÄ KUMARTELE. Onko se niin vaikeaa!??++11122

Ensi viikolla on viimeinen kerta tässä ryhmässä ja sen jälkeen siirrytään tiistain ryhmään. Kuulemma uudessa ryhmässä on ihan aloittelijoita ja sitten meidän tasoisia. Kuulostaa tosi kivalta! En ehkä tunne itseäni ihan niin urpoksi jos muutkaan ei osaa täydellisesti ja muutenkin saa vinkkejä mitkä ehkä enemmän itseä hyödyttää kun on samantasoisempia koiria. Kun vaan pitää huolen ettei sitten pääse liian helpoksi menemään. Nykyisessä ryhmässähän suurin osa menee jo kokopitkiä ykkösten ratoja.

Lievistä vastoinkäymisistä huolimatta oli tosi kiva pitkästä aikaa päästä treenailemaan!

Miehen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä

2011-12-20T08:36:00.000+02:00

Ja naisen sydämeen yksi mies, also known as Loki the Harmulainen Knütin poikanen. Jotain on jäänyt kirjoittamatta viime ajoilta, joten palataanpa Lokille tärkeään päivään 5.11, jolloin Tapit järjesti reissun Hyvinkään koirauimalaan. Reissu oli Lokin ensimmäinen muttei toivottavasti viimeinen uimalareissu, niin elementissään se taas oli.

Omat kuvani olivat julkaisukelvottomia eikä siellä loogisestikaan Lokista juurikaan kuvia löytynyt, joten kiitos Tanja Malmbergille näistä kuvista!

Paikalle päästyämme Loki ei ehkä ihan vielä tajunnut mistä oli kyse, mutta muiden koirien into ja touhottaminen sai senkin aika kierroksille.

Tässä yritetään pestä Lokia, lattia luisti pahasti ja Loki ei
tykännyt suihkusta joten ei ollut ihan helpoin tehtävä.

Päästin Lokin ensin irti katsoakseni mitä tapahtuisi ja olisihan sen voinut arvatakin. Loki hyppäsi suoraan reunan yli altaaseen ja aloitti perinteiset pärskimisleikkinsä. Minun piti pyytää avustavaa uittajaa hakemaan Loki pois, jotta sain sille hihnan kaulaan ja edes yritettyä uittaa sitä hillitysti.

Tässä yritän saada Lokia "laiturilta" veteen, se ei ollenkaan meinannut tajuta että tuota pitkin on parempi mennä veteen kuin pomppaamalla korkeammalta (ja paljon liukkaammalta) reunalta.

Koko seuraavan puoli tuntia käytännössä kävelin Lokin vierellä altaan reunalla kun se ui edestakaisin vedessä. Se ei aina edes pärskinyt vaan ihan vaan nautti siitä että sai uida. Kyllä se namia tuli hakemaan reunalta mutta suuntasi suoraan aina heti takaisin veteen.

Selkeästi ihan pelkkä uiminen on Lokille tosi palkitsevaa hommaa. Toisaalta tosi kiva että tykkää uida, mutta ei sitä ehkä ihan noin vesihullu tarvitsisi olla.. Mukana ollut lelukaan ei kiinnostanut tippaakaan.

Taas mennään..

...ja vastaantulevia väistetään nätisti!

Maksoin tänään tammi- ja helmikuun meidän uuden tiistain ryhmän agilityt. Tässä kuussa olisi vielä pari keskiviikon myöhäistä tuntia, mieli tekisi kyllä mennä joten jos vain yhtään energiaa löytyy keskiviikkona niin taidetaan mennä nyt vielä näihin viimeisiin kertoihin tässä ryhmässä.

Lueskelin tälle vuodelle asettamiani tavoitteita aiemmassa blogissa ja siinä sivussa tulin jo suunnitelleeksi ensi vuoden tavoitteita. Jätän kuitenkin asian pohtimaan ja palaan niihin lähempänä uutta vuotta. Hinku olisi kuitenkin nyt taas suuri moneenkin eri lajiin, koti alkaa löytää paikkaansa ja energiaa riittäisi pitkästä aikaa Lokin kanssa touhuamiseen.

Olen viime päivinä juoksuttanut Lokia paljon tuossa lähimetsässä, mistä löytyy sopivasti mäkiä Lokille mäkitreeniin. Ei siinä tarvitse kun asettua jonkun metsäpolun alareunaan ja heittää Lokille keppiä niin se juoksisi vaikka maailman tappiin saakka kepin perässä ylös-alas-ylös-alas mäkeä. Hyvää lihastreeniä pojalle. Ollaan löydetty ilo sadepäivistä, nimittäin saa ainakin melko huolettomasti olla rauhassa metsässä. Sammaleet alkaa vaan olla näiden sateiden jälkeen melko märkiä - tosin siitäkös Loki vasta nauttiikin. Ihana katsella kun se vetää hirveetä kyytiä lätäköstä toiseen ja kolmannen yli niin että vesi vain loiskuu.

Olen minä vaan tositositosi tyytyväinen tähän poitsuun minkä Hollannista tammikuussa hain. En osannut ajatellakaan että voisin saada näin hienon perheenjäsenen itselleni, sopii omaan elämääni kuin nakutettu. Onhan Lokissa omat pienet vikansa joihin tällä hetkellä lasken lähinnä Fionan opettaman pienehkön remmirähjäämisen ja tyynyjen/maton/sukkien/jne ajoittaisen tuhoamisen. Mutta eiköhän nuokin ongelmat siitä kohta asetu.

"Täydellisen miehen löytää joka kulman takaa!" sanoi Jumala ja loi maailman pyöreäksi ;)

Btw, Fionan anaalit taitavat taas vaivata. Mistä vetoa päästään sen kanssa tutustumaan jouluaattona päivystävän eläinlääkärin ylihinnoiteltuun vastaanottoon..

Can't rain all the time...

2011-12-17T23:31:00.000+02:00

Taloudesta löytyy hyvin vaihtelevasti ulkoiluhaluja tällä hetkellä. Vähän meinaa itsellä palaa niin sanotusti käpy kun joka ainoa aamu vain sataa ja sataa ja sataa.. Itse vielä voisin kävellä suht mielelläni semmoisia reippaita kävelylenkkejä, mutta Fiona haraa vastaan minkä pienistä tassuistaan pystyy. Ei ole yhtään Fionan ilmoja nämä. Kunnon lämmittävä takkikin pitäisi jostain sille hankkia. Fionaa saa lähes kirjaimellisesti vetää perässään ja tätä se taisi olla viime talvenakin oikeastaan koko ajan joulukuusta maaliskuuhun eli koko sade/loska/pask-pakkaskelien ajan.

Loki sen sijaan on reipas ulkoilija ja varsinainen ihana säähirmu, mikään märkyys ei ole Lokille liian märkää. Tänään käytiin Tampereelta 3km päähän meistä muuttanutta vanhaa tuttua Penny jackrusselia moikkaamassa ja vietiin koirat heidän läheiseen koirapuistoonsa. Satoi vettä lähes koko reissun. Fiona oli melko maansa myynyt kun taas Loki bongasi heti puiston suurimmat vesilätäköt, leikki ja peuhasi niissä yksinään paljon ja kaivoi mutavelliin vielä syvempiä lätäköitä. Oli ihana katsoa kun se nautti touhuilusta.

Loki ja Penny tulivat tosi hienosti juttuun, juoksentelivat kilpaa paljon. Loki nautti myös paljon juoksukavereistaan jotka kerrankin pysyivät perässä. Fionakin oli Pennyn kanssa hyvää pataa ja jos sää olisi ollut Fiona-ystävällisempi niin Fionakin olisi hyvin voinut mennä juoksuun mukaan. Nyt se keskittyi oikeastaan täysin tutisemaan märkänä ja surkeana ja välillä ärisemään ohikulkeville koirille, silloin kun ei ollut sylissä kärsimässä seurauksia epäsosiaalisesta käyttäytymisestään muita koiria kohtaan.

Puistossa oli Lokin, Fionan ja Pennyn lisäksi yksi tosi kiltti italianvesikoira (lagotto?) ja pari muuta pientä kilttiä terrieriä, kaikki narttuja. Vain yksi uros käväisi puistossa ja kyllä Lokista alkaa huomata ettei se uroksista niin tykkää. Tuo uros tosin oli sitä ei paljon mutta reippaasti isompi ja ilmeisesti joukon nartutkaan eivät siitä niin välittäneet ja vaihdettiinkin sitten toiselle tyhjälle puolelle aika pian. Ehkä parempi olla päästämättä Lokia tuntemattomien urosten nenille kun ei koskaan voi tietää miten kemiat osuvat kohdalleen. Tuolle urokselle Loki näytteli hampaitaan kun se tuli iholle haistelemaan enkä halunnut odotella tuleeko tappelua. Kyllä me taidetaan pysytellä tyttöjen (tai tuttujen kilttien urosten) porukoissa Lokin kanssa. Loki osaa kyllä itse hienosti ignoorata, mutta kun toinen tulee naamalle niin siitä se ei tykkää.

Reissun jälkeen Loki pääsi suihkuun ja onkin ollut ihanan rauhallinen loppuillan. Kyllä se tarvitsee tällaisia reippaampia ulkoiluja enemmän, perjantaina oli päässyt työpäivän aikana matto sen näköiseen käsittelyyn että Lokilla on selvästi purkamatonta energiaa.. Töiden jälkeen vein sen vetämään rallia vapaana tuohon lähimetsään pilkkopimeällä 45 minuutiksi. Ei ole herkkua nämä ulkoilut nyt, joko sataa tai sitten ei näe metriä pidemmälle eteensä. Tuo ulkoilu ei väsyttänyt sitä käytännössä yhtään vaikka se tohelsi koko ajan, sillä koko illan se yhä pyysi tekemistä eikä nukkunut yhtään ennen kuin myöhään kun menin itse nukkumaan. Avain onneen olisikin se aivotyöskentely, mikä on viime aikoina autuaasti loistanut poissaolollaan allekirjoittaneen elämäntilanteen vuoksi. Onneksi ensi vuoden alusta meillä alkaa uusi agilityryhmä tiistaisin klo 18-19! Ainakin jotain säännöllistä tekemistä. Sinänsä harmi, että joudutaan taas tutustumaan uuteen ryhmään, mutta tosi kiva päästä taas agiliitämään ihmisten aikoihin. Tokoilun haluaisin myös taas aloittaa kunnolla ja hakutreeneihinkään ei olla päästy ikuisuuksiin kun on ollut viikonloput niin täynnä. Jälkeä ehkä voisi vielä käydä myös vielä tekemässä kun ei ole maat jäässä näiden sateiden vuoksi. Vaadittaisiin siis kokonaisvaltaista motivaatiota koiraharrastusten aloittamiseen parin kuukauden tauon jälkeen.

Huomenna piti olla mätsäri johon oli ennakkoilmoittautuminen sähköpostilla. Tänään sain kuitenkin viestiä että mätsäri oli täynnä. Aika ärsyttävää kun on viikonlopun suunnitellut tuon mukaan ja sitten ilmoitetaankin ettei mahduta ja vielä edellisenä päivänä.. Ei kyllä noussut järjestäjätahon pisteet mun silmissä. Olisin voinut jälkeä tehdä tänä viikonloppuna tai mennä huomenna hakuun, mutta ajoitin ei-koiratoiminnan tuon mätsärin mukaan eikä niitä suunnitelmia voi enää perua. Että kiitti ****sti vaan teille.

Joulun odotusta

2011-12-14T20:55:00.000+02:00

RIP Mini

Eilen tuli surullisia uutisia, kun pieni nettiystävämme Mini kuoli hammaskiven poiston yhteydessä. Osanotot omistajille :(

--------------------------

Meidän perhe sai vihdoin matot lattialle tänään uuteen asuntoon. Kauheasti on vielä kesken ja esimerkiksi ruokapöytä ei taida olla ollut vielä kertaakaan tyhjä vaan ihan täynnä roinaa. Onneksi on aikaa.

Pitkästä aikaa otin tänään kameran esiin ja napsin hauvoista vähän väsyneitä kuvia.

Korvakarvakiehkurat.

Fionan tarkennukset meni jostain syystä kaikissa kuvissa metsään.

"Onks hei ihan pakko?"

Asunnon tärkeimmät esineet samassa kaapissa: viinilasit ja Lokin palkinnot..ehheh.

Etualalla Helsingin Voittajan ruusukkeet ja pokaalit.

Meillä kävi tuuri ja päästään todennäkösesti vaihtamaan agilityryhmäämme aikaisempaan ajankohtaan. Olin jo jättämässä agilityn pois kokonaan, sillä tuo edellinen ryhmä oli aina niin myöhään että seuraava päivä oli tuskaa töissä. Nyt on kyllä kiva jos päästään aikaisemmin treenaamaan.

Mitään ei sitten ollakaan tehty viime aikoina, muistaakseni. Olen ollut paljon töissä ja koirat on ollut pääosin nätisti ja hiljaa kotona. Välillä jos valoisan aikaan lenkkeillään niin olen päästänyt koirat tuohon ihan lähimetsään vapaaksi. Ketään ei (vielä..) ole tullut koskaan vastaan. Pääosin ollaan kuitenkin lenkkeilty hihnassa kun ei sysipimeä metsä houkuta. Talviunta ollaan vietetty. Loki on repinyt tyynyjä, Fiona harvakseltaan pissinyt lattialle ja oksennellut pari kertaa, perussettiä.

Pettymys

2011-12-05T23:50:00.002+02:00

Näköjään pitäisi mennä aina parin tunnin yöunien jälkeen kehään niin ei ehkä itse jännittäisi. Voittaja 2011 ei mennyt ihan kuin strömssössä, tulos T ja Lokin arvostelu näytti tältä:

Tuomari Mikael Tranholm, Tanska

"12 months old dog of good quality. Still needs time to develop. Well chiselled masculine head. Dark eyes. Tight lips. Correct bite, but unfortunately it is not possible for the judge to inspect the teeth. The dog is much too shy. Good neck. Needs more forechest. Slightly french front position. Needs more body. Nice straight overline. Good tailset. Excellent rear angulation. Restricted movement. Need to be more confident."

[Kootut selitykset] Loki oli kumpanakin päivänä vältellyt messukeskuksen lattialla olevia metallilätkiä joiden päältä kävellessä kuului aina kolina. Nyt kun mentiin kehään niin onnistuin astumaan suoraan jollekin kolisevalle maton alla olevalle kaivonkannelle jota Loki sitten säikähti. Siihen kun yhdistin oman jännitykseni siinä vaiheessa niin eipä siitä sitten enää toivuttu. Itse en tiennyt missä uskaltaisin liikkua ja seisotin ja juoksutin ihan väärissä paikoissa. Takaseinällä juostessa kolahti myös lattian alla mitä Loki säikähti uudestaan. Se väisti tuomaria eikä antanut tutkia itseään. Näytin itse tuomarille Lokin hampaat. Ehkäpä joku olisi osannut vielä tilanteen tuosta pelastaa mutta ei tällä kertaa onnistunut. [/Kootut selitykset]

Sitten parit kuvat kehästä.

Tutkimisyrityksiä. (c) Elisa Karhu

Loki-raukan korvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (c) Suvi Tyynismaa

Ihan siedettävästi se kuitenkin sitten seisoi ainakin tästä kulmasta. (c) Suvi Tyynismaa

Harmittaa kyllä, erityisesti nyt kun luin oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla tuon arvostelun, kun oli siinä kuitenkin paljon hyvääkin. Ei sillä eriä varmaan olisi tullut, mutta H tai EH hyvinkin. Kehittymättömyyttä ja keveyttä lähinnä käyttäytymisen lisäksi ainoastaan kritisoitu.

Pakko myöntää, että ennen viikonloppua hieman jännitin miten Loki esiintyy kun ei olla erkkarin jälkeen treenattu yhtään. Lauantaina meni kuitenkin niin hyvin että tämä tuli ihan puun takaa. Lokilla on viime aikoina ollut vähän pelokkuutta ilmassa, jospa sillä olisi jonkin sortin mörköikä menossa. Narttujen arvostelun aikana käytiin pyörimässä kehässä tuolla samalla pelottavalla matolla (kehä vaihtui viereiseen joskus urosten puolivälissä). Leikittiin ja syötin nameja, vähän tutkittiin ja ravattiin eikä tällä kertaa ollut ongelmaa onneksi, eli ei ehkä sitten traumoja kuitenkaan jäänyt. Espoossa on parit mätsärit vielä tässä kuussa missä ajattelin käydä kummassakin pyörimässä ja hakemassa kivoja kokemuksia.

Vähän ehkä huvittaa Lokin arvostelurivistö tähän mennessä: T, H, EH, 2x ERI, 1x SA SERT. Ehkä hieman tuntuu arpajaisilta koko tämä näyttelytouhu meillä tähän mennessä, ei yhtään voi tietää mitä tulee.

Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi kun ei ole oikein enää mitään paineita, nyt iski taas näyttelykärpänen ja katselin lisää ensi vuoden näyttelyitä. Listasin niitä pitkän listan (melkein kaikki) tuonne kalenteriin niin voin sieltä käydä helpommin katselemassa eikä tarvitse kennelliiton sivuja plärätä. Tällä hetkellä ei ole Lokilla tiedossa vielä yhtään ilmoitettua näyttelyä, mutta ensi talvelle/keväälle kun päästään vielä junnuilemaan ja Loki tästä koko ajan saa lisää massaa ja kehittyy niin tekisi kyllä mieli kiertää.

Mutta eniveis, looking at the bright side, up with your chinny chin chin…, tässä vielä lauantailta parit Suvin ottamat kuvat. Olen minä vaan ylpeä tuosta poitsusta ja sen saamasta sertistä ja tittelistä (vaikka toiset eivät mokomaa tittteliä arvostaisikaan ;)

Viikonlopun valaistuminen: Loki seisoo paremmin kun istun sen edessä enkä sivulla.
(c) Suvi Tyynismaa

Myö ollaan nelospallilla! (c) Suvi Tyynismaa

Oon mä silti aika söpö! (c) Suvi Tyynismaa

Voittajafiilis!

