Nyt ei välttämättä ole kaikista paras aika raapustaa vaellusturinointia kun samaan aikaan ahdistelen Lokin ontumisen kanssa (taas), mutta menköön. Pakko kirjoittaa ylös ennenkuin unohtuu. Aiempi reissukertomushan oli Hetta-Pallaksen visiitti, mutta nyt oli määränpäänä about miljoona kilometriä eteläisempi kohde.
Käytiin neljän ihmisen ja yhden koiran voimin Evolla vaeltamassa neljän päivän ajan. Ajomatkaa ei ollut kuin pari tuntia, joten reissu tuntui aika nopsakalta käynniltä sitten loppujen lopuksi. Tarvottua tuli kyllä kivaa tahtia, joten sinänsä reissu toimi hyvänä urheilullisena suorituksena.
Maasto oli hyvin samanlaista kuin kotipuolessakin, joten siitä ei sen kummempia kertomuksia tai kuviakaan oikeastaan tullut. Koko matka seurattiin vihreitä tassukuvioita ettei eksymäänkään ollut vaaraa.
Reitti hyvin suuntaa antavasti.
Valmistautuminen
Lokin osalta kirjaan ylös sen vaatimat tavarat:
- Uretaanialusta //loistava
- Sadepomppa
- 1,5 kertaa normaali nappulamäärä
- Fleksi
- Solkipanta tunnistelaatalla
- Valjaat
- Juomakuppi
- Ensiapujutut
- Pawz tossut tassuhaavereille
- Fleecetossut tassuhaavereille (1 kpl)
- Vetramil voide ötököiden pistoille
Huomiona mainittakoon että jos nukutaan teltassa, niin OTA NYT HERRANJUMALA koiralle takki mukaan. Muutenkin taukoja varten on kiva että on takki (jos nyt ei ole 30 astetta lämmintä, (25 ei riitä)). Ruokamäärä oli vissiin ihan fine, toki Loki pääsi nauttimaan päivittäin ihmisten ruokien jämistä silloin tällöin. Fleksi toimi täydellisesti eli jatkossa aina mukaan myös (jos jatkoa tulee).
Loki nukkui yönsä tyytyväisenä makuupussini alla, ei olisi mahtunut makuupussiin mutta oli sen verran lämmintä ettei tarvinnutkaan. Sille olisi kuitenkin ollut hyvä ottaa se takki (BOT) mukaan siitä huolimatta.
Oma rinkka painoi 20,4kg mutta tuntui silti kevyeltä (tietysti koska olen rautaa).
Day 1: 26 km
Lähtöpäivänä lähdettiin ajelemaan Espoosta yhdeksän haituvilla ja Evolla oltiin yhden aikoihin valmiina lähtemään rinkat selässä.Tarkoitus oli käppäillä semmoiset 20km päivät, mutta kun oltiin suunnitellulla yöpymispaikalla niin matka tuntui taipuvan sen verran kevyesti ja aikaa oli, että lähdettiinkin vielä seuraavalle yöpymispaikalle.
Tämän pätkän lopussa jossain 25km kohdalla koettiin reissun oikeastaan ainoat extremehetket, kun päätettiin lähteä "oikaisemaan" metsän läpi, kun polku tuntui loppuvan muuten kokonaan ja päämäärä oli ihan vain parin sadan metrin päässä metsikön läpi. Noh ei muuta kuin läpi metsän tarpomaan.
Metsä oli sen verran tiheää, että Loki sai kulkea ihan minussa kiinni kun ei vapaaksikaan voinut päästää (koska laki, ja koska en halunnut lähteä etsimään Lokia metsästä ympäri Evoa). Koska taivallus ei olisi ollut vielä tarpeeksi epämukavaa, onnistuimme astumaan ilmeisesti maa-ampiaispesään sillä seurauksella, että kaksi seurueemme jäsentä sai kimppuunsa vihaisia ampiaisia. Hetkeksi siinä pysähdyimme, tuijotimme kaikki toisiamme ja ihmettelimme että "oho, ai sua sattuu vai, ai mihin vai". Ennenkuin hokattiin että PRKL AMPPAREITA ja oltiin että RUUUUN!