2011-12-03T20:33:00.000+02:00

Helsinki Winner 3.12.2011 Harm v.d. Schoonheden JUN ERI1 PU4 SA SERT HeJW-11

Harri Lehkonen: "Tasapainoisesti kehittynyt reippaasti esiintyvä. Hyvä pää kauniit korvahapsut. Rungon ja eturinnan tulee vahvistua. Oikeat mittasuhteet. Riittävästi kulm. Hyvä asentoinen häntä. Kevyet liikkeet."

Kehässä ihan kivannäköistä seisomista! On se poika ehkä jostain kohtaa kehittynyt.
(c) Elisa Karhu

Melkein loppui usko tämän päivän näyttelyn suhteen kun perjantain pikkujouluista nukkumaan mennessä kännykän herätyskello tiesi antaa 2h 50min aikaa nukkua. Eipä siinä vaan muu auttanut kuin virkeänä ylös, Loki mukaan ja junalla kohti messukeskuksen Helsingin Voittaja 2011 näyttelyä. Loki meni taas ensimmäisenä kehään ja oli ainoa junnu-uros. Väsymys ei oikein antanut sijaa jännittämiselle joten mentiin asenteella "seistään miten satutaan seisomaan, ravataan miten satutaan ravaamaan ja lähdetään pois kun saadaan nauha käteen". Vaan mitä tekeekään Loksukka: seisoo tosi hyvin, ravaa ilmeisesti tarpeeksi hyvin ja antaa tutkia tosi nätisti.

Tuomarin kanssa oli joku harjoitustuomari mikä lie, jolle Lehkonen sitten selitteli paljon kooikerhondjen arvostelemisesta, oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Lokista sanoi ainakin että keskikokoinen uros jota ei mitata mutta arveli 39cm korkeaksi (nappiin meni). Sitten tuomari piti pöydällä Lokia tutkiessaan tosi kauan Lokista kiinni ja selitti miten tämän rotuisia arvostellaan. Loki keskittyi vain nakkikäteen.

Oletin että oltaisiin saatu ehkä EH, joten shokki oli melkoinen kun näin että meille ojennettiin vaaleanpunainen ruusuke! Meinasin pomppia ilosta ja hieman taisin siinä jotain älyvapaata hihkua. SA kun tiesi suoraan sitä, että Loki sai HeJW-11 tittelin kun kilpailijoita ei ollut. Sitten siirryttiin kehän laidalle toipumaan järkytyksestä ja odottamaan paras uros kehää. Siellä Loki saikin tosi kovatasoista seuraa. Yksi toinen ei vielä valiouros sai SA:n, joten sitten jännitin että kummalle serti menee. Meidät ohjattiin nelospallille ja kolme valiota sijoittuivat edelle, joten siitä irtosi Lokin ensimmäinen serti! Melko upeeta! Olin varmaan aika älyvapaan näköinen kun olin ihan umpiväsynyt ja naama kummallisessa virneessä koko loppuajan. Juniorivoittajan ruusuke on ihan järkyttävän kokoinen ja maksoi 20e, mutta pitihän se tottakai ostaa kun tuskin näitä tilaisuuksia liian montaa tulee.

Onnea muille pärjänneille, Keiralle, Kelmille, Peterille, Islalle ja muille tuloksiinsa tyytyväisille!

Kehän laidalla oli tosi huipputunnelma ja Lokilla oli kannustusjoukotkin rapsuttamassa odotellessa :). Loki oli ehkä yllättävänkin sosiaalisella tuulella. Kiitos kaikille seurasta! Huomenna sitten palautus maanpinnalle kun tulee kuitenkin joku Hyvä. Ehkä sitä itse paremmin nukkuneena muistaa stressatakin.

Marraskuisia tuumailuja

2011-11-16T23:36:00.000+02:00

Ollaan me hengissä.

Ensi viikonloppuna päästään muuttamaan uuteen 58m2 kaksioon länsi-Espooseen. Kyllä sitä onkin jo odotettu. Töiden ja asunnon kanssa säätämisen lisäksi ei ole oikein ehditty mitään tehdä, mitä nyt Loki on käynyt parissa agilitytreeneissä.

Viime viikolla treenit meni ihan pipariksi kun lähdin jo valmiiksi huonolla tuulella. Tehtiin ihan liikaa toistoja ja aluksi onnistui ihan ok, olisi pitänyt lopettaa siihen. Vaan eipä se niin mennyt vaan vielä piti vääntää ja ensimmäistä kertaa koskaan lopetettiin epäonnistuneeseen toistoon kun yksinkertaisesti meni niin hermot. Pätkä oli ihan lyhyt parin esteen valssitreenipätkä, mutta kouluttaja ei ollut paikalla joten ohjaus oli niin surullista että sääliksi kävi niitä jotka joutuivat edes katselemaan. Ihan alkutunnista jatkettiin edelliseltä kerralta vinokeppien treenaamista mikä meni kivasti, joten ei jäänyt kuin lähes surkea fiilis treeneistä.

Tällä viikolla psyykkasin itseni Tytin avustuksella hyvään vireeseen ja lähdin huomattavasti paremmalla fiiliksellä treeneihin. Koirat on saanut jonkinasteista huomioimattomuutta minun osaltani ihan huomaamatta viime aikoina kun hermot on ollut jostain syystä kovin kireällä, joten Loki oli ihan innoissaan kun pääsi tekemään (noh, ehkä jo pelkästään siitä syystä ettei ole pitkään aikaan päässyt oikein mitään tekemään). Aloitettiin kepeillä, jotka ovat jo selvästi maasta irti. Meni hienosti. Nostin hieman ja meni vieläkin hienosti. Siihen jätettiin, tarkoitus oli ottaa vielä lopputunnista uudestaan mutta ei sitten ehdittykään. Suunnittelin keskittyväni keppeihin tämän talven aikana niin, että ne olisivat valmiit keväällä ja se vaatisi parit noin viiden toiston pätkät sekä alku- että lopputunnista. Tavoite on päästä siihen, että kepit ovat pystyssä, jolloin niiden treenaaminen olisi helppoa tulevassa treeniryhmässä oli siellä minkälaiset kepit tahansa.

Keppien lisäksi tehtiin jälleen hyppytekniikkaa, meni hyvin, ja parit erilaiset lyhyet radan pätkät tarkoituksena että vetäjä näkisi meidän tasoa hieman. Loki meni toista pätkää yllättävän hyvin, ei täydellisesti mutta ei se ollut tarkoituskaan. Siinä oli hyppyjä, muuri ja putki, aika suoraviivaista ohjaamista. Melkein pysyin Lokin tahdissa ja munalelu lensi viime kertaa korvatakseni vähintään tarpeeksi usein. Kouluttaja innostuikin siinä sitten munalelusta ja kyseli mistä niitä saa :). Toisella pätkällä oli hyppyjä, putki ja pussi. Pussia ei olla otettu kovin paljon joten tehtiin sitä erikseen ensin. Lokilla ei ollut jäljellä mitään pelkotiloja pussia kohtaan vaan sinne sujahti kangas vain vähän loppupäästä ylhäällä pidettynä. Vaikka ei olla kuin kerran otettu täällä pussia aiemmin. Hieno poika! Se jopa kerran varasti pussille, olin vähän että wtf. Mutta hyvä vaan jos pussikin on toisen mielestä noin kiva. Radan osanakin pussi meni (jälleen hieman vielä ylhäällä pidettynä) hyvin, muu ohjaaminen olikin sitten vähän sinnepäin ja Loki kierteli hieman hyppyjä.

Kouluttaja antoi palautetta, että Loki on nopea (yllätys) eikä se ymmärrä vielä lähihallintakäskyä lainkaan (totta). Saatiin käskyksi harjoitella "tästästäs" käskyä tarkoituksena saada siitä huippuvarma (nyt ei reagoinut tässä-käskyyn mitenkään). Irtoamistreeniä tulee jatkossa, mutta esteille hakeutuminen tulee kuulemma pitkälti myös kokemuksen myötä. Aino sanoi myös, että ei meidän "ongelma" ole pelkästään ohjaajassa (olen ehkä hieman liian painokkaasti tehnyt selväksi kokemattomuuteni ohjaajana) vaan myös koira on vielä kovin kokematon. Mikä on tietysti totta. Yhdessä opitaan ja tehdään virheitä, niinhän se menee. Loki oli paljon vapaana eikä karannut kenenkään luo, selkeästi se on nyt tottunut tuohon treenipaikkaan ja -ryhmään. Ja tykkäsi niin kovin tehdä minun kanssa ettei muita huomioinut mitenkään. Loppulenkillä se pääsi juoksemaan vapaana kun muut olivat kaikonneet paikalta ilman tai vain hyvin lyhyen lenkin jälkeen (omatunto-Tytti kannusti meitä pitempään loppulenkkiin). Tosi hyvä fiilis jäi treeneistä parin viikon jälkeen! Melkein sytyin taas agilityyn nyt henkisen tauon jälkeen - on ollut tosi paljon muuta mielessä viime aikoina.

Kouvolan näyttely jätettiin tosiaan välistä kun tuomari vaihtui. Kyllä harmitti kun tuomarinmuutoksesta luin, mutta nyt on tosiaan koirahommat jäänyt vähän vähemmälle kiinnostukselle joten sinänsä olin ehkä vähän helpottunutkin ettei tarvinnut lähteä ajelemaan parin tunnin matkaa Kouvolaan ja takaisin. Seuraavat ja loppuvuoden viimeiset näyttelyt on sitten voittajaviikonloppuna.

Jaksaisikohan sitä aktivoitua niin että vielä yhden jäljen kävisi Lokille tekemässä, olisi kyllä kiva. Pikkujoulukausi tosin kurkottelee ihan parin päivän päässä joten viikonloput on poikkeuksetta täynnä jouluun asti. Koirat on sopeutunut vähempään tekemiseen ihan hyvin, Loki tosin on päässyt pari kertaa isäni kanssa vähän reippaammalle lenkille kesken työpäiväni.

Loki täyttää neljän päivän päästä yhden vuoden. Yritän ottaa siitä kuvat lähiaikoina, nyt on ollut kovin kuvatonta viime ajat. Fionalle on yhä ostamatta synttärivaljaat ja Lokille tilaan pompan synttärilahjaksi.

Eipä tässä muuta, nyt vain keskittymään viikonlopun muuttoon ja sopeutumaan uuteen asuntoon. Netti pitäisi toimia nyt jo joten sen suhteen ei ole tiedossa päivityspimentoa. Muista syistä tosin voi sellainen taas olla tiedossa.

Jatketaan samoilla linjoilla eli tässä vähän lisää The Nationalia, mitä olen luukuttanut viime aikoina paljon aamun bussimatkoilla.

I was less than amazing

Do not know what all the troubles are for

Fall asleep in your branches

You're the only thing I ever want anymore

Ei vaan nappaa

2011-10-31T21:00:00.001+02:00

Siinä kiteytettynä koirien touhuamiset viime päiviltä, tai oikeastaan enemmänkin omani. On ollut niin paljon muuta touhotettavaa töiden, asunnon etsimisen ja muiden asioiden kanssa ettei ole jaksanut paljon koiriin panostaa.

Koirista sen verran, että Fionan pissanäyte oli puhdas, paitsi että siitä löytyi kalsiumoksalaattikiteitä. Proteiinia ei kuitenkaan yhtään. Päädyttiin lääkärin kanssa kuukauden päästä tehtävään kontrolliin ja siellä katsotaan maksa-arvojen tilanne niin nähdään ovatko ne oikeasti nousussa.

Loki on päässyt pari kertaa isäni kanssa pitemmälle lenkille työpäivän aikana mikä on tosi kiva. Lenkit eivät ole vielä liian raskaita kehittyvälle pennulle, vaikkakin isä varmasti menisi lujempaa jos poitsua viitsisi enemmän juoksuttaa. Agilityä on taas keskiviikkona mutta muuten en Lokia nyt mihinkään ilmoittele tai sen kanssa touhua kun on niin paljon muuta menossa tällä hetkellä.

Töissä on kiirettä ja gradua pitäisi vääntää, ei meinaa oikein kiinnostaa tuo gradun tekeminen tällä hetkellä. Mieluummin olisin töissä.

Muutan mahdollisesti piankin Länsi-Espooseen. Kävin eilen katsomassa asuntoa mikä on maksimi koon yläpuolella ja siten kallis, mutta halu päästä taas omilleen on niin kova että taidan ottaa tuon joka tapauksessa.

Sellasta, aika melankoliset tunnelmat ollut tässä ja koirilla ehkä liiankin tylsää. Ei kannata ehkä odotella kovin nopeasti uusia päivityksiä.

You said I came close

As anyone has come

To live underwater

For more than a month

You said it was not inside my heart, it was

You said it should tear a kid apart, it does

Iloista syksyn jatkoa vaan kaikille.

Fiona 3 vuotta!

2011-10-27T14:11:00.000+03:00

22.10.2011 eli vajaa viikko takaperin oli suuri päivä Fionalle, sillä perheen pienin mussukka täytti tällöin kolme vuotta!

Fionalle on tulossa syntymäpäivälahja josta kuvien kanssa enemmän sitten kun lahja saadaan hankittua. Suuret onnittelut myös Fionan sisaruksille, Kukalle, Vapulle ja Ninolle!

Pissanäyte tuli otettua yllättävänkin helposti aamulla ja huomenna soittelen tuloksista. Pikkuinen oli ihan krapulassa eilen koko illan, vaikka minulle ei kerrottu sen saaneen mitään rauhoittavia aineita. Ajattelin varmistaa asian vielä huomenna, mutta kai he olisivat kertoneet jos koira olisi rauhoitettu (mitään rauhoitusta vaativia toimenpiteitä ei siis tehty). Tänä aamuna Finski oli kuitenkin jo enemmän oma itsensä, vaikkakin tietysti väsynyt. Onneksi ei tarvinnut viedä koiraa uudestaan paikalle pissanäytteen takia vaan sain napattua sen itse aamupissasta.

Fionan kontrollikäynti eläinsairaalassa

2011-10-26T19:48:00.000+03:00

Fionalla oli tänään kontrollikäynti Viikin eläinsairaalassa. Vein sen sinne aamulla puoli kahdeksaksi ja neljän jälkeen hain pois. Raportti näyttää tältä:

"Fiona oli hakeutunut alunperin eläinlääkäriin 3kk iässä oksentelun takia. Lisäksi myöhemmin Fionalla oli ollut kroonista ripulia. Muualla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin lymfoplasmasytäärinen gastroenteriitti [krooninen suolistotulehdus]. Nyt Fiona tuotiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan kontrollikäynnille. Fiona oli ollut Royal Canin hepatic ruokaan siirtymisen jälkeen (nyt jo useita kuukausia) hyvävointinen, oksentelua ja ripulointia esiintyi harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Fionalla on aiemmin todettu myös koholla olevat sappihapot, syytä sappihappojen sekä loppuvuodesta 2009 havaittujen maksa-arvojen nousulle ei tutkimuksissa löytynyt. Fionalla oli aiemmin ollut myös kroonista virtsanpidätyskyvyttömyyttä. Kuivaruokaan siirtymisen jälkeen Fiona on pystynyt pidättämään työpäivän ajan, eikä asia omistajan mukaan vaivaa nyt Fionaa.

YLEISTUTKIMUS
Suussa hieman hammaskiveä, ikenet siistit. Anaaleissa hyvin vähän eritettä, vasemmasta tuli aavistus purumaista, ei kuitenkaan tulehtuneen oloista eritettä. Paino nyt 3,5kg (paino 3v sitten 3,65kg).

VERINÄYTTEET
Fionalta otettiin verinäytteet, joista tutkittiin munuais- ja maksa-arvot, elektrolyytit, proteiinit, verensokeri sekä täydellinen verenkuva. Verinäytteissä maksa-arvot olivat kohonneet ja albumiini-proteiini alhainen. Edellisellä kerralla nämä arvot olivat normaalit. Albumiini muodostuu pääasiassa maksassa ja sen normaalia alhaisempi pitoisuus voi viitata maksaperäiseen sairauteen. Verinäytetulokset ohessa.

VIRTSANÄYTE
Virtsanäytettä ei nyt saatu (Fiona oli pissannut häkkiin). Virtsanäytteestä olisi tarkoitus tutkia virtsan perustutkimus sekä virtsan proteiinien määrä. (Tarkoitus on poissulkea proteiinin erittyminen virtsaan).

DIAGNOSTISET TUTKIMUKSET
Ultraäänitutkimuksessa ei havaittu oireita selittäviä muutoksia. Munuaismuutokset olivat ennallaan [mineralisoituneet]. Lisäksi mahalaukun seinämät olivat paksuhkot ja ohutsuolessa paikoitellen runsaskaikuista aluetta. Haiman erottuvuus oli hieman normaalia suurempi. Muutokset liittyvät todennäköisesti krooniseen mahasuolikanavan tulehdustilaan. Rakko sijaitsi hyvin takana. Rakko oli tutkimushetkellä tyhjä. Rakon seinämät vaikuttivat paksuilta ja rakon sisäosan limakalvo hieman epätasainen. Rakon pieni koko voi aiheuttaa virhetulkintaa rakon seinämien arvioinnissa. Tarvittaessa (jos oireilu uusii), voidaan ultraäänitutkimus uusia rakon ollessa täyttyneempi.

DIAGNOOSI JA YHTEENVETO
Diagnoosi maksa-arvojen nousun osalta on avoin.
Mikäli virtsan proteiinien eritys on normaalia, on todennäköistä että maksasairaus on etenevää. Etenevän maksasairauden vaihtoehtodiagnooseja ovat mm. mikrovaskulaarinen hypoplasia [mikroskooppisia shuntteja], krooninen hepatiitti tai kuparikertymä. Maksan tilanteen selvittämiseksi Fionalle suositellaan maksan koepalan ottoa hoidettavien maksasairauksien [hepatiitti ja kuparikertymä] poissulkemiseksi.

Voitte tuoda Fionan virtsanäytteen lähipäivinä (näyte on jo maksettu). Voitte soittaa tuloksesta seuraavana päivänä. Samalla voidaan sopia Fionan jatkotutkimuksista. Ruokavalioksi Fionalle suositellaan jatkossa esimerkiksi maksaystävällisen ruokavalion jatkamista (voi olla muukin merkki kuin RC Hepatic, esim. Hill's l/d). Ruoan lisäksi Fionalle voi antaa tukihoidoksi Samylinia kuten tähänkin asti.

Ottakaa yhteyttä eläinsairaalaan jos Fionan voinnissa tapahtuu muutosta huonompaan, se alkaa oksentelemaan enemmän, paino putoaa tai sillä esiintyy esimerkiksi hermostollisia oireita."

--------------------------------------------------------------------------

Huomenaamulla yritän ottaa Fionalta virtsanäytteen ja viedä sen Viikkiin. Jos tämä onnistuu niin perjantaina soitan tuloksista.

Tässä nopea väliraportti, jätän enemmät pohtimiset ja skenaariot siihen kun tiedetään vielä virtsatestinkin tulokset.

Lokin aktiiviviikonloppu

2011-10-25T19:21:00.000+03:00

Paljon on sattunut ja tapahtunut viikonloppuna, mistä syystä pääsen koneelle ensimmäistä kertaa kunnolla vasta nyt (tai oikeastaan eilen, jolloin tämän kirjoituksen teko alkoi).

Lauantaina oli kauan odotettu spanieliliiton erikoisnäyttely. Aamulla kukonlaulun aikaan haettiin Suvi, Markus ja Miko kyytiin ja suunnattiin puoli kahdeksaksi Hyvinkäälle näyttelypaikalle. Loki oli junnu-uroksissa joten kehään mentiin hyvin alussa. Ehti Loki silti painia Mikon, Adyan ja muutaman pennun kanssa ennen kehävuoroa. Lokin tulos oli tällä kertaa EH ja arvostelu seuraavanlainen:

"11 months. Nice type. Nice head and fringes. Good topline. Slightly low tailset. Angulation is front better than behind. Lenght of tail just long enough. Rather lose in elbow. Very nice coat. Could do with better drive in movement."

"11 kuukautta. Kiva tyyppi. Kiva pää ja korvakorut. Hyvä ylälinja. Hieman matala hännänkiinnitys. Kulmaukset edessä paremmat kuin takana. Hännän pituus juuri riittävä. Melko löysät/väljät kyynärpäät. Erittäin kiva turkki. Voisi mennä paremmalla draivilla(?) liikkeessä."

Kuvat (c) Suvi Tyynismaa

Olin arvosteluun tyytyväinen edellisen kerran H:n jälkeen, mutta pakko myöntää että tuomarin jaellessa ERI:ä melko avokätisesti (toki hyvin komeille) uroksille, pari juttua jäi kaivelemaan Lokin esittämisestä. Seisotin pöydällä sitä jalat liian takana (liekö tuolla oikeasti merkitystä noihin kulmauksiin) ja juoksuttaminenkin olisi voinut mennä paremmin. Muuten arvostelu oli ihan tunnistettavissa, hännänkiinnityksestä on mainittu nyt kahdesti joten se lienee pitää ihan paikkaansa, ja hännän pituushan on juuri ja juuri kintereeseen.

Kyynärpäistä en osaa sanoa mitään mutta eiköhän sekin ihan oikein ole. Positiivista oli ettei väristä sanottu mitään vaan turkkia kehuttiin. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen erittäin hyvään, oli tuo poitsu muihin junnu-uroksiin verrattuna kuitenkin huomattavan kehittymätön. Tosi reippaasti jaksoi koko pitkän päivän ja pääsipä vanhaa tuttua Kerttu vesikoiraakin moikkaamaan (joka sai muuten ERI:n ensimmäisessä näyttelyssään, onnea!).

Muut tulokset onkin lueteltu jo lukuisissa eri paikoissa, itseäni ilahdutti eniten Adyan sijoittuminen ja Peterin ROP. Onnittelut minultakin kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja oli tosi kiva nähdä tuttuja ja uusia kooikerihmisiä!

Lokilla oli kerrassaan onnenpäivä, sillä sain syntymäpäiväni kunniaksi Tytiltä lahjaksi upean pannan ja hihnan Loksuttimelle! Emäntä sai suklaata, mikä viihdytti kotona kun koirat vetivät sikeitä. Lokista napsastiin tietysti kuva uudella pannalla. Iso kiitos lahjasta, tulee kyllä tarpeeseen tämän pimeän syksyn aikana!

Sunnuntaina lähdettiin kohti Tamperetta, sillä minulla oli maanantaina gradutapaaminen siellä ohjaajan kanssa. Loki tuli mukaan sillä sille oli tiedossa mukavaa ohjelmaa. Ensin haettiin Tytti ja Hila ja sitten mentiin moikkaamaan ihanan Peterin syötävän suloista pientä 10-viikkoista Masi-poikaa (Bullbenz Kooi Noble Sade). Loki pääsi nopsaan tervehtimään pienoikaista myös ja olisi siitä leikki lähtenyt käyntiin jos olisivat olleet vapaana (tosin Loki olisi saattanut hieman liian innokas olla joten hyvä että olivat hihnassa).

Minäkin sain pusuja! (c) Tytti Käyhkö

Repun päältä oli turvallista kun oli melkein Lokin nenän korkeudella :) (c) Tytti Käyhkö

Masin luota päästiin agiliitämään ja minulla oli suuri kunnia saada kaksi tulevaa maailmanmestariohjaajaa (vähintään Suomen!) antamaan neuvoja, sillä Tytin lisäksi treeneihin tuli Outi Ollin kanssa. Mentiin rataa mikä koostui putkista ja hypyistä. Loki oli huippu, pomppi vain innokkaana ja vauhtia oli taas hyvin. Loki pääsi menemään hieman Tytin ohjaamana ja oli tosi kiva nähdä miten Lokissa on potentiaalia, kun ohjaaja vaan tietää mitä tekee (tai tarkemmin sanottuna tekee niinkuin tietää että pitäisi tehdä)! Ihan eri meno oli Tytin kuin oman räpellykseni (mitä ohjaukseksi joskus olisi tarkoitus kutsua) kanssa. Oli erittäin innostavaa ja motivoivaa nähdä miten Loki meni kuin kuka tahansa koira paljon paremmin kuin koskaan minun kanssa, mikä johtui tietysti ohjaajasta. Sain tosi paljon hyviä vinkkejä, osin samoja mitä olen saanut sieltä asti kun agilityn aloitin, mikä kumma siinä on että ne on niin vaikea sisäistää. Irtoamistreeniä tehtiin ja odottipa namilätkällä Tytin valvovan katseen alla pari kertaa niin Lokin kuin Tainankin nakinpalaset!

Lokin kanssa mentiin myös namilätkän avulla hihnassa puomia missä poitsu esitteli lähes täydellisiä kontaktejaan. Aloitettiin lisäksi keinutreenit, mikäs sen parempi aloitusaika kuin kahden näin hyvän ohjaajan opastamana. Tyyliksi valitsin pitkän arpomisen jälkeen "ylhäältä alas". Perusteluina lähinnä se, että kuulin siitä hyviä kokemuksia ja näin voi treenata puomia samaan aikaan. Seuraava peruste olisi ollut kolikon heitto, eli "alhaalta ylös" sai melkein yhtä hyviä perusteluja joten päätös oli vaikea. Kokeillaan kuitenkin "ylhäältä alas" ja katsotaan miten menee. Nyt tehtiin Lokin kanssa useita toistoja keinu ihan liikkumatta ja pari kertaa keinu pistettiin hieman jo liikkumaan. Loki vähän säikkyi lopussa, johtuen siitä kun syöksyi niin lujaa namilätkän luo, että keinu pääsi kolahtelemaan vähän edes takaisin. Pitää jatkossa pitää huoli että Lokin meno on vähän rauhallisempaa ja ettei keinu keinahda kuin kerran niin Loki ei ota tavaksi hyppiä alakontaktilta pois.

Kiitos suuresti treeniseurasta ja ohjeista Tytille ja Outille! :)

Agilitystä suunnattiin kaverilleni Katille yöksi. Loki viihtyi kylässä hyvin, suoritti koko lattian perusteellisen imuroinnin ja nukkui jalkopäässäni. Aamulla Kati aiemmin heräävänä käytti Lokin ulkona ja poika oli ollut ihan nätisti. On Loki vaan helppo matkakumppani, vaikka ei Fiona juurikaan sen vaikeampi nykyään ole. Meidän piti maanantaina päästä tapaamaan Nuutia, 15 viikkoista bc-pentua, mutta Nuuti-raukka oli telonut itseään riehumalla vähän liikaa perus bordercolliemaiseen tapaan. Paranemisia Nuutille! Onneksi oli lähellä plan B, nimittäin Loki pääsi päiväksi hoitoon Tytin hellään huomaan Hilan ja Janan leikkitoveriksi. Kaveruksilla oli mennyt tosi hyvin, Loki ei ollut merkkaillut (melkein arvelin että olisi merkannut) eikä kiusannut Hilaakaan. Janan kanssa olivat jonkun verran painineet ja leikkineet ja siitä tässä hieman Tytin kuvaamaa todistusaineistoa. Kaikki kuvat (c) Tytti Käyhkö.

"Alistu nainen!"

"NEVÖÖÖR"

Tytin kuvauspalvelu yllätti kaikki odotukset, sillä ilokseni sain huomata kivoja parikuvia Janasta ja Lokista ja löytyipä netistä Lokista poseerauskuviakin!

Urpo ja Turpo tyylitietoisina kooikereina | Urpo ja Turpo pieninä ääliöinä alkuvuodesta

Loki 11kk. Kylläpä tämä kuva paljastaa miten rimpula se vielä on :)

Loki innokkaiden hoitotätiensä ympäröimänä.

Unohdin varmaan mainita sata oleellista asiaa, mutta kertoillaan sitten myöhemmin jos tulee mieleen. Loksutin ja Taina kiittävät Tyttiä ja kumppaneita ihan parhaasta viikonlopusta!

Loki 11kk

2011-10-22T22:43:00.002+03:00

Mittoja ei ole antaa, mutta paino oli viime viikolla porukoiden vaa'alla jotain 9,6kg. Hieman olisi muka tiputtanut, mutta eiköhän tuo ole vaakojen erosta johtuva erotus kun muut mitat oli otettu omalla vaa'alla.

Ylemmäinen kuva on parempi. Siinäkin saisi seistä vielä enemmän paino edessäpäin, mutta sen sijaan takajalkojen ei tarvitsisi olla ihan noinkaan takana (jos siis tuosta samasta asennosta vielä paino menisi hieman eteenpäin). Eturinta on mielestäni kehittymätön (mm) ja takapää antaa kyllä kevyen ja luisun vaikutelman. Turkkia on tullut lisää viime aikoina, mutta onhan se vielä kovin vajaa (ja tumma..) ja tuommoinen epäsopusuhtainen kun selän päällä on harja ja muuten melko lyhyttä karvaa.

Mutta onhan se muuten tosi komea poika! :)

Blogihaaste

2011-10-20T20:23:00.000+03:00

Minut haastoi Nuppa ja creek kiitosta vaan! :) Vastataanpa itsekin tähän kiertäneeseen blogihaasteeseen.

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

Kiittää tunnustuksen antajaa
Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Suuri osa seuraamistani blogeista on tämän jo tehnyt joten haastan kaikki jotka eivät vielä ole ollut haastettuja :P

Ja sitten niitä satunnaisia asioita:

1. Olisin pitänyt hulluna sitä ihmistä, joka viisi vuotta sitten olisi sanonut että vuonna 2011 omistan kaksi koiraa, joista toinen on vielä tuotu ulkomailta, ja että harrastan niiden kanssa aktiivisesti lajeja joiden olemassaolosta en tiennyt hölkäsen pöläystä viisi vuotta sitten. Olisin nauranut makeasti päin naamaa sille joka olisi väittänyt että minä, joka pidän kaikkia hallitusaktiiveja kummallisina hyypiöinä, kuulun joskus koirayhdistyksen hallitukseen (saatikka olisin perustamassa mokomaa).

2. Meille ei ollessani lapsi hankittu siksi koiraa, koska allergiatestini näytti positiivista. Koskaan en muista saaneeni oireita koirista ja ennen tosissaan alkanutta Fionan hankintaa allergiatesti kaikille eläimille näytti nollaa.

3. Hain opiskelemaan yliopistoon tietojenkäsittelytieteitä, koska kuulin että sinne on helppo päästä enkä tiennyt yhtään mikä minusta tulisi isona tai mikä kiinnostaisi. Nyt kun valmistuminen on lähellä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen uravalintaani!

4. Fanitin teininä Negativea (ja muita vastaavia bändejä), pukeuduin ja meikkasin kuin wannabegootti ja ylläpidin Uniklubin _ensimmäisiä_ fanisivuja (asia mistä en oikein tiedä ollako ylpeä vai hävetä). Luonnollisesti halusin mennä naimisiin muusikon kanssa, kunnes tutustuin tulevaan poikakaveriini (nykyiseen eksään) joka on koodarinörtti pohjois-pohjanmaalta.

5. Olen opiskellut laulamista 2 vuotta ja tykkään vieläkin laulaa. Harmi että Forssan laulutunneilla vedettiin vain aarioita joiden laulaminen ei kiinnostanut pätkääkään ja innostus lopahti. Olen käytännössä joka vuosi harkinnut meneväni Idolsiin, mutta into lopahtaa siinä vaiheessa kun tajuan, että haluan säännöllisen siistin toimistotyön ja vakaat tulot. Eihän koiran omistamisesta mitään tulisi, jos pitäisi muusikon arkea alkaa viettämään. Uskon vakaasti, että pääsisin vähintään semifinaaleihin.

6. Harrastin pienenä partiota. Ensimmäisellä viikon mittaisella leirillä minulle tuli niin kauhea koti-ikävä, että valehtelin tulleeni kipeäksi että pääsin puolivälissä kotiin (ja ikää oli siis tuolloin jo varmaan yli 10v...).

7. Ahdistuin lapsena esiintymisestä. Harrastin kuorolaulamista ja jumppaa, mitkä molemmat lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt esiintyä. Murrosikäisenä sen sijaan esiintyminen kiehtoi ja olinkin mukana teatterissa lauluharrastuksen ohella.

8. Odotan erittäin kilpailunhaluinen enkä koskaan kieltäydy kilpailusta/pelistä. Epäilen sen joskus tulevaisuudessa aiheuttavan hallaa koiraharrastuksissa, siinä vaiheessa kun on aika kisata.

October..

2011-10-18T21:22:00.000+03:00

October

And the trees are stripped bare

Of all they wear

What do I care

October

And Kingdoms rise

And Kingdoms fall

But you go on...

...and on...

Nyt se iski tännekin, nimittäin syysmasennus. Kauan taistelin vastaan ja vaikka vedän runsaasti D-vitamiinia päivässä niin nyt on viime päivinä ollut semmoinen olo ettei mikään kiinnosta.

Koirilla on aika samat fiilikset, Fionaa ei kiinnosta kävellä ulkona ja Lokikin enimmäkseen nukkuu sisällä. Hyvä kun jaksetaan lenkille mennä.

Töissä on tällä viikolla normaalia stressaavampaa kun pääsen tekemään vähän erilaista työtä. Tosi mielenkiintoista on kyllä ja uteliaana odotan miten työt menevät, mutta onhan se vähän stressaavaa. Lauantaina sitten rentoudutaan (?) kauan odotetussa erkkarissa.

Käytiin me yhtenä päivänä koirapuistossa missä napsasin hyvää kännykkälaatua.

Harmi kun seisoo vähän huonosti.

Samalla reissulla annoin vähän palautetta eräälle naiselle joka piti koiraa vapaana pellolla, näin koiran jo kaukaa ja arvasin että on kohta meidän luona. Kiersin omat koirat hihnassa kauempaa mutta sinnehän se koira vaan tuli perässä. Oli musta Lokin kokoinen mutta uros, joten en alkanut riskeeraamaan vaan karjuin sen kauemmas. Loki pomppi hihnassa kuin olisi hakenut koiraa leikkimään ja olisi mielellään lähtenyt sen kanssa juoksemaan kun koira juoksi meitä vähän ympäri. Huusin sitten naiselle että voisiko kutsua koiransa luokseen. Kutsuihan se, koiraa kiinnosti kuin kilo sitä itteään. Nainen tökötti paikallaan kauempana kunnes huusin voisiko tulla hakemaan koiransa pois. Tämän jälkeen nainen tuli meitä lähemmäs ja koira lähti omistajaansa karkuun autotien viereen pois pellolta, meidän lauma lähti tällöin sisemmäs pellolle. Jospa nainen olisi vähän saanut älliä päähänsä siitä missä pitää koiraansa vapaana.

Tuo oli sinällään aika miellyttävä irtokoirakohtaaminen, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin tilanteen voinut vielä paremminkin hoitaa.

Viikonlopun tunnelmia ja Loksulaisen kuvia

2011-10-16T22:24:00.000+03:00

Lokin kroppa näyttää kivalta tässä.

Tämän postauksen kuvat ovat viime viikkoina otettuja blogissa vielä "käyttämättömiä" ja kun nyt pitää tyhjentää tietokoneen muistia, pistän tähän sekalaisia kuvia missä on mielestäni jotain kivaa, niin saan kuva-albumit järjestykseen (pidän yleensä uusia käyttämättömiä kuvia eri paikassa ja arkistoin vasta sitten, kun kuvat on kertaalleen käytetty).

Ja tässä, turkkia on kanssa kivasti (mukamas kuvan mukaan :D)

Viikonloppu on ollut koirilla melko tylsä, itse olen ollut "sosialistumassa" :) työpaikan tiimiläisten kanssa yötä myöten sekä perjantaina että lauantaina. Saldoksi jäi yksi voitettu biljardipeli ja yksi voitettu pokeripeli, hävittyjen määrää en halunnut laskeakaan. Mutta hauskaa oli ja se on pääasia ja tuo yksi voitettu pokerikierros oli kyllä melko makea saavutus kun ottaa huomioon, etten oikeastaan ole tätä ennen juurikaan kyseistä peliä pelannut (kummatkin voitot tulivat alkuillasta ja syytän pelien huononemisesta väsymystä, harmiksi tietysti panokset nousivat tasaisesti mitä pitemmälle yö eteni).