Minä ja mitä ilmeisimmin myös Loki säästyimme pistoksilta, mutta ei ollut siltikään mikään meditatiivisin taivallus metsän läpi ampiaisia pakoon. Loki oli myös tässä vaiheessa jo tosi väsynyt, joten katsoin parhaaksi ottaa Lokin syliin koska siten eteneminen olisi nopeampaa. Oli muuten oikein muksaa yrittää kiirehtiä tiheässä metsässä pakoon ampiaisia 24km kävelyn jälkeen, painona 20,4kg rinkan lisäksi 10kg jötkäle Lokia.
Ampparit jäivät metsään ja pääsimme lopulta hiekkatielle. Yksi meistä sai 7 ampiaisenpistoa ja toinen 2. Minua ei ole vieläkään ampiainen koskaan pistänyt, joten allergisuudesta ei ole tietoa. Näköjään ei kumpikaan pistetyistäkään ainakaan ollut allerginen.
Saavuimme sitten iltamyöhään Koverojärvelle, missä nuotiopaikan vieressä opeteltiin kokoamaan ensimmäistä kertaa mukana olevaa lainatelttaa miellyttävästi väsyneinä illan pimetessä. Ruoat tehtiin nopsaan ja suoraan pehkuihin.
Day 2: 16 km
Toinen päivä alkoi kauniina ja koska olimme edellisenä päivänä saapuneet pitemmälle kuin oli tarkoitus, päätimmekin jättää teltat siihen ja kiertää Iso-Tarus nimisen järven kevyemmillä kantamuksilla. Päivä oli suhteellisen helppo, kilometrejä kertyi vain 16 ja kun kantamukset olivat niin kevyet, tuntui se lähinnä leppoisalta päiväkävelyltä. Teki kuitenkin ihan hyvää ottaa vähän rennommin ensimmäisen päivän jälkeen ja saapua hyvissä ajoin valmiiksi kootulle teltalle.
Ainoa *****ksen aihe oikeastaan koko reissulla olivat hirvikärpäset, joita naispuoliset jäsenemme saivat noukkia hiuksistaan vartin välein. Vaikka oli buffa päässä, niin silti niitä möyri päänahassa ja hukkui sinne siten, että molempina öinä heräsin keskellä yötä siihen, että päässä kipitti jokin. Valo päälle ja ensimmäisenä yönä herätin myös A:n poimimaan päästä kutittavan hirvarin. Toisena en kehdannut (turhista hälytyksistä oltaisiin kuulemma rangaistu ankarasti), joten ajattelin sitten, että sielläs päässä tepastelevat sitten. Tässä vaiheessa oli jo niin tottunut hirvikärpäsiin, että jopa minä, joka olen tätä ennen kerran eläissäni nähnyt hirvikärpäsen, noukin niitä sormilla pois milloin mistäkin.
Silti on kuitenkin rehellisyyden nimissä sanottava, että harkitsisin uudemman kerran lähtemistä tämän tyyppiselle vaellukselle tähän aikaan vuodesta nimenomaan hirvikärpästen vuoksi. Ne söivät kuitenkin sen verran intoa kävelemisestä ja olemisesta, että varmaan parin vuoden päästä selkein muisto tältä reissulta on nimenomaan hirvikärpäset ja niiden aiheuttamat ärsytykset. Toki voisi vielä kokeilla parempaa suojautumista ja eikös jotain ötökkämyrkkyäkin ole mikä niitä karkottaa.