Loki on ollut jotenkin tosi rauhallinen vaikka ottaa huomioon ettei ole paljon päässyt mitään tekemään. Ensi viikolla on minulla töissä sen verran hektistä, että Lokin viikkoon ei varmaan tule kuulumaan muuta kuin lenkkeilyä ja keskiviikon agility.

Lauantaina on sitten suuri päivä, kun mennään kauan odotettuun spanieliliiton erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle. Laskelmieni mukaan junnu-uroksia on ainakin 6, itse veikkaan niitä olevan enemmän, ehkä jotain kymmenisen koiraa. Lokin turkin tilanne ei ole juurikaan muuttunut suuntaan eikä toiseen, edelleen se tuntuu elävän päivittäin ja välillä ihastelen miten nättiä oranssia on tulossa ja hetken päästä bongaan uutta mustaa toisesta paikasta. Loki on tietämistäni junnu-uroksista nuorin, joten usko menestykseen erkkarissa ei ole päätä huimaava. Tavoitteeksi pistän EH:n, mutta voipi olla että turkin väri pudottaa arvosanan jo tuttuun Hyvään. Huomattavasti enemmän innolla odotankin muiden koirien ja ihmisten tapaamista, kyllä tätä on odotettukin!

Lauantaina erkkarin jälkeen mikäli sää sallii vien Fionan pitkälle lenkille, sillä tuo pieni turriainen sitkeä ja äkkipikainen sissi täyttää samana päivänä 3 vuotta (tuleepahan itsellänikin samana päivänä neljännesvuosisata täyteen, joten kuvioihin sopisi että Loki tyhjentää erkkarissa pöydän, sitten voisi juhlia jokaista perheenjäsentä samana päivänä :D). Fionan vointi on viime päivinä ollut hyvä, mikä lie väliaikainen juttu oli tuo ajoittainen takapakki. Varasin sille kuitenkin 26.10 ajan Viikkiin kontrolloimaan veri-, virtsa-arvoja ja todennäköisesti ultralla katsotaan myös maksan ja munuaisten tilanne.

Noissa metsässä otetuissa kuvissa Lokin turkki näyttää mustemmalta mitä oikeasti on. Alla olevassa kuvassa näkyy paremmin sen hetkinen tilanne. Nyt rahapeleissä erittäin kokeneena ihmisenä en yhtään osaa päättää minkä värin puolesta rahani pistäisin. Vetoja otetaan vastaan ;).

Minullahan on pitemmän aikaa kytenyt pientä kiinnostusta koirien kasvattamiseen joskus (HAMASSA!) tulevaisuudessa ja eilen kuin salama kirkkaalta taivaalta keksin aivan täydellisen kennelnimen. Mitään akuuttiahan minulla ei asian suhteen ole, todennäköisesti seuraavan koiran valitsen sillä silmällä, mutta siihen menee vielä useita vuosia sillä koirapaikat ovat nyt toivottavasti lukuisiksi vuosiksi täynnä. Mikään ei kuitenkaan estä suunnittelemasta, onhan minulla seuraaville vähintään kymmenelle koirallekin jo nimet valmiina valittuna :D

Loksu-poksu Harmulainen 10,5kk

Myö oltiin mehtällä

2011-10-15T14:42:00.000+03:00

Alkuun hieman Lokin viime viikon agilitystä. Kouluttaja ei ollut paikalla, joten tehtiin itsenäisesti hyppytekniikoita, sylikäännöstä ja tehtiinpä hieman puomiakin namialustalla. Hyppytekniikat meni hienosti, Loki ei enää pomppinut kahta yhdellä hypyllä. Sylikäännöksetkin menivät tosi hyvin, tehtiin kahdella esteellä ja hienosti Loki sujahti putkeen kun sen sinne sylkkärillä ohjasin. Puomia tehtiin tosi pitkästä aikaa, mutta nyt selvästi namialusta auttoi sillä Loki (hihnassa) pysähtyi joka kerta puomin alastulolle tosi hyvin. Alkuun tehtiin parit harjoitukset niin, että nostin sen puomin alastulolle ja meni vain siitä kontaktille.

Valitettavasti Loki pääsi taas ärähtämään (säikähtämään?) Metkaa, samaa holskunarttua mitä viime kerrallakin :(. Harmitti tosi tosi paljon ja Lokin harjoitukset loppuivatkin taas siihen. Tajusin, että viimeksi näin kävi kun palkkasin Lokia repimislelulla ja nyt oli sama homma. Yksi treenikaveri sanoi, ettei pysty palkkaamaan koiraansa lelulla tuolla lainkaan kun koira käy siitä niin kierroksilla. Tuli samantien mieleen, voiko Lokilla olla sama. Kun se riehuu lelun kanssa niin käy niin kuumana että voi lähteä muillekin ärisemään. Tällä kertaa Metka oli ihan Lokin häkin luona, mutta en usko että tuossa oli pätkääkään kyse mistään häkin vartioinnista tai muusta. Loki vain kesken treenin bongasi Metkan ja lähti sen luo. Epäilin, että kyse oli epävarmuudesta juuri tuota koiraa kohtaan kun on niin tumma ja isohko, joten käytiin sitten Metkan ja omistajansa kanssa yhdessä loppulenkillä. Päästin Lokin nuuhkaisemaan Metkaa takapuolesta minkä jälkeen kumpaakaan ei enää kiinnostanut kumpikaan ja koirat kävelivät vierekkäin nuuskien lenkin. Tehtiin myös vähän tokoa agilitykentällä tuon Lokin aivopierun jälkeen eikä se vaikuttanut kyllä aristavan muiden läsnäoloa vaikka oltiin ihan lähellä. Ajattelin tästä eteenpäin aloittaa joka agilitytreenit pienellä toko- ja muiden koirien lähelläoloharjoituksilla, ettei Loki enää lähtisi muiden luo. Eihän tuota muuten uskalla kohta päästää vapaaksi treeneissä lainkaan.

Tulipa taas ärsytys pintaan kun tuosta kirjoitin, mutta kerrotaan nyt vielä meidän torstaisista jäljistä. Lokin jälki oli ehkä jotain 60m (metsä loppui kesken...) ja Loki meni sen hyvin, hieman ehkä liian vauhdikkaasti ja ilmavainulla ajoittain. Yritin sitä välillä hidastaa mutta tällöin se näkyi ajattelevan että "ai nyt se omistaja jäi taas, haistanpa sillä välin jatkuisiko jälki tänne oikealle" eli sinkoili ajankulukseen vääriin suuntiin. Sorkka löytyi kuitenkin hyvin ja ensin Loki tökki vain namikippoa, pitääkin jatkossa pitää namikippo aina taskussa, että Loki oppisi kiinnostumaan ensin sorkasta.

Kipon tyhjennettyä sorkka alkoi kuitenkin kiinnostaa ihan eri malliin kuin ennen ja kantaessani sitä pois umpimetsästä polulle Loki pomppi jatkuvasti vierellä ja tarjosi ajoittain ihan hyvää seuraamistakin jos olisi saanut palkkioksi löytämänsä sorkan. Polulle päästyäni annoin Lokille sorkan maahan ja se sitä nuuski ja vähän repi ja kun otti suuhun niin kehuin tosi paljon. Lokin päässä tällöin joku välähti ja se välittömästi otti sorkan suuhun ja alkoi kantaa. Se kantoikin sitä koko loppumatkan niin ylpeän näköisenä että meinasin revetä nauramaan. Käveli enimmäkseen vähän edellä ja kyttäsi ajoittain minua etten vain aio ottaa sorkkaa pois, mikä ei kyllä sekään ole kovin hyvä asia. Autolla kuitenkin luovutti sorkan hyvin vaihtariksi nameihin. Ihana pieni sorkan metsästäjä.

Ensimmäistä kertaa tein myös Fionalle jäljen. Fionan jälki oli ehkä jotain 20m pitkä. Jäljen loputtua tuli mieleen jäljestänkö väärällä koiralla, kun Fionan jälki sujui mielestäni paremmin kuin Lokin ensimmäinen :). Fiona ei aristellut pätkääkään, vaikutti tosi kiinnostuneelta joka ruohonkorresta ja jokaista keppiä ja ruohoa pitikin jäädä mielenkiinnolla haistelemaan. Ensimmäiset 5m se ei meinannut lähteä edelle ja kyttäsi minua joka askeleen välissä jolloin aina kehotin sitä jatkamaan. Ajoittain meno näytti kuitenkin tosi hyvältä! Mitä nyt fyysiset rajoitukset tulivat pari kertaa vastaan, esimerkiksi puun rungon ylittäminen vaati hieman suurempia ponnistuksia. Yllätyksekseni Fiona söi namikipon sisällön ilman mitään epäilyksiä ja oli sorkastakin kiinnostunut, tosin ehkä ainoastaan syömismielessä. Poistumisreitillä Fiona oli ihana, näytti kurkkivan joka koloon jos sieltä sattuisi löytymään lisää sorkkia. Fiona ei olisi malttanut tulla autoon ollenkaan vaan olisi mielellään jatkanut ulkoilua metsämaisemissa, mutta valitettavasti ilta alkoi hämärtyä enkä halunnut jäädä pimenevään metsään.

Me löydettiin kaksi sorkkaa, montako te?

Luin muuten Koiramme lehdestä mielenkiinnolla jutun "Myös suullinen sopimus koirankaupasta sitoo osapuolia". Jutussa kasvattaja oli suullisesti luvannut pennun tulevalle ostajalle, mutta perui kaupat ennen kuin pennut olivat luovutusikäisiä. Ostaja päätyi hakemaan pennun ulkomailta ja käräjäoikeus määräsi tuon suomalaisen kasvattajan maksamaan ulkomaalaisen pennun kalliudesta johtuvan hinnanerotuksen 500e suullisen sopimuksen rikkomisesta. Aika karu päätös mielestäni ja jutun lopussa kuvattiinkin useita tilanteita, joissa mietitään missä tilanteissa kasvattaja saa perua sovitun kaupan. Sanottakoon, että itse en ole käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä tuomiosta ja mielestäni kasvattajalla on oikeus muuttaa mieltään siihen asti kun paperit on kirjoitettu, mutta alkoipa jutun luettua kiinnostaa se, mikä "sitovuus" on käräjäoikeuden mielestä sähköpostin välityksellä annetulla lupauksella, jos "jo" suullinen on noin pätevä koirankaupassakin.

Fiona-päivitys ja haku päällä

2011-10-10T18:50:00.000+03:00

Tämä kuva Fiona-pennusta on ollut kännykkäni
taustakuva niin kauan kuin muistan.

Fiona-päivitys. Viime yö meni muuten hyvin, paitsi että Fiona pyysi ulos neljän aikaan. Nurtsille tuli ripulit minkä jälkeen annoin sille suosiolla puolikkaan tylosinin kun tultiin sisälle. Olen pitänyt sitä tänään ja eilen pelkällä purkkiruoalla, koska epäilin tuon kuivaruokasäkin menneen vanhaksi ja siten aiheuttaneen Fionalle kuivaa ihoa, mikä näkyy hilseenä mikä eilen huomattiin sen iholla. Voisi selittää kutiamisen.

Tänään soittelin ainakin viiteen eri eläinlääkäriasemaan Espoossa ja pk-seudulla, mutta missään ei ollut RC Hepatic kuivaruokaa. Vihdoin eräästä kauempana olevasta kaupasta löytyi ja varasin sen haettavaksi iltapäivällä.

Kun hain pussia niin myyjä kysyi haluaisinko purkkiruokia -50% alennuksella, kun yrittävät päästä eroon koko Hepaticeista. Kun kysyin syytä, vastaus oli että Hepaticia ei enää suositella maksan vajaatoimintaan, vaan sen sijaan pitäisi antaa RC Intestinalia. Tämä on syy miksi tätä ei löytynyt mistään muualta, vaikka Tampereella asuessani se oli ihan vakiotavaraa joka eläinlääkäriasemalla. Hepaticia suositellaan kuulemma vain koirille joilla on HE (Hepatic Encelopathy) oireita, eli tosi paha vajaatoiminta. Fionallahan ei näitä (vielä) ole ollut. Kuulemma Hepaticissa on tosi vähän proteiinia, kun taas Intestinalissa on enemmän erittäin hyvin sulavaa proteiinia. Myyjät veikkasivat, että RC muuttaa piakkoin Hepaticin koostumusta vastaamaan enemmän uusia suosituksia ja esimerkiksi Hill'sin maksaruokaa. Koska olen köyhä (puoli)opiskelija ostin kuitenkin purkit ja ajattelin antaa ne vielä Fionalle, ehkä sitten lääkäriltä kysyä kannattaisiko meidänkin vaihtaa ruoka johonkin muuhun.

Kotiin tultuani huomasin heti, että Fiona oli pirteämpi. Se huusi ja kiljui minkä pienistä keuhkoistaan sai irti kun väkeä tuli sisälle yksi toisensa jälkeen. Liekö antibiootti vaikuttanut. Mahtaa pieni koira olla ihmeissään kun yleensä kiljumisesta joutuu makkariin mutta välillä siitä saa kovasti pusuja ja rapsutuksia ja pääsee syliin... Purkkiruoka maistui ja ulos tuli löysähköt mutta ihan ok kakat, sen jälkeen hieman yleistä touhuamista ja nyt kumpikin on rauhassa, Fiona nukkuu ja Loki toivottavasti kohta.

Sitten palataan eiliseen, Lokin hakutreeneihin. Lokille tehtiin kolme helpohkoa maalimiestä. Ensimmäinen kesti melko kauan Lokilta löytää, sillä se meinasi lähteä vähän taaempana olevalle jonkun juuri aiemmin ajamalle verijäljelle. Ymmärrettävä erehdys Lokilta, mutta hienoa oli että se totteli tässäkin vaiheessa luoksetuloa ja malttoi jättää kaadon ja etsiä ihmistä.

Toinen ja kolmas löytyivät tosi hyvin ja vauhdikkaasti, Loki pysähteli pari kertaa katsomaan missä minä olen, mutta jatkoi sitten etsimistä. Irtosi paremmin kuin viimeksi ja oli jotenkin kokonaisuudessaan enemmän täynnä virtaa ja poweria :). Maalimiehiltä meinasi lähteä sormet samalla, vaikka Loki vetelikin nakit purkeista.

Haussa oli myös Paula Tessan ja Retun kanssa, joten päätettiin lähteä lopuksi vielä samaan metsään lenkille. Loki ja Retu juoksivat kilpaa (Retu edellä ja Loki äänekkäänä takaa-ajana) ja myös tietysti pulikoivat yhdessä matkalla olevissa lammikoissa. Miten voikin olla noin samanlaisia vesipetoja. Kameran otin tänne mukaan, mutta kuvat on kyllä melkoista suttua. Koska olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi huonoja kuvia kun ei kuvia ollenkaan, tässä jotain vähiten huonoja otoksia.

Innokkaat polskijapojat ja vähän innokas polskijatyttö

Sitten voi juosta itsensä kuivaksi.

Retu

Retu ja Tessa

Retu poseeraa :)

Fionan päivitys ja Lokin harrastuskuulumisia

2011-10-09T10:32:00.001+03:00

Fiona rohkea tutkimusmatkailija aamulenkillä
toissapäivänä vielä ilman huolia.

Alkuun Fionasta sen verran viime päivitykseen liittyen, että viime yö meni ilman kutinoita tosi rauhassa, kunnes aamulla kahdeksan jälkeen Fiona oksensi mahahappoja ja perään pissasi (just like the old days) lattialle. Annoin sille aamupalaksi pelkkää purkkiruokaa siltä varalta, että se olisi jotenkin vatsaystävällisempää kuin nappulat, millä en kyllä varsinaisesti usko olevan mitään merkitystä. Nyt haukut nukkuvat rauhassa eli maan päällä on taas väliaikaisesti rauha.

Lokilla oli torstaina tokoryhmämme toinen tapaaminen. Paikalla oli Miko-kooiker, nöffi-pentu, flätti ja kultsu. Hieman mietitytti säätilanne, kun siinä vaiheessa kun lähdin ajamaan satoi kaatamalla ja tuuli paljon. Kunnon varusteet siis mukaan ja onneksi sade lakkasi juuri kun päästiin treenipaikalle Pitkäkosken ulkoilumajalle. Tehtiin paikallamakuuta rivissä, Loki pysyi paremmin kuin viimeksi mutta tosi pieniä harjoituksia tehtiin silti. Luoksepäästävyyttä tehtiin kahteen kertaan, lopussa uudestaan kun saatiin kerrankin mies leikkimään tuomaria :). Loki pysyi nätisti, taisi nousta seisomaan mutta ei sen kummemmin välittänyt. Lokin kanssa tehtiin lisäksi liikkeestä maahanmenoa mikä ei mennyt tietenkään niin hyvin kuin kotona mutta treeniä treeniä, luoksetuloa lelupalkalla ja seuraamista. Maa oli tosi kiinnostava ja Loki ei olisi malttanut lakata haistelemasta sitä, edes lelu ei meinannut kiinnostaa. Treenien jälkeen käytiin kävelyllä, Loki käväisi isompien kanssa koirapuistossa mutta tultiin pian pois kun ei poitsu tykännyt naamalle tulevista koirista. Hihnassa kävely meni silti tosi hyvin ihan isojen mustien koirien vieressä.

Perjantaina käytiin Suvin ja Mikon kanssa agiliitämässä Kivikon kentällä, jälleen extreme olosuhteissa. Tuuli niin kovaa, että hypyt vain kaatuilivat. Tuettiin niitä tiiliskivillä ja sitten onneksi pysyivät. Lokin kanssa tein ensin hyppytekniikkaa, Lokipa pomppi jälleen kahden viimeisen hypyn yli kerralla vaikka miten rauhassa sen lähetin. Toiseksi viimeisellä kerralla Loki tiputti yhden riman, minkä jälkeen viimeisellä kerralla selvästi vähän mietti miten sitä menisi ja pomppi jokaiseen väliin, niinkuin oli tarkoituskin. Tähän lopetettiin.

Seuraavaksi tehtiin radanpätkää, vaadin Lokilta ihan liikaa ja se meni alussa paremmin kuin lopussa. Ei selvästikään noin pitkiä ratoja voida vielä mennä vaan pitää mennä pätkissä. Loki kiersi hyppyjä vaikka ne olivat käytännössä suoraan edessä eikä reagoinut "tässä" käskyyn tulemalla lähemmäs vaan spurttaili minne sattui. Meno oli vähän semmoista että Loki ehti touhuta miljoona asiaa "ai tännekö? ai tänne? vai tänne?" siinä kun minä vielä mietin miten reagoida siihen ensimmäiseen esteen ohittamiseen.. Niin mitäs minä juuri kirjoitin siitä reagoimisesta. Mutta minkäs teet kun on kädetön ohjaaja. Lopussa tehtiin kolmen hypyn irtoamistreeniä namialustalla ja nämä Loki meni tosi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Suvi kuvasi videota mistä pystyin katsomaan omat virheet, mutta muokkausohjelma ei suostunut yhteistyöhön enkä ole jaksanut uudestaan alkaa sitä työstämään julkaisukuntoon.

Eilen Loki vietti sympatiapotilaan päivää, lötkötteli Fionan vieressä melkein koko päivän ja nukkuivat molemmat. Selvästi teki Lokillekin hyvää vapaapäivä, vaikkakin illan tullen se alkoi olemaan vähän levoton ja etsiskeli tekemistä. Tänään kun kerran ollaan sittenkin täällä Espoossa ajattelin mennä Lokin kanssa hakuun, ottaa jotain helppoja maalimiehiä ja käydä sen jälkeen lenkillä, niin saa Loki tekemistä ja minä muuta ajateltavaa kuin Fionan tulevat tutkimukset.

End of an era

2011-10-08T23:51:00.001+03:00

Valitettavasti jouduttiin pitkästä aikaa lähtemään Fionan kanssa tänä aamuna päivystykseen, kun takana oli erittäin levoton yö rapsutuksineen ja takapään nuolemisineen. Eilen illalla Fiona alkoi rapsuttamaan itseään kyljistä, korvista, kummaltakin puolelta, hännän tyvestä. Lisäksi se nuoli takapäätään kovasti. Yritin tyhjennellä sen anaalirauhasia lämpimän veden avulla ja sain ulos hieman tummanruskeaa nestettä. Ennen Fionalla on ollut valkoista, joten epäilin jonkinsortin tulehdusta. Takapää häiritsi koko yön ja Fiona rapsutteli itseään jatkuvasti. Yö menikin siis pitkälti valvoessa kummallakin. Kokeilin laittaa sille koppaa päähän, ettei raapisi itseään ja pahentaisi ongelmaa. Ei tullut siitä mitään, Fiona käppäili tosi levottomasti, pyysi sänkyyn ja alas ja takaisin sänkyyn. Soitin Viikistä ja Aistista kummastakin mielipidettä ja Aistista pyydettiin soittamaan aamulla uudestaan niin saataisiin päiväksi aika. Joskus neljän jälkeen käytin Fionan ulkona missä se kakkasi ja sen jälkeen rauhoittui vihdoin nukkumaan, kunnes kahdeksan jälkeen taas alkoi levoton tepastelu.

Ei muuta kuin soitto Aistiin josta pyydettiinkin lähtemään heti matkaan, kun heillä oli aikaa. Aistissa Fionalta otettiin verikokeita, tyhjennettiin anaalirauhaset ja laitettiin nestettä ja kortisonia kutinan helpottamiseksi. Anaalineste oli hieman kokkareista ja ruskeaa ja Fiona pikkuisen aristi, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei kyseessä ollut vielä varsinainen tulehdus kun mömmö tuli helposti ulos. Verikokeissa muut arvot (mm. munuaiset) olivat normaaleja, mutta maksan ALAT arvo oli lekurin mukaan hieman koholla kun oli 179 (viite 10-118). Lisäksi proteiini oli viitearvojen alapuolella, johtuu kuulemma siitä kun maksasairaan ruokavaliossa on niin vähän proteiinia.

Kotiohjeista tuli seuraavanlainen:

"Fiona tuotiin klinikalle, koska se oli ollut levoton ja kutissut. Eilen illalla Fiona oli alkanut rapsutella kylkiä ja nuollut takapäätään. Omistaja oli tyhjentänyt anaalirauhaset, ja erite oli ollut normaalia ruskeampaa.

Fionalla on todettu aiemmin synnynnäinen maksan vajaatoiminta, mikrovaskulaarinen dysplasia (YES). Sappihappoarvot ovat olleet jatkuvasti koholla, muut arvot ok. Oireena oli krooninen ripuli.

Fionan anaalirauhasissa oli jonkin verran ruskeaa, rakeista eritettä, mutta se ei aristanut rauhasten tyhjennystä erityisesti. Muuten yleistutkimuksessa ei havaittu poikkeavaa.

Fionalta otettiin verinäyte, josta tutkittiin seerumin elinprofiili, elektrolyytit, proteiinit ja glukoosi. Toinen maksa-arvo (alat) oli hieman koholla 179 (10-118), proteiini- ja globuliiniarvot olivat viiterajojen alapuolella.

Fiona sai suonensisäisesti lyhytvaikutteista kortisonia helpottamaan kutinaa. Jos kortisoni auttaa hetkellisesti, mutta kutina alkaa uudelleen, voi Fionalle antaa 1/4-1/2 kyytablettia (50mg hydrokortisoni) 12 tunnin välein vielä kahdesti. Mikäli oireilu jatkuu, suosittelen Fionalle tarkempia tutkimuksia arkiaikaan ja erityisesti veren ammoniakkipitoisuuden määritystä.

Fionalle kannattaa antaa ruuan lisäksi helposti imeytyvää, hyvälaatuista proteiinia (rahka, kermaviili, raejuusto, soijaproteiini). Lisäksi Fionalle voi antaa maksan toimintaa tukevaa ravintolisää (Samylin, Denosyl).

Kutina saattaa johtua esimerkiksi allergisesta reaktiosta. Syömisen jälkeen esiintyvä kutina saattaa liittyä myös maksasairauteen.

Jos Fionan vointi huononee, ottakaa uudelleen yhteys eläinlääkäriin."

Vähän ristiriitaista tuo ohje lisätä proteiinia, vaikka maksa-arvo oli nyt jo koholla. Lekurin jälkeen Fionan rapsuttelu loppui ja se nukkui pitkin päivää tosi autuaasti. Ruoka maistui ja se oli rauhallinen, vaikkakin tietysti unelias valvotun yön jälkeen (as we all). Äsken kuitenkin iltaruoka (missä oli hieman rajuustoa ohjeiden mukaan mukana) tuli takaisin ylös (vaikka yritin torjua oksennusta alkuoireista antamalla Antepsinia). Myös kutina palasi samoihin aikoihin, eli noin 12h kortisonin saamisesta. Kotoa löytyi Fionalle aiemmin annettua kortisonia, joten soitin Aistiin onko se parempi antaa kuin kyypakkauksen tabletti. Ohje oli antaa tuota Prednisolonia (5mg) 1/2 tablettia nyt ja jos kutina jatkuu tunnin päästä niin toinen puolikas perään.

Tosi ihana, että näin kauan saatiin olla ilman Fionan terveysongelmia, mutta jos huomenna on vielä oireita niin sitten näyttää siltä että heti maanantaina pitää varata aika Viikkiin Fionalle kunnon tutkimuksiin. Sappihappo ja ammoniakki tulisi ottaa ja muutenkin mielipide sisätautilääkäriltä. Fionalle on kertynyt taas hammaskiveä ja olen miettinyt että sen poistoon tulisi varata aika joten sen voisin varata tuolla käynnillä, mikäli eläinlääkäri ei ole eri mieltä. Viimeksi nimittäin hammaskiven poisto ja tulehtuneiden hampaiden poiston jälkeen Fionan ongelmat helpottuivat, liekö sitten sattumaa vai ei. Koska Fionallakin mielestäni oksentelu liittyi sen mahassa velloviin karvapalloihin, ajattelin että nyt tutkitaan sitten kaikki kerralla ja jos mahdollista niin varaan hammaskiven poiston yhteyteen vatsalaukun tähystyksen. Nyt Fiona on nimittäin viikon sisällä oksentanut jo kolmena päivänä.

Tuo kutina on kyllä aika mysteeri, kun niin yhtäkkiä alkoi. Oksentelu alkoi pari päivää ennen, joten onhan mahdollista että maksan toiminta on nyt jotenkin huonontunut. Kutina kun liittyy usein maksa- ja munuaisongelmiin. Oman käsitykseni mukaan Fionan maksasairauden ei pitäisi edetä, mutta ei sitä koskaan tiedä varmaksi. Maksa-arvon lievä nousu kertoo kyllä omaa selvää kieltään, mutta ei tuo onneksi vielä mikään erityisen paha arvo ole.

Kivempi olisi kyllä ajatella, että kutina on allerginen reaktio ja oksentelu johtuu joko peräpäästä tulleista bakteereista, hammaskivestä tai mahaan taas jotenkin päätyneestä ylimääräisestä tavarasta.

Yritän olla suurentelematta tätä vielä sen kummemmin, siltä varalta että olisi kyse vain jostain väliaikaisesta. Voi kunpa vaan ensi yö olisi Fionalle rauhallinen.

Agilitya teoriassa ja käytännössä

2011-10-06T00:30:00.000+03:00

Tänään koitti suuri päivä, nimittäin Lokilla alkoi ohjatut agilitytreenit. Ensin kouluttaja Aino Pikkusaari piti teoriapuolitoistatuntisen läheisessä kahvilassa. Tosi paljon uutta tuli tuona aikana, vaikka luulin aika hyvin tietäväni missä agilityssä on kyse. Kyllä sen huomasi, etten ole varsinaista agilityn ihan perusteoriaa juurikaan opiskellut.

Valitettavasti minulla ei ollut muistiinpanovälineitä mukana, mutta pieneen paperin kulmaan raapustin muutamia tärkeitä asioita, jotka listaan tähän itselleni muistiin:

1) Ennakointi ja reagointi
- Käytiin läpi erilaisia tilanteita, missä ennakointi ja reagointi ovat tärkeitä. Omassa tapauksessani erityisesti kiinnitti huomiota se, että pitää muistaa miten reagoidaan nopeasti jos radalla tulee virhe tai muu odottamaton tilanne, ettei jää toljottamaan että "kuis se nyt noin teki, mitäs sitten keksisin".

2) Hyppytekniikka
- Aino kouluttaa myös hyppytekniikkaa ja kehoittikin tekemään harjoituksia itsenäisesti joka treenikerralla. Lokille välejä ohjeistettiin pistämään aluksi lähdöstä ensimmäiseen hyppyyn 2 askelta ja siitä eteenpäin 5 hyppyä 4:n askeleen väleillä. Rimojen korkeus on matalin mahdollinen. Tosi kiva, että saadaan hyppytekniikkatreeniä näin eikä siis tarvitse mennä erikseen hyppytekniikkakurssille.

3) Lähihallinta ja kaukohallinta
- Koiraa pitää radalla pystyä hallitsemaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on saada koira ihan käden viereen (itse käytän tässä sanaa "tässä" tai kouluttajan käyttämää "tässtäss", riippuu mikä itselle sopii suuhun kun testailen). Toinen tapa on hallita koiraa kauempaa (käsky "täällä") minkä kuullessaan koira vaihtaa suuntaa ääntä kohti mutta ei tarvitse tulla lähelle. Näitä emme juurikaan ole tähän mennessä käyttänyt, joten oli meille siinä suhteessa uutta asiaa.

4) Ohjauskuvioiden valitseminen koiran liikeradan mukaan
- En ollut ymmärtänyt täysin mikä ohjauskuvioiden tarkoitus on, joten tämä ehkä itsestäänselvä pointti tuli minulle uutena. Ensin pitää miettiä, miten koiran haluaa liikkuvan esteiden A ja B välissä siten, että se tulee mahdollisimman hyvässä kulmassa ulos kohti estettä C. Jotenkin ajattelin, että ohjauskuviot valitaan ihan vain sen mukaan mikä on nopein tai että kaikissa tilanteissa ei edes voi käyttää kuin jotain tiettyä kuviota.

Hirmuisesti tuli muutakin asiaa ja pääsin esittämään mieltä askarruttavia kysymyksiä. Teorian jälkeen ajettiin agilityhallille missä Loki autossa nukkumisen jälkeen oli ensin vähän levoton alkulenkillä. Onkos tuo toisaalta ihme kun oli unelias koira, uusi paikka, pimeä ja vieraita (isoja) koiria. Halli sijaitsee isolla avaralla työmaalla, joten miljöö oli kokonaisuudessaan Lokille hieman outo.

Vein Lokille häkin sisään ja rakennettiin rata. Loki ja toinen uusi ryhmäläinen karkeakarvainen hollanninpaimenkoira Metku(?) tekivät ensin hyppytekniikkaa ja sen jälkeen harjoiteltiin sylikäännöstä pelkän siivekkeen avulla. Hyppytekniikassa Loki oli jotenkin tosi kierroksilla ja oma toimintani kiihdytti sitä entisestään. Namialusta oli hyppyjen lopussa ja koira sai aina ohjaajalta luvan mennä hyppyjen yli namialustalle. Aino sanoi useaan kertaan että minun pitäisi rauhoittua ja a) jättää ohjaava käden liike pois kun annan Lokille luvan ja b) antaa lupa rauhallisesti eikä korkealla äänellä kiljaisemalla "SAA OTTAA". Tarkoitus kun on, että koira rauhassa etenee hyppyjen yli keskittyen siihen mitä tekee. Loki vetikin kuulemma (en jotenkin malttanut edes seurata miten Loki meni, jännitin oikeastaan koko ajan sitä lähteekö Loki radalta muiden luo vai ei) kaksi viimeistä hyppyä jatkuvasti yhdellä hypyllä kunnes maltoin lähettää sen rauhallisesti.

Sylikäännös Lokilta tuli kuin luonnostaan, varmaan kun se osaa pyöriä niin tuo samankaltainen liike sujui siksi täysin ongelmitta. Rimaa ei tosin vielä ollut mutta tämä alkuharjoitus meni tosi lupaavasti. Kerran sylikäännöstä harjoiteltaessa Loki bongasi Metkun ja meni sen luo haukkumaan :/. Ei kiva. Hain koiran tietysti heti pois. Onneksi Metku ei välittänyt mitään eikä Loki ihan iholle päässytkään (tuskin olisi uskaltanut edes mennä). Ryhmässä on kuitenkin ainakin yksi uros jonka luo ei välttämättä kannata mennä. Metku on onneksi narttu, itse asiassa Lokia tasan yhden päivän vanhempi.

Otettiin sylkkäriharjoitusten jälkeen vähän tokoa siellä muiden koirien treenatessa, että Loki tottuisi muiden läsnäoloon. Kärsivällisyyttä ei oikein riittänyt ja Loki päättikin suorittaa kaikki osaamansa temput ja haukkua vielä päälle jos sillä nakki irtoaisi. Tuota yhtä tapausta lukuunottamatta Loki oli tosi nätisti kontaktissa ja pysyi hallinnassa (pidin sitä tosin hihnassa aina kun se ei juuri tehnyt mitään). Lopussa kun väki alkoi jo lähteä tehtiin Lokin kanssa sivussa vähän vauhtirataa mallia hyppy-hyppy-ansahyppy (johon ei saanut mennä)-putki. Käytin lähihallinta käskyä "tässä" ja kertaakaan Loki ei hypännyt ansahypyn yli, tosin putkeen meni ensin jatkuvasti väärästä päästä. Palkkasin Lokin lelulla ja se oli ihanan innokas ja riiviö lelun kanssa, olisi jatkanut repimistä varmaan maailman tappiin saakka. Tosi hyvin kuitenkin toi lelun minulle aina yhdessä leikittäväksi, jotain sentään olen osannut tuolle opettaa oikein.

Loppulenkki tehtiin vielä täysin autiolla työmaalla sen verran sivussa, että Loki sai vapaana mennä. Sen verran oli kuitenkin jo puhti pois (tai vaihtoehtoisesti nälkä), että se melkein koko ajan käveli vieressä kontaktia hakemassa ja nakkia anomassa. Tosi kiva agilitykerta oli ja yhä olen tosi tyytyväinen että päästiin tuonne ryhmään.

Fiona on tänään voinut hieman huonosti, se viime yönä heräsi tepsuttamaan ympäri huonetta eikä malttanut rauhoittua nukkumaan. Mietin jo pitäisikö käyttää ulkona, mutta sitten se rauhoittui tyynylleni. Aavistin heti ettei siitä hyvää seuraa ja aamulla Fiona oksensikin valitettavan tuttuja vatsahappojaan. Se sai eilen nappulat poikkeuksellisesti kuivana, joten tänään annoin ne erityisen märkänä ja vähemmän nappuloita ja enemmän purkkiruokaa. Päivällä se oli oksentanut vielä pari kertaa ja pissinyt matolle, mutta iltaruoan jälkeen on ollut normaali. Toivotaan että oli vain joku väliaikainen vatsan ärsytys ja tämä yö ja jatko menisi ongelmitta.

Black is the new red

2011-10-04T19:09:00.000+03:00

Olen kateellisena katsonut muiden blogeista nättejä syksyisiä koiria ja vihdoin tänään oli taukoa sateesta ja hieman valoisaakin jopa, että vein koirat kuvauksiin pihalle. Eipä paljon ollut enää lehtiä puissa joten taustoja sai vaivalla hakea.

Yksi kroppakuva piti taas Lokista napsaista todistusaineistoksi sen turkin käymästä muodonmuutoksesta. Tummumista ei voi estää. Kova muutos käynyt 8kk ikäisestä. Onhan vielä mahdollisuus että tuo on joku välivaihe, mutta hieman epätodennäköiseltä se minusta näyttää. Vaikka eipä sitä koskaan tiedä.