Day 3: 20,5 km
Kolmantena päivänä pakkasimme teltat mukaan ja lähdimme matkalle kohti Valkea Mustajärveä. Pitkospuita ja metsäpolkuja pitkin tepastelimme koko päivän. Mäkiäkään ei juurikaan ollut, joten matka oli taas aika leppoisaa.Meidän oli tarkoitus yöpyä Valkea Mustajärven rannalla, mutta tähdet päättivät toisin. Rannalla oli kaksi telttailupaikkaa jonkun matkan päässä toisistaan. Toisella teltta-alueella yöpyi HAMK:in kansainvälisen kurssin opiskelijoita. Sillä tuvalla mille me osuimme, yöpyi heidän opettajiaan. Ystävälliset opettajat kertoivat meille, että opiskelijat tulisivat sille tuvalle iltaa viettämään kyseisenä iltana. Tämän lisäksi seuraavana yönä klo 4 AM, opiskelijat kokisivat omalla rannallaan melkoisen herätyksen, kun opettajat menisivät huutaen ja melskaten, raivoten, miten lie, äänekkäästi paukuttaen herättämään heidät. Tarkoitus oli ilmeisesti jonkin sortin kouluttaminen (ihan armeijasta ei kuitenkaan ollut kyse). Ei kauheasti siis houkutellut jäädä kummallekaan näistä alueista yöpymään, joten ei muuta kuin jatkamaan seuraavalle teltta-alueelle.
Tästä reissun pidennyksestä seurasi valitettavasti se, että ajauduimme jo tosi lähelle Evokeskusta, mistä koko matka oli alkanutkin. Vaikka ihmisiä olimme nähneet joka päivä, oli metsässä kuitenkin suhteellisen rauhallista. Nyt kuitenkin näillä seuduilla vastaan tuli varmaan parisen kymmentä suunnistajaa, lenkkeilijää, mitä lie. Ylitimmepä siinä myös muutaman autotien. Että se siitä hiljentymisestä metsän keskellä sitten... Päädyimme yöpymään kuitenkin ihan mukavalle nuotiopaikalle Onnin Pajan lähettyville ja siinä rauhassa söimme ja painuimme viimeisen yön pehkuihin.
Day 4: (3 km)
Neljäntenä päivänä mietimme aamulla että mitä sitä tekisi. Noh, kaikista houkuttelevinta oli kävellä lähelle Evokeskukselle ja ajella ABC:n kautta kotiin. Kilometrejä tuli reissussa semmoiset 65km joista suurin osa kolmelle päivälle, joten oli pituutta ihan kiitettävästi silti vaikka vähän tyngäksi neljäs päivä jäikin.Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein kiva, vaikkakin hirvikärpäset otti hermoille. Samoin epäilin vähän Lokin jaksamista, mutta kyllä se ensimmäisen päivän väsähdystä lukuunottamatta ihan hyvin jaksoi. Uni maittoi hyvin joka yö ja tauoilla se aina lepäsi (mitäs sitä toisaalta muutakaan hihnan jatkeena tekisi). Sitä kyllä reissun aikana useampaan kertaan häiritsivät muurahaiset, mitkä ilmeisestikin pistivät ikävästi välillä tassuihin. Perhanat. Sen kummemmilta vammoilta kuitenkin säästyttiin.
Hampaankoloon jäi täältä lähinnä kaipuu vaeltamaan seudulle, missä maasto olisi hieman normaalista poikkeavampaa. Ehkä ensi kesänä sitten. Lokin lähtö mukaan näyttää melko epätodennäköiseltä, sillä se on nyt eilen ja tänään (viikko vaelluksesta) ontunut samaa jalkaa, mitä agilityn aikoina ontui.
Ehkäpä teemmekin nyt tsekkauksen eläinlääkäreille, lämpökamerakuvaan aika on jo varattu ja magneettia pohdin, jotta
Nyt onkin sitten arki taas koittanut ja kolmen päivän jälkeen on kuin ei olisi lomalla ollutkaan. Nopsaan se meni, onneksi pääsee taas ensi kesänä kokeilemaan lepäämistä...