Puskajussit

Päässä ei ole (vielä) mustia karvoja, mikä ainakin olisi tietääkseni

selvä merkki siitä että mustuus on tullut jäädäkseen. Jospa sittenkin...

Tässä pönötän enkä muuta voi!

Kirjava hakuryhmä

2011-10-02T22:14:00.001+03:00

Tänään oli päivällä hakua, missä vierähtikin yli kolme tuntia kun paikalle pääsi niin paljon koiria. Käytin tilaisuutta kuvailla muitakin kuin punavalkoisia hyväksi ja otin kameran mukaan.

Loki oli sopivasti ensimmäisenä niin sain kuvailla lopun aikaa, välillä tietysti puskissa piilotellen maalimiehenä. Lokilla oli viimeksi liian vaikea viimeinen maalimies, joten nyt tehtiin kolme helppoa n. 20 metrin päässä piilossa olevaa maalimiestä. Loki löysi kaikki suhteellisen helposti, enkä kertaakaan ainakaan huomannut sen pistävän hommaa jäljestämiseksi. Vetäjä sanoi, että Lokille ei vielä kannata tehdä pitempiä ennen kuin se menee täysin itsevarmasti ja miettimättä suoraan tuolle etäisyydelle ja pitemmällekin. Hieman Loki jänskätti selvästi, juuri tuohon pariinkymmeneen metriin meni itsenäisesti ja siinä vaikutti siltä että ihan kohta kääntyisi takaisinpäin, usko loppuisi ja tulisi ikävä äidin luo :). Tästä syystä siis pituutta ei vielä pidennetä lisää. Lisäksi sillä välillä on vielä ilmassa sitä "hui mä haistan että tuolla on joku, mut voiko sinne mennä, maaaamiiii" meininkiä. Vähän kyllä harmittaa kun kooikereilla ei niitä pk-oikeuksia ole, haussa voisi ihan hyvin kilpailla.

Pikkuisen harmitti myös että piti lähteä heti treenien jälkeen ajamaan, osa porukasta lähti vielä lenkille ja olisi ollut tosi kiva päästää Loki juoksemaan isompien koirien sekaan vaihteeksi. Ensi kerralla ehkä sitten.

Ryhmän aussie-edustus on vahva ja tässähän alkaa ihan itselle nousemaan aussiekuumetta kun näitä ihania otuksia katselee.

Tämä oli uusi tuttavuus, aivan törkeän hienot kasvot!
Ihan selkeä lumikuningatar :)

Ei-aussiekantaa edusti Lokin lisäksi kolme muuta koiraa.

Ja vielä loppuun todistusaineistoa että teki koirat muutakin kuin poseerasi :)

Jos harrastaisi sienestämistä, niin tuolla ainakin oli rutkasti kerättävää. Tästä sienestä ei ole aavistakaan mikä sen nimi on, mutta pitipä kuvata kun kerran niitä siellä niin runsain mitoin oli :)

Ja koska tämä on Fionan ja Lokin blogi, pistetään loppuun vielä kummastakin oikein hieno edustava rötköttämiskuva. Kuvista kiitos siskolle ja siskon yllättävän hyvälaatuiselle kännykkäkameralle :)

Lupaavaa jäljestystä ja nätti päivä pellossa

2011-10-01T21:27:00.003+03:00

Puolen päivän tienoilla käytiin Lokin kanssa ajamassa eilen tehty jälki ja nyt meno alkoi muistuttaa ihan oikeaa jäljestämistä. Poitsu pysyi rauhallisena eikä riehunut ennen jäljelle lähtöä, vaikkakin veto oli kova. Alkumakausta haisteltiin nätisti ja siitä kehotin "jälki" käskyllä etenemään ja Loki lähtikin nätisti eteenpäin. Nenä pysyi maassa ja meno oli varmaa, vauhti pysyi oikeastaan juuri sopivana. Kerran tai kaksi Loki teki pienen tarkastuksen jäljeltä noin metrin sivuun mutta en päästänyt pidemmälle ja poika palasi takaisin jäljelle. Kaato löytyi hyvin ja sorkka kiinnosti oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Namipurkki tyhjeni ja kovien kehujen saattelemana palattiin autolle. Tosi hyvät fiilikset jäi ja parin viikon päästä sitten uudestaan, silloin voisi ottaa pituutta jonkun 60m ja pyrkiä yhä pitämään meno rauhallisena ja koira keskittyneenä.

Jäljen jälkeen mentiin läheiselle pellolle tarkoituksena kuvailla koiria kun oli niin nätti päivä. Ei oikein tullut mitään, Loki keskittyi kakan syömiseen ja laiduntamiseen ja kamera tarkenteli mihin sattui. Lisäksi hieman ahdisti kun viime reissulla tuolla pellolla näin maassa vähintään Lokin kokoisen eläimen alaleukaluun hampaineen päivineen kahdessa osassa, yäääk. Tässä nyt kuitenkin jotain otoksia. Huomenna pääseekin pelastuskoira taas tositoimiin. Nyt on kyllä kiva tilanne, kun on toivottavasti viikoittaiset haku-, toko- ja agitreenit ja mejää pyrin tekemään parin viikon välein. Näin pysyy pieni poika tyytyväisenä!

Yhteiskuvaa

Fionakin innostui spurttailemaan ajoittain.

Lehmä laitumella

Näin se koipi nousee, ja koipi nousee näin!

Turkin värin tilanneanalyysi.

Poseerausyritystä, ei vaan yhtään pysynyt seisomassa kun yritin ottaa kuvaa sivusta.

Lisäys: Tajusin nyt vasta Mikon päivityksen luettuani, että tänään olisi ollut kooikertokoa Nuottaniemessä :o. En yhtään muistanut ja vähänkö ärsyttää kun ei menty vaikka oli käytännössä ihan vapaa päivä.

Ekat tokotreenit, oma agilityryhmä ja verestämistä

2011-09-30T19:47:00.001+03:00

Nyt on virallisesti alkanut syksy, kun blogi on siirtynyt syksyiseen ulkoasuun. Kävin eilen lenkillä etsimässä jotain kivaa paikkaa missä napsaista kuva yläbanneriin ja tämän postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Aloitetaan tokolla, nimittäin viime tiistaina oli Tulevaisuuden tokovalioiden ensimmäinen kerta (mihin minä pääsin :). Meitä tuli paikalle kolme, vaikka alunperin ilmoittautuneita oli seitsemän. Kato kävi maanantain ja tiistain aikana ja tämä on mielestäni juuri ryhmän tarkoitus, voi perua myöhäänkin jos ei jostain syystä halua/pääse. Sitten ei myöskään itseä katota pahalla jos joskus jätän menemättä kun laiskottaa :)

Paikalla oli Lokin lisäksi Retu-koikkeri ja Saimi niminen labbis. Koko tunti vietettiin tokomaisissa merkeissä ja kivasti saatiin harjoituksia tehtyä. Luoksepäästävyyttä otettiin kolme (vai peräti neljä) kertaa jokaiselle ja Loki oli oikein passeli. Pyysin lopuksi "tuomaria" tulemaan tarkoituksella vähän ylempää ja haastavammin että näkisin miten Loki reagoi. Tuolloin se ei malttanut pysyä paikallaan vaan hieman seikkaili siinä vierellä vähän sillä asenteella että "menehän siitä häiritsemästä - minä metsästän nameja", mutta namitarjoilun aikana seurasi vain kättä eikä välittänyt mitään kopeloijasta. Lopussa otettiin vielä näyttelykopelointia, seisoin Lokin vieressä ja Loki antoi räplätä kivasti.

Paikallamakuuta otettiin pariin otteeseen seisten kaikki rivissä ja jättäen koirat yhtäaikaa (ainakin se oli tarkoitus). Loki ei oikein meinannut pysyä (ei yllätys kun ei olla kertaakaan ennen porukalla tätä treenattu) joten en tiedä saatiinko koiria kertaakaan varsinaisesti yhtäaikaa jätettyä, kun Lokin pysymisaika oli niin lyhyt että olin kerennyt jo palata takaisin ennen kuin muut olivat ehtineet koiraa jättääkään :).

Loki oli muutenkin aika korkeassa vireessä koko ajan joten rauhallisemmat liikkeet ei ollut päivän teema, sivullakaan ei jaksanut kauaa paikallaan istua. Tuossa on selkeästi hieman hakemista että miten jaksottaa ne harjoitukset mistä palkataan leikillä ja ne missä pitäisi olla rauhassa. Toki nyt uusi tilannekin saattoi innostaa poikaa.

Seuraamista otettiin imutuksella ja perusasentoa melkein joka välissä. Hihna on näköjään myös oma haasteensa, kotona kun treenataan aina ilman hihnaa. Tuolla se tuntui koko ajan vievän solmuun käteni tai sitten häiritsi Lokin toimimista. Vapaaksi en uskaltanut päästää kun en luottanut siihen ettei Loki syöksyisi muiden koirien luo tai vaihtoehtoisesti jäisi auton alle kun parkkipaikalla treenattiin.

Tästä kuvasta muokkasin banneriin kuvan. Häiritsee vaan
tuo Lokin korva kun on väärinpäin. Huomatkaa pylväs
minkä photaroin hienosti pois kuvasta! :D

Kotiin kävellessä Loki oli vielä kovin energinen ja kotona sama touhu jatkoi, joten epäilen ettei tuo treeni väsyttänyt sitä juuri yhtään.. Sinällään hyvä ettei tietysti liikaa väsynyt mutta ensi kerralla voi ehkä vähän enemmän tehdä ja pojalta vaatia niin joutuisi käyttämään niitä aivonystyröitänsäkin. Kiva treeni kaiken kaikkiaan, toivottavasti saadaan ensi viikolla tarpeeksi väkeä uusiin treeneihin.

Sitten lajista toiseen. Eilen illalla kävin tutustumassa uuteen agilityryhmäämme mitä vetää Aino Pikkusaari (Kennel Toberoi) Sporttikoirahallilla Espoon Juvanmalmilla. Olin tyylikkäästi viisi minuuttia myöhässä kun paikan löytäminen oli vaikeampaa kuin oletin (miten sitä nykyään onkin aina heti ihan pulassa jos navigaattori ei löydä perille). Autoin radan järjestämisessä ja katselin tunnin minkä jälkeen juteltiin hieman Ainon kanssa.

Ryhmään kuului kolme australianpaimenkoiraa, valkoinen paimenkoira ja joku pienempi terrieri minkä rotua en heti tunnistanut. Meno näytti tosi kivalta ja olen tosi iloinen että saatiin Lokin kanssa paikka tuolta. Osan ajasta palkkailin yhtä aussieta jolla otti koville kaverin lähteminen emäntänsä mukaan radalle, siinä meinasi mennä sormet mukana :). Ryhmä harjoitteli sylikäännöstä ja opinpa siinä samalla hyvin (teoriassa..) itsekin miten se toimii. Ilmoitin halukkuuteni ryhmään Ainolle ja ensi viikolla onkin sitten sopivasti talvikaudenaloituspalaveri keskiviikkona ennen treenejä mistä jatketaan suoraan treenivuoroon, varmaan otan Lokin autoon odottelemaan tuon aloitustapaamisen ajaksi niin päästään siitä heti matkaan.

Loki löysi jotain ihanaa mönjää missä piti ensin kölliä ja sen
jälkeen kuljettaa vatsan sisässä makuuhuoneen matolle..

Kyselin ryhmäläisiltä onko heillä tapana tehdä lämmittelylenkkiä yhdessä ja ei ollut, veinkin sitten heti osan Tappi-perinnettä uuteen ryhmään kun erään kanssa puhuttiin, että voisi jatkossa nähdä siellä sen verran aikaisemmin että ehtii vähän kävelemään :). Tuo on hyvä senkin kannalta, että Loki ehkä siinä kävellessä tottuu vähän isompien koirien seuraan eikä niin panikoisi sitten radalla, siellä kun treenaa useampi koira yhtäaikaa. Saa nähdä miten tuo Lokilta sujuu... Häkin ajattelin ottaa Lokille ainakin alkuun että pääsee odotellessa häkkiin kuten on yleensä tottunut. Ensi kerralla Aino sanoi tekevänsä pienen radan mitä mennään, niin näkevät meidän tason. Toivottavasti ei olla ihan hirveä pettymys :D. Ei vaan, hyvin rehellisesti minä olen kertonut missä mennään.

Tositosi innoissani odotan ensi viikon keskiviikkoa! Näin ne tilanteet muuttuvat ja nyt meillä on sitten vakiotreenipaikka talveksi :). Hintahan tässä on suurempi kuin jos olisi seurassa, mutta ainakin opetus on laadukasta ja sitä vartenhan sitä töissä käydään että voi agilityt maksaa ;)

Loksutin kotiin tullessa hississä.

Jotta lajit eivät vallan loppuisi kesken, vielä hieman voisi kertoilla mejästä. Tänään käytiin siskon kanssa tekemällä Lokille huomiseksi jälki ja sen jälkeen lenkitettiin koiria samassa metsässä. Lokin jälkeen tuli loivahko kulma, kun eteen tuli lähes pystysuora kallio (joo, ehkä se jälkipaikka kannattaisi käydä ensin katsomassa ennen kuin alkaa verestämään). Pituutta oli ehkä joku 40-50m, tosi vaikea arvioida kun en ole mitannut askeleitani. Huomenna mennään ajamaan, nyt panostan Lokin rauhoittamiseen ennen suoritusta ja pidän sen lyhyellä hihnalla niin ei pääsisi haahuilemaan.

Tässä meikäläisen eräänä iltana television edessä askartelemat hienot mejämerkit, hienosti jäivät tänään puitakoristamaan ja ainakin 20 jäi vielä ylikin :). Satsista löytyy 2 vihreää (merkkaamaan polulta metsään lähtemistä ja alkumakausta), 2 keltaista (tulevaisuuden jäljen välillä olevia makauksia merkkaamaan) ja 2 punaista (kaadolle sekä paluumatkan polulta lähtemiseen). Minähän sain Tappien mejän aikana palautetta että merkkejä voisi jättää enemmän, joten jos nyt ei ole selkeästi merkattu niin ei sitten koskaan! ;)

Onnistuneen ohituksen resepti ja agiryhmään tutustuminen

2011-09-28T11:58:00.000+03:00

Syyskuu näköjään tykittää kesäkuukausien ennätykset merkintöjen määrässä, mutta minkäs teet kun kerrankin tapahtuu ja aikaakin on kirjoitella.

Meidän ohitusprojekti on ollut hyvin vaitonainen, tasan siitä syystä ettei mitään erityisempää muutosta suuntaan tai toiseen ole tapahtunut. Hetkittäin tuntui, että upottiin syvemmälle pohjamutiin, mutta viime aikoina on näkynyt valoa tunnelin päässä. Toissapäivänä käveltiin jopa useamman koirapuistossa olevan koiran ohitse täydellisessä kontaktissa! Loki kontaktissa siis, Fiona lyhyellä hihnalla takavasemmalla. Kun koulutan Lokia niin Fiona selvästi omaksuu sivussaolijan/seuraajan roolin, eikä usein edes rähjää. Jos Loki rähjää niin Fiona rähähtää samantien, usein toimii kumpaankin suuntaan. Eilen pistettiin sitten vielä paremmaksi, ensin Fionan kanssa kahdestaan koira melkein kontaktissa koirapuiston ohi (missä oli kyllä vain pieniä koiria), ihmisten ohittamista täydessä kontaktissa ja koirien ohittamista ihan läheltä vain pienellä rähjäämisellä. Lokin kanssa illalla tokon jälkeen täydellisessä kontaktissa samalla tiellä pienen mustan rauhallisen koiran ohi! Kuka tunnustaa kouluttavansa näitä öisin tai muulloin kun en näe.

Samalla tiellä ohittamista vältän yhä ja yllättävät liian lähelle ilmestyvät koirakot ovatkin nykyään murheenkryyni itselleni, koska tällöin koirista syntyvä mekkala ja hihnassa repiminen saa usein kirosanoilla höystetyn täsmälleen samanlaisen vastauksen hihnan toisesta päästä. Taitaa omistajallakin olla vähän huono hermorakenne.. Pitäisi vaan pystyä pitämään hihna täysin paikallaan, menemään pään sisällä rannalle ottamaan aurinkoa ja kymmeneen laskettua jatkamaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi tällaisia tilanteita ei hyvällä ennakoimisella tule vastaan edes viikoittain.

Ihan kauhean laatuinen kuva mutta menköön.

Meidän resepti hihnassa rähjäämiseen tällä hetkellä on seuraava (koskee enimmäkseen Lokia jonka rauhoittuminen tuntuu rauhoittavan Fionankin):

Vältä liian läheltä tapahtuvia ohituksia
Bongaa sopivalla etäisyydellä olevat koirakot tai siirry itse sopivalle läheisyydelle hyvien treenitilanteiden määrän maksimoimiseksi
Ota koira kontaktiin ja kehu rauhallisesti
Kun (toivottavasti, eihän muuten mitään treeniä tule) koirasi näkee toisen koiran anna sen hetki ihmetellä, kutsu koiraa huomioäänellä, nimellä tai muulla vastaavalla rauhoittavasti tai kehota jatkamaan matkaa yhtä rauhallisella äänensävyllä
Odota, että koira itse päättää luopua toisen koiran tuijottamisesta ja lähtee mukaasi, älä itse vedä koiraa poispäin!
Mikäli koirasi tuntuu menevän liian kierroksille tai ei muuten malta luopua tuijottamisesta tai alkaa haukkua/murista, voit hieman varovaisesti vetää hihnasta korostaaksesi "mennään" käskyä. Pysy yhä erittäin rauhallisena takapakin minimoimiseksi!!!!! Niele kiukkusi, hyväksy mahdollinen rähjäys ja toista ensi kerralla pidemmällä etäisyydellä toiseen koirakkoon.
Kun koira tulee luoksesi ja jatkaa matkaa, palkkaa ja kehu rauhallisesti.

Tästä toivottavasti useiden (kymmenien? satojen?) toistojen jälkeen (epävarma) koira oppii, että ohimeneviin koiriin ei tarvitse reagoida vaan kannattaa jatkaa matkaa luonasi namien toivossa.

Kohta 5 on tuntunut olevan meille aika oleellinen, eli että Lokin tulee itse tehdä päätös toisen koiran ja omistajan tottelemisen/seuraamisen/namin metsästämisen välillä. Että se itse valitsee mitä tekee eikä niin, että omistaja valitsee koiran puolesta. Yritin keksiä miten kirjoittaisin tähän mikä logiikka tai toimintaperiaate tuossa syvellisemmin on, mutta en saa ajatusta puettua sanoiksi. Ehkä se jotenkin liittyy siihen samaan, kuin miten ihminen oppii paremmin tekemällä ja oivaltamalla itse kuin jos joku muu tekee asiat puolesta. Tänään ei selvästikään oikein ajatus kulje.

Asiasta agilityyn, menen tänään tutustumaan uuteen mahdolliseen (yksityiseen) talvikauden treeniryhmäämme! Kouluttaja ja hänen koulutustekniikkansa, -metodinsa ja -periaatteensa kuulostavat tosi lupaavilta, joten erittäin innoissani menen tutustumaan menoon. Mikäli kaikki menee hyvin (tai lähinnä mikäli mitään odottamatonta negatiivista) ei tapahdu, niin minulla ja Lokilla alkaa viikottaiset agilitytreenit ensi viikon keskiviikkona! :)

Tokoa ja aksavideo

2011-09-27T14:18:00.001+03:00

Olen innostunut tokosta viime aikoina ja ajattelin hieman listata mitä Loki tällä hetkellä osaa. Nyt kun meidän The Treenitkin kohta pääsevät alkamaan :) (Tulevaisuuden tokovalioissa on muuten jo 17 jäsentä!). Eli tämä on tilanne ennen kuin aloitetaan meidän toivottavasti viikottaiset (tavoitteelliset!) tokotreenit:

0. Perusasento
- Pistän tämän ihan erikseen :). Tulee pienellä käsiavustuksella sivulle, yleensä melko oikeaan kohtaankin jopa. Tosi paljon sisäistänyt sivulletuloa lisää ihan viime viikkoina. Kauaa en ole vieressä istuttanut, ehkä 5 sekuntia vaatinut kontaktia ennen palkkaamista. Seuraamisesta pistää pepun hienosti takaisin maahan pysähdyttäessä.

1. Luoksepäästävyys
- Ihmisestä riippuen pysyy tai ei pysy perusasennossa. Suvin kanssa viime perjantaina ei reagoinut mitenkään. Tuntemattoman ihmisen kanssa en usko että pysyy vaan pakittaa tai sitten menee tervehtimään, riippuu miten pelottava ihminen on.

2. Paikalla makaaminen
- Kotioloissa pysyy kyllä ihan hyvin kun kävelen ulko-ovelle ja takaisin. Ulkotiloissa? No sen näkee kohta. Ei ole aikaa vielä lisätty juurikaan, lähinnä kävelen max parin kymmenen metrin matkan, käännyn ja palaan.

3. Seuraaminen kytkettynä
- Ei meidän seuraaminen vielä mistään ole kotoisin, imutusvaihetta parilla askeleella mennään vasta. Eilen löytyi oikea herkku imutukseen kun pistin juustoviipaleen suikaleiksi. Loki meinasi jopa pistää lähelle tulevan Fionan suikaleiksi ettei vain tulisi apajille.

4. Seuraaminen taluttimetta
- Sama kuin edellinen.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- Vähän ollaan viime päivinä testailtu, ei mene vielä liikkeestä vaan yleensä vaatii että pysähdyn kesken kävelyn.

6. Luoksetulo
- Meidän paras liike! :D Jää ihan hyvin ja tulee sivulle pienellä käsiavustuksella kun kotona treenailen.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä
- Ei olla treenattu.

8. Estehyppy
- Isän syntikkateline on ajanut n. 5cm korkean esteen virkaa makkarin lattialla. Seison toisella puolella ja heittelen nameja edestakaisin niin Loki pomppii puolelta toiselle. Juuri tajusin, että olen käyttänyt sanaa "hyppy"-mikä on myös agilitykäsky, eli ehdottomasti pitää vaihtaa tokon hypyn käskysanaksi vaikka "este".

9. Kokonaisvaikutus
- Hyvä kysymys!

Odotan jo innolla treenejä. Myös siksi, että Lokille tekee tosi hyvää nähdä itseään reippaasti isompia koiria. Tajusin yksi päivä, että meidän sosialistaminenhan on käytännössä jäänyt ihan puolitiehen kun ollaan enimmäkseen nähty pieniä koiria. Treeniryhmään kuuluu mm. nöffi: iso JA musta koira, mahtavaa! :) Jospa poitsun itsetunto siitä pikkuhiljaa kasvaisi, kun huomaa että näkösällä voi olla ilman että jokainen tulee iholle. Ja että isotkin koirat voivat olla kilttejä eivätkä aina ole suinpäin metsästämässä pieniä kilttejä kooikerpoikasia.

Ethän syö minua!

Uskalsin jo viime viikolla asettaa meille tavoitteeksi ensi kesänä tokon alokasluokassa kisaamisen epiksissä! Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta nyt on ainakin sellainen olo ettei se ihan mahdotonta olisi. Jos vaan into pysyy omistajalla yhtä kovana kuin nyt, viime aikoina on treenattu jotain tokoon liittyvää päivittäin. Ainakin perusasentoa ja seuraamista joka päivä pikku pätkä, kun se on vähän jäänyt.

Suvi kuvasi viime perjantain agilitytreeneissä Lokista videota, kiitos! Sain ohjeita videon perusteella Tamperelaisilta "verkkokouluttajiltani", että pitäisi käyttää namilätkää kontakteilla ja renkaan takana. Ei saisi palkata kädestä! Miten se aina unohtuukin, vaikka sitä on ihan Lokin vauva-ajasta asti yrittänyt sisäistää. Ei sen tärkeys lopu varmaan koskaan, ainakaan tällaisella koiralla joka ei muutenkaan irtoa niin hyvin. Lisäksi pitäisi ostaa treenitaskut (ajattelin tilata kooikerhondje ry:n joukkotilauksessa), ettei tarvitsisi piilotella lelua noin epäkäytännöllisesti selän takana.......

Ihan ekassa pätkässä rengas menee ohi, sitä ei oltu otettu tuolla kerralla yksinään joten ei mikään ihme. Ei mene rengas noin pitkän radan osana vielä siis. Lisäksi tuo kohta kun mennään rata toisinpäin eli aloittaen renkaasta, oli sitä minkä improvisoin täysin ja siksi nuo hypyt menee ihan niin sanotusti reisille :). Lisäksi ohjaukseni on epäselvää ja heilun yhä kuin heinämies. Positiivista sen sijaan on jälleen Lokin vauhti ja "eteen"-käskyn toiminta eli Loki meni viimeisenkin hypyn vaikka jäin jälkeen (lelu tosin lensi liian myöhään, siksi Loki kääntyi hypyn jälkeen takaisin.

Eilen illalla harjoiteltiin vähän kontakteja sohvatyynyn kanssa namilätkän avulla. Poika tajusi heti mihin piti pysähtyä. Ai miten niin ohjaajan pälli toiminta on kehittymisen esteenä?

Tampereen pentunäyttely

2011-09-26T15:37:00.001+03:00

Vaikka olin viikonlopun Tampereella ilman omia koiria, en silti malttanut olla täysin ilman koiratonta tekemistä. Kaupissa järjestettiin sunnuntaina pentunäyttely mihin oli ilmoitettu 4 kooikerhondjea joten tokihan minun piti pongahtaa paikalle. Kameran otin mukaan ja kuvaaminen oli kivaa, mutta kuvia katsoessa alkoi (taas) ärsyttämään laatu. Pidin aukon koko ajan 6,3:ssa jotta zoomaaminen onnistui ilman sen kummempia säätöjä ja kuvathan tietysti olivat sen mukaisia. Kuvia löytyy kuitenkin täältä lisää.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että olen luvannut palkita itseni saadessani maisterin paperit käteen ostamalla niin tykin kameran ettei pariin vuosikymmeneen tarvitse sitä enää päivittää. Siinä vaiheessa tosin pitäisi ostaa asunto ja autokin, että saa nähdä miten kamerahankkeen loppupeleissä käy.

Kooikerkehän lisäksi katsoin kun tutun shelttipentunen oli debytoimassa vauvaluokassa ja sitten kuvailin vähän pk holskuja, kun ne sattuivat olemaan huomattavan sankoin joukoin paikalla samassa kehässä ennen shelttejä. On ne vaan ihania otuksia, vaikka nimistä ei ollutkaan mitään tietoa. Holskuväki oli muuten jotenkin melko katu-uskottavaa väkeä verrattuna vaikka kääpiökoiraporukoihin, en tiedä oliko se pelkästään nuo hyeenamaiset koirat vai mikä. Jos minulla olisi holsku niin ulkoiluttaisin sitä pelkästään risaisissa farkuissa, niittivyössä ja jossain päheessä nahkatakissa B)

Kooikereissa oli paikalla 3 Burning Red's pentua ja yksi Estaika's pentu (Estaika's Flare). Hengailin siinä aikani ja kuvailin haukkuja, tulipa nähtyä pentusten kasvattajaa Ninniäkin pitkästä aikaa.

Burning Red's Amazing Do-Little ROP-pentu

Burning Red's Amazing Rosebud VSP-pentu

Estaika's Flare josta en harmiksi saanut kasvokuvaa

Burning Red's Amazing Heffalump

VSP-pentu Fasu oli kyllä kovin leikkisä ja suloinen tapaus dumbo-korvineen, mielenkiintoista nähdä mitä pikkuisesta kasvaa.

Sitten kipinkapin shelttikehään, missä debytoi pieni syötävän suloinen lutuinen Nitro.

Bluemeadow’s Zi Mei Lan hienosti vauvapentujen toinen

Nitroa olen pariin kertaan nähnyt ihan pienestä asti ja siinä on kyllä suloisin sheltti mitä olen nähnyt. Ilme on jotenkin niin hellyyttävä että tekisi mieli vain rutistaa.

Sitten sarjaa muita kuvia:

Ihana sähikäissheltti josta tulee aivan upea miniagilitysheltti <3

Siskosten välistä painia

Pusu veljeltä, ihanaa :)

Paksu(pentu)turkkisin sheltti mitä olen nähnyt.

Oli siellä karvan välissä nassukin!

Muuta koirahommaa ei viikonloppuna ollut, mutta tulipahan suoritettua viimeinenkin tentti pois alta. Oli myös tosi kiva tulla kotiin kun täällä odotti pari epäileväistä tuomasta eteisessä häntä vipattaen kun avasin oven <3. Se on kyllä jännä miten koiralta nuo haisevat kun on itse ollut pitkään pois. Ei sitä hajua kotona huomaa. Tuoltakohan minä haisen tuntemattomien ihmisten neniin, ihanaa :D

Agilityä, vähän tokoa ja uusia kooikerkavereita

2011-09-23T22:59:00.001+03:00

Taika, Gimma, Loki ja Miko

Tänään käytiin taas Suvin siivellä Kivikon agilitykentällä. Pihalla meitä tuli tapaamaan Petra ja hänen kooikerinsa Taika (Estaika' Christabel) ja Gimma (Estaika's Gossip Girl) 3kk 3vk. Koirat pääsivät hetkeksi painimaan vapaana ja Loki löysi heti yhteisen sävelen Gimman kanssa. Gimma oli kovin reipas ja rohkea pentu eikä epäröinyt hetkeäkään pistää Loki matalaksi :). Loki tosin köllähteli ihan köllähtelemisen ilosta kun oli ihana tyttö leikkikaverina.

Mä köllähdäääään!

Hurja pentu ja tappajan naskalit

Ei hajuakaan mitä tässä tapahtuu.

Mielenkiintoinen asento pysähtyä lepäämään :)

Aikansa painittuaan pistettiin koirat kiinni ja alettiin koota Suvin kanssa rataa missä oli hyppy-puomi-hyppy-hyppy-muuri-putki-rengas. Lokin kanssa en mennyt puomia vaan keskityttiin taas renkaaseen, mikä ei mennyt yhtään niin hyvin kuin viimeksi. Loki myös hieman niskuroi ja haisteli vähän liian intensiivisesti kenttää eikä tullut kutsusta luokse. Selvästi alun painit olivat väsyttäneet poikaa niin että ylimääräinen energia oli jo kulutettu ennen kuin pääsi radalle. Kun sain sen kontaktiin ja mukaan lähtöön niin siitä kyllä meni aina tosi innokkaasti loppuun asti. Otin kuitenkin Lokin kanssa viime kertaista selvästi vähemmän toistoja. Vaikka se tuntui olevan vähän kierroksilla niin ei silti keskittymiskyky oikein riittänyt olennaiseen. Rengas (mopon harjoittelurengas) radan osana ei tänään sujunut. Muuri sen sijaan menee nykyään jo hienosti.

Toisella kerralla otettiin tuota samaa rataa toisinpäin - mikä meni aivan päin puuta kun en yhtään ajatellut ohjaamista ennen kuin lähdettiin. Vähän seurasi säätöä mutta meni se lopulta jotenkuten. Suvi kuvasi videota mutta meidän videossa en kyllä usko olevan kauheasti katsottavaa tältä kerralta. Sitten vielä vähän kontakteja harjoitustasolla ja leikit perään. Lopuksi kuvailtiin vielä hieman koiria, tässä jotain otoksia.

Gimma ei yhtään tykännyt olla kiinni tyhmässä seinässä.

Ei sen puoleen Lokikaan joka metelöi melkein nonstoppina.

Taika osasi olla nätisti.

Taika ja Miko sivusta.

Miko ja Taika toisesta sivusta.

Otettiinpa Suvin kanssa ihan lopuksi hieman tokon paikallamakuuta ja testasin Lokin luoksepäästävyyttä - pysyi hienosti sivulla kun Suvi kävi räpläämässä. Tosin oli tuttu ihminen mutta halusin ihan vaan testata miten Loki tuohon tilanteeseen reagoi. Pikkaisen tein sivulletuloa mikä meni tosi hyvin.

Yhteensä kolme tuntia meni reissussa, josta tosi pieni osa oikeastaan tehtiin Lokin ja Mikon kanssa agilityä. Niin kiva oli jutella ja katsella kun koirat peuhasivat.

Lokin kaverit.

Nyt on toivottavasti Loki väsytetty pariksi päiväksi (hah), kun itse lähden huomenna Tampereelle jossa olen maanantaihin asti jolloin suoritan toivottavasti maisterin tutkintoni viimeisen tentin ja tulen sen jälkeen takaisin Espooseen. Koirat jäävät tänne porukoiden hoidettaviksi. Jotenkin ei yhtään huoleta miten haukut pärjäävät, enemmän mietityttää miten oma eroahdistukseni selviää parin yön eron omista mussukoista..

Mä tulin voittamaan!

2011-09-21T16:45:00.000+03:00

Eikun siis tulen voittajaan, piti sanomani. Maksoin maanantaina kummankin päivän ilmoittautumismaksun Lokille voittajaviikonlopulle, eli Helsingin Voittajaan ja Voittajaan ollaan nyt sitten menossa. HeW tuomari epäilytti pitkään, mutta eipä tuo ole niin justiinsa.. Nyt kyllä satavarmasti mennään kun yhteensä 110 euroa mokomasta huvista maksoin.

Nyt olisi sitten kaikki loppuvuoden näyttelyt maksettu ja kalenteriin merkitty. En sen kummempia ihmeitä odottele, mutta olisihan se kiva jos ei H:ta tai ainakaan sitä huonompaa kovin montaa saisi. Tuo poitsu muuttuu niin kovasti tällä hetkellä, että ei siitä kyllä tiedä yhtään minkälainen on loppuvuodesta, joten vähän on semmoinen olo kuin ostaisi sian säkissä tuon voittajailmon kanssa. Voi olla että mustuainen koira on, tai sitten ihan karvaton :). Eipä sitä pärjäämään siis lähdetä, tykkään vaan niin kovasti tuosta tunnelmasta.

Alkuviikosta vein postiin tilauksen Lokin DLA-tutkimuksesta. Piti jättää lappu jo kesäpäivillä, mutta lomakkeita ei ollut enkä ole tätä ennen saanut aikaiseksi sitä postittaa. Mutta nyt noin kuukauden päästä saadaan tietää minkälaisia haplotyyppejä Lokista löytyy. Toivottavasti siitä on jotain antia kooikerhondjien monimuotoisuustutkimukselle. Kovin mielenkiintoista on kyllä itsekin nähdä mitä haploja pojassa on nyt kun olen aiheeseen perehtynyt ja tiedän jopa mitä se tarkoittaa, kiehtova maailma tuo perinnöllisyysbiologia!

Loksutin alias Harmulainen

Haplotyypit: Kooi007 & Kooi1337 ;)

Harmitti, ettei tänään tullut lähdettyä ensimmäisiin tokoryhmän treeneihin. Lokia en tosiaan uskaltanut vielä viedä ja kun alkoi satamaan niin ei sitten Fionakaan olisi siellä tykännyt olla. Joten jätin sitten itse välistä itse järkkäämäni treenit, mutta sattuuhan tuota. Ensi viikolla sitten entistä innokkaampana mukaan.

Loki 10kk

2011-09-20T17:12:00.000+03:00

Tänään 20.9 Loki-junnu ylitti kymmenen kuukauden iän. Yleensä ihmiset ihmettelevät että miten koira on jo noin ja noin vanha, minä ihmettelen miten tuo on vieläkin noin nuori. Tuntuu kuin se olisi ollut jo kotona iäisyyden. Mutta onhan se ihan vauva vielä (onneksi!).

Paino: 10,2 kg (tämä Espoon vaaka näyttää n. puoli kiloa vähemmän kuin kotivaaka millä Loki on 10,8kg)
Säkä: 39-40cm (ei ole mitattu pitkään aikaan, mutta tuskinpa se mihinkään tuosta enää kasvaa)

Kuvat on aika surkeita sisällä pimeällä eilen otettuja ja jos ilme on surkea niin se johtuu siitä, että Loki oksensi noin puolen tunnin päästä kuvien ottamisesta, kuten aiemmin tänään kirjoitetusta merkinnästä kävi ilmi. On se kyllä vaikea kuvata koiraa itse, vaikka saan minä sen seisomaan ja tapittamaan paikoillaan mutta ei siinä ole yhtään sitä innostuneisuuden meininkiä kun vaikka 9kk otetuissa kuvissa. Lisäksi tästä asunnosta ei löydy mitään hyvin valaistua kohtaa missä ei tulisi varjoa koiran taakse (siksi Loki on kuvattu näissä kuvissa kolmessa eri paikassa, mm. sohvalla).

Mielestäni Loki näyttää turkikkaammalta kuvissa mitä oikeasti on. Tuo turkki elää kyllä koko ajan, joka toinen päivä katson että onpa kivan oranssia turkkia tulossa selästä ja toisena päivänä huomaan ihan selkeän mustan raidan uuden turkin kohdalla. Ota tuosta nyt selvää.

Koska vasta nyt huomasin ottaneeni kaikki kuvat samalta puolelta (järjen jättiläinen), tässä yksi random otos missä näkyy toista kylkeäkin.

Kaitalammen kauhut

2011-09-20T09:01:00.003+03:00

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa pitkästä aikaa pitkällä kävelyllä kunnon maastossa. Askelmittariin tuli askelia yli 13000 mikä mittarin omistajan askeleen pituudella tarkoitti yli 10km matkaa. Aikaa meni yli viisi tuntia, toki pariin kertaan piti pysähtyä eväitä syömään.

Fionaa tarjouduttiin kantamaan useaan kertaan, mutta enimmäkseen se pinkoi syliä karkuun minkä pikkujaloistaan pääsi. Toisaalta kai sillä oli vieläkin ylimäräistä energiaa, niin suurilla hevosvoimilla veti hihnassa suuren osan matkasta.

Lokin en antanut vetää kertaakaan koko reissun aikana, mistä seurasikin että osa matkasta käveltiin muusta porukasta perässä pysähtyen ja taas matkaa jatkaen. Fiona meni oman hihnan kuljettajansa kanssa edellä. Tämä oli toisaalta ihan hyvä, koska koiria tuli vastaan aika paljon ja Lokin kanssa ohitus sujuu näppärämmin jos Fiona ei örise vieressä.

Koska oli nätti aurinkoinen päivä ja väen määrä sen mukainen ja Kaitalammen alueella koirat on muutenkin pidettävä koko ajan kytkettynä (damn you suomen lainsäädännöt) ei haukut saanut juosta vapaana kuin parin rämeikön ajan. Lokille teki tuskaa kävellä parin metrin päästä lammen rannasta, IHAN joka välistä se oli kiskomassa veteen. Koska Kaitalammen koko alueella on myös kielletty koiran uittaminen, ei me tietenkään kunnollisina koiran omistajina päästetty hurttia veteen.

Ulkoilutin kameraa pitkästä aikaa mukana ja napsin päälle 270 kuvaa. Jotta elämä ei olisi niin mukavaa, huomasin viimeisen vartin aikana, että koko reissun ajan kameran tarkennus oli asetettuna kertatarkennukselle.. Sehän sitten tarkoitti sitä, että yli puolet kuvista oli epätarkkoja pelkästään tuon asetuksen takia. Lopuista vähemmän huonoista valitsin muutamia mitkä pistän tähän postaukseen. After all, yllättävän paljon kuvia voi pelastaa parilla ylimääräisellä sharpeningilla ja valotustakin voi jelppiä levelsillä tai muulla kivalla kikalla.

Moi oon Loki ja tässä on mun korvakarvat.

Lokin suusta kerran reissun aikana revittiin kokonainen paistettu kanan rintafile (???), minkä nappasi maasta. Samoin se veteli kyllä muutakin naamaansa matkan aikana. Liekö joku noista tuonut jotain pöpöjä, mutta eilen Loki illalla vinkui kovin levottomana ja oksensi syömänsä ruoat pihalle. Yöllä oksensi vielä kerran mahahappoja. Tänä aamuna houkuttelin sen syömään vähän ja ne on toistaiseksi pysynyt sisällä. Toivottavasti menisi tuolla ohi. Harmittavaa kyllä, että nyt en uskalla viedä Lokia huomisen ensimmäisiin järjestämiini tokon omatoimitreeneihin :(. Enkä viitsi vaihtaa tilalle Fionaakaan siltä varalta, että tuo on tarttuvaa.

On se vaan säälittävä kipeä koira. Jospa olisi jo tänään parempi.

Tulevaisuuden tokovaliot

2011-09-18T17:28:00.005+03:00

Pk-seutulainen, kiinnostaako toko?

Ladies and gentlemen, boys and girls. Sallikaa minun esitellä uusi tyylikkäämpääkin tyylikkäämpi Facebook ryhmä nimeltä Tulevaisuuden tokovaliot. Ryhmän tarkoitus on toimia pääkaupunkiseutulaisten foorumina sopia yhteisiä (omatoimi)tokotreenejä. Ei pääsyvaatimuksia, myös jo tokovaliot voivat liittyä ;)

Koin, että itselläni oli tarve kerätä treeniryhmä tokoa varten, sillä itsenäisesti ei tule minun ainakaan treenatuksi tokoa niin paljon kuin varsinaisesti haluaisin ja toivoisin. Nyt kun on sovittu aika ja paikka niin on hieman virallisemman tuntuista joten tulee helpommin lähdettyä. Alustavan kyselemisen jälkeen kiinnostuneita löytyi jo muutamia joten ajattelin testata mitä tuosta tulisi.

Nyt jäseniä on jo neljä ja lisää liittyy koko (?) ajan! Ensimmäinen treenikerta pidetään ensi viikon keskiviikkona klo 17.00 Leppävaaran urheilupuiston parkkipaikalla. Paikka ja aika vaihtelevat todennäköisesti viikottain. Aiheen voivat osallistujat valita vapaasti, joka kerta voisi pyrkiä ainakin luoksepäästävyyttä ja paikallamakuuta ottamaan. Myös näyttelyjuttuja voidaan tottakai treenata. Oikeastaan ihan mitä vain voidaan tehdä. Lähinnä oleellista on vain, että kouluttajaa ei ole vaan lähinnä treenataan yksin ryhmässä.

Kiinnostuneet osaamistasoon, rotuun ja ikään katsomatta tervetuloa joukkoon kirjavaan! :)

Palautus maan pinnalle

2011-09-17T16:31:00.002+03:00

17.09.2011 Hyvinkää rn, JUN H

Tänään tuomari Leila Kärkäs piti huolen, ettei vaan pääse nousemaan usko Lokin ulkomuotoon liian suuriin sfääreihin. Ehkä ihan hyväkin?

Loki oli ainoa uros, mutta siinä kun katselin kuinka vähän erinomaisia muut rodut saivat, alkoi usko loppumaan enkä jaksanut toivoa liikoja. Loki istuskeli sylissä siinä kun odoteltiin omaa vuoroa ja oli kovin rauhallinen. Kävipä joku nainen kyselemässäkin, että mikä tämä rotu on kun on noin nätisti ja hiljaa. Tunsin itseni vähän tyhmäksi kun siinä selittelin kuinka rotu on kovin aktiivinen ja vilkas samalla kun Loki työnsi pään polvieni väliin sen näköisenä että pääsispä jo nukkumaan.. Kun vihdoin oli meidän vuoro mennä kehään niin Loki käyttäytyi ihan hyvin, seisoi vapaasti mielestäni nätisti, antoi ronklata maassa (pöytää eivät saaneet) ja ravasi oikeastaan näteimmin kun on koskaan missään ravannut, kiitos asfalttialustan. Tuomari silitteli Lokin selän karvoja pariinkin otteeseen ja luulin kommenttia tulevan turkin vähyydestä. Kovin kauan Loki sai pönöttää kun Kärkäs saneli arvostelua minkä jälkeen sain keltaisen nauhan käteen ja arvostelun missä luki näin:

"Hyvät mittasuhteet omaava uros jolla saisi olla parempi sukupuolileima, hieman korkea otsa muuten hyvä pää, hyvät silmät ja korvat, hyvä kaula ja ylälinja, hieman luisu lantio, tasapainoiset riittävät kulmaukset ja luusto, liikkuu riittävällä askelpituudella, kauttaaltaan vielä hieman kapea, hyvä karvan laatu, punaisessa melko paljon mustia karvoja, miellyttävä käytös"

Kyllä tuosta Lokin tunnistaa: sukupuolileima [jännä kyllä miten maskuliinisuus on mainittu aiemmin, mutta onhan tuo kieltämättä vähän neitimäinen sekä käytökseltään että ulkonäöltään], korkea otsa [tätä en kyllä ehkä tunnista], luisu lantio [no joo ehkä vähän], kauttaaltaan vielä hieman kapea [onhan toi kevyt ja ruikku], punaisessa mustia karvoja [true]. Karvan vähyyden mainintaa olin kyllä odottanut enemmän kuin mainintaa väristä. Tuomari oli mielestäni ihan miellyttävä ja selitti tuomaroinnin jälkeen vielä että sukupuolileimaa olisi kaivannut lisää ja toivoi että turkin väri puhdistuu kasvun myötä. Ja jos jotain positiivista vielä haluaa etsiä, niin oli kiva että nuo puutteet oli mainittu noin konkreettisesti eikä mitenkään "tarvitsee aikaa" tai "pitää saada vielä kehittyä" itsestään selvällä diibadaaballa.

Paikalla oli Lokin lisäksi kolme Bella Belleza's kennelin koiraa, jotka saivat:

Bella Belleza's Dicha JUN EH
Bella Belleza's Doris JUN EH
Bella Belleza's Cindy AVO sai ainakin SA:n ja ilmeisesti myös sitten sertin olle ROP jos olen oikein ymmärtänyt nämä uudet säännöt. Onnea tytöille!

Ennen omaa vuoroa kävimme Lokin kanssa tyttöjä moikkaamassa, mutta melko ärhäkkää palautetta pieni poika sai 13kk ikäisiltä siskoksilta ja niiden emältä. Pikaistiinkin melko pian takaisin oman häkin viereen odottelemaan.

Päivän sujumisen voisi siis kiteyttää legandaarisesti että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :). Lokilla oli tylsää, minulla oli tylsää ja mitään ei jäänyt käteen (no ehkä tuon keltaisen nauhan voisi pistää vaikka yhteen mejäpyykkipoikaan roikkumaan?).

Kotiin tultua otin Fionan mukaan ja käytiin läheisessä koirapuistossa missä Lokikin sai vähän nauttia vapaudesta tylsän päivän jälkeen.

Kehään menossa

Wiiii!

Tavoitteellinen näyttelyharrastaja voisi ehkä Lokin suhteen todeta, että sille voisi antaa aikaa kehittyä ja kasvatella rauhassa turkkiaan. Koska olen kuitenkin uusi ja liian innokas, on minulla Lokin pään menoksi vielä neljä näyttelyä tänä vuonna :). Tokihan erkkariin pitää mennä ja voittaja-viikonlopun arpajaisiin menen ehdottomasti haistelemaan tunnelmaa kun kerran vielä junnuihin päästään.

"Olisit uskonut kun sanoin, että eikö tänään voisi jäädä peiton alle nukkumaan..."

Agiliitämistä ja aikuisruokaa

2011-09-16T16:59:00.000+03:00

Alkaa selvästi mielikuvitus loppumaan näiden harrastuksista kertovien päivitysten kanssa, mutta nimetään sitten tylsästi. Tänään käytiin Suvin ja Mikon kanssa I-HAH:in kentällä Kivikossa pitkästä aikaa agilityä testailemassa.

Kävin matkalla ostamassa Lokille sapuskaa ja samalla nappasin mukaan uuden repimislelun missä on karvaa ja vinku. Oikein passelilta vaikutti ainakin tämän kerran perusteella, Loki oli ihan innoissaan lelusta. Ainoa huono puoli tuossa on, että se lentää huonommin kuin munalelu ja useammin kuin kerran heitin sen hypystä sivuun sillä seurauksella että Loki kiersi hypyn. Tänään teema oli rengas, sillä kentältä löytyy oikein mainio aloittelijoille tarkoitettu mopon rengas kiinnitettynä lankkuun, eli koira ei voi mennä väärästä välistä. Ensin mentiin rengasta yksinään ja lopussa mentiin jo radan osana, pätkällä hyppy-rengas-putki. Hienosti meni poika! Lisäksi treenattiin kontakteja lähes maan tasalla olevalla "treeni A:lla", eteen lähetystä kolmen hypyn ja putken suoralla yhdistelmällä sekä muuria radan osana (hyppy-putki-muuri-hyppy). Oli jotenkin tosi kivat treenit, Lokilla riitti virtaa koko ajan ja lelu oli juuri täydellinen palkka. Kiitos Suville kun otitte meidät taas mukaan!

Matkalla kävin tosiaan Kannelmäen Eläinkauppa Megaeläimessä ja mukaan lähti uutta ruokaa nimeltä ANF Holistic Adult Canine.

http://www.bestpremiums.fi/anf-holisticdog.html

Lokilla kun on ikää jo melkein 10kk, olisi hyvä aika siirtyä aikuisruokaan. Eipä tuolla tosin mitään kiirettä ole, mutta ei huvittaisi enää kauaa maksaa tuota törkeän kallista Virbacin Dermatology Junior ruokaa mitä Loki on syönyt pikkupennusta asti kun mahataudin takia tuohon vaihdoin.

Huomenna onpi siis Lokin toinen junnunäyttely missä on tuomarina Leila Kärkäs ja koikkereita vain 4. Ihmettelin miksi tuolla on noin vähän koiria vaikka on Hyvinkäällä, mutta ehkäpä kaikki eivät pidä tuomarista kun ilmeisesti voi olla melko tiukka ja, noh, kärkäs. Pitää ehkä henkisesti alkaa valmistautua siihen Hyvään..

Mä ansaitsisin kyllä vähintään Täydellisen!!!

Sadepäivän mätsäri

2011-09-14T22:02:00.000+03:00

Tänään pohdin koko päivän lähteäkö vai ei lähteä mätsäriin Koneen kentälle, sen verran myrsyisää säätä ja sadetta piti olla koko päivän. Neljän aikoihin kuitenkin sadetutkat lupailivat sadetonta juuri sopivasti kolmisen tuntia eteenpäin eikä satanut kun pääsin töistä joten lähdettiin kuitenkin. Loki on viime päivinä vähän ilmoitellut liioista energioista, joten oli kiva päästä viemään se johonkin väsymään.

Haettiin matkalla Suvi ja Miko ja ajeltiin mätsäripaikalle. Ilma oli selkeästi verottanut osallistujia, pieniä pentuja ei tainnut olla edes kolmeakymmentä. Tuomarina oli Marjo Heikka, havannankoirien kasvattaja Bannera's kennelistä. Hieman alkoi sataa kehien alussa ja istuskeltiin Lokin kanssa retkituolilla sylikkäin sateenvarjon alla.

Lokin numero oli 112 eikä kauaa mennyt kun olikin jo oma vuoro ja sadekin sopivasti taukosi. Innostin Lokia kehässä ja sain sen esiintymään aika reippaasti, häntäkin heilui ajoittain. Lokin ongelmakohta eli ravaaminen nenä maassa ei tällä kertaa ollutkaan ongelma, mitä nyt Loki piti kontaktia melkein koko ajan. Jos ei pidä niin sitten menee nenä maahan. Pitäisi ehkä mennä lujempaa. Ensimmäistä kertaa koskaan pöytää lähestyttäessä Loki yritti itse hypätä pöydälle. Upeaa, olen siis onnistunut ehkä jopa luomaan positiivisen assosiaation pöytään. Räplääminen meni tosi hienosti, pöydällä oli kuin kotonaan ja hampaat antoi katsoa kuten aina. Olen niin ylpeä tuosta pojusta. Jotenkin ollaan sen verran usein käyty esiintymässä etten itsekään enää onneksi niin paljon jännitä. Maltan myös saada pojusta irti jotain muutakin kuin vain pönötystä hievahtamattakaan. Voisin jopa sanoa, että meillä on hauskaa kehässä :). Lokin parina oli chihuahua, josta tuomari sanoi että vähän taisi kylmyys haitata esiintymistä. Perään hän sanoi, että koikkeri saa tänään punaisen kun "liikkui niin erinomaisen upeasti".

Ennen värikehiä alkoi sataa ja kun punaiset mentiin kehään oli Loki jo vähän märkä. Se oli myös väsynyt ja ehkä olin itsekin (tai ärsyyntynyt ilmaan) ja aika menikin pönöttäessä paikallaan. Tuomari pisti meidät kolmospallille eli tulos oli PUN3. Jee, meidän toinen sijoittuminen mätsärissä! Tuomari taisi tykätä koikkereista, sillä pienten pentujen sinisissäkin sijoittui koikkeri. Palkinnot olivat mielestäni normaalia paremmat, paketeista löytyi eukanuban herkkusäkki, kaksi pussia possunnahkaluita, lelu, ruusuke ja pokaali. Minulla oli kamera mukana ja Suvi nappasi Lokista palkintokuvan, kiitos kuvaajalle!

Nyt voi suunnata hyvillä mielin lauantain näyttelyyn, johon on muuten ilmoittautunut Lokin lisäksi vain 3 kooikeria. Harmi ettei Lokin turkin tilanne ole yhtään sen parempi kuin viime näyttelyssäkään, joten en oikein jaksa uskoa että tälläkään kertaa sitä SA:ta saataisiin. Tuota ennen on pitkästä aikaa vuorossa agilityä, kun päästään Suvin siivellä I-HAH:in kentälle perjantaina treenaamaan. Suunnitelmissa on tehdä kontakteja puomin alastulolla, rengasta ja irtoamistreeniä.